keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Blogihaasteita matkaamisesta

Pari viikkoa sitten erilaiset haasteet viuhuivat tiuhaan tahtiin blogeissa. Tuntemattomaan ja takaisin - blogin Laura heitti minua blogihaasteella, jonka tarkoituksena on kirjoittaa itsestä 11 faktaa itsestä, vastata hänen esittämiin 11 kysymykseen ja keksiä itse uudet 11 kysymystä seuraaville haastettaville. Myös Liikkeellä-blogi ja  Pako Arjesta - blogi osallistui haasteeseen ja heitti omat kysymyksensä avoimiksi kaikille. Joten vastataanpas myös niihin, niin pääsee kerralla kunnolla mutustelemaan matkailuun liittyviä syviä mietteitä. Itse en enää lähde keksimään kysymyksiä vaan kaikki halukkaat voivat valita ja vastata näihin muiden keksimiin hyviin kysymyksiin. Tekstin piristyksenä on Tokion ihanista pikkasista ja tunnelmallisista ruokapaikoista otetut kuvat.


FAKTAT

1. Haen tänä vuonna Tampereen yliopistoon politiikan tutkimukseen. Hain jo viime vuonna, mutta sain pääsykokeista 1,5 pistettä alle pääsyrajan ja olin varasijalla. Kahtena edellisenä vuotena olisi pisteet riittäneet... Story of my life. Luku-urakka on siis ollut nyt jo helmikuun lopusta saakka päällä ja täällä paratiisisaarillakin on ollut muistiinpanojen kirjoitusoperaatio käynnissä. Pakko päästä. Tarkoitus on suorittaa tietenkin tuo traden tutkinto loppuun tässä puolen vuoden-vuoden aikana ja sitten sujahtaa osaksi yliopistomaailmaa.

2. Kuten poikaystäväni ystävällisesti ilmoitti, innostun välillä puhumaan kouluasioista kuin kyse olisi elämästä ja kuolemasta. Ja selväähän on, ettei kaikki jaa näitä kiihkeitä tunteita kanssani. Mikä on sääli, sillä mikä olisi mielenkiintoisempaa kuin puhua koulutuksesta, tulevaisuuden ammateista ja koulutusjärjestelmän epäkohdista!

3. Reissailun ja muiden hauskojen projektien lomassa pitää olla tiettyjä "elämän raameja" jotka niin sanotusti tuovat sitä tuttuutta ja turvaa ihan sama missä päin maailmaa on. Iteltä löytyy aika monia juttuja, jotka tipahtaa kategoriaan "näin on aina tehty ja näin tehdään maailman loppuun saakka". Saatan pitää pääni ihan naurettavuuksiin saakka, mutta toisaalta on sellainen olo, että jos on tyytyväinen omaan tyyliin niin miksi kokeilla jotain muuta.Tämä koskee niin ruokia ja juomia kuin siivoustekniikoita tai omasta mielestä aivan loistavia logistisia ratkaisuja elämän pienissä asioissa.

4. Kebab, pizza ja Mäkkäri. Mikään ei voita perjantai kebabbia! Mulla on heikko kohta roskaruualle ja ainoa pelastukseni tässä sikailussa on se, ettei paino nouse vaikka mitä söisi. Selluliitti tosin valtaa aivan uusia alueita... verisuonten tukkeutumisesta puhumattakaan. Elämä on lyhyttä, joten miksi kieltää itseltään kohtuullista määrää herkkuja?

5. Tällä hetkellä on kulunut 1 vuosi 7 kk kun viimeksi harrastin liikuntaa. Järkyttävää. Bangkokissa ei muutenkaan tule liikuttua pakollisia kauppareissuja enempää kuumuuden takia, joten täällä viimeistään on omasta kehosta muodostunut appelsiini-ihoinen taikinapulla. Oikein pelottaa aloittaa mitään harrastusta Suomessa kun tietää kuinka kuollut sitä on ensimmäisiä kertoja hikoillessa.  Ennen liikunnan lopettamista kävin thai-tunneilla ja sitä ennen harrastin tanssia. Thaikkunyrkkeilyä olisi oikeasti ihana jatkaa, mutta itseäni ärsytti reenien sparripainotteisuus, jossa oikein pakotettiin porukkaa mätkiin toisiaan ilman kunnon tekniikkaa pohjalla. Lisäksi parittomana, 150 senttisenä hobittina, on aikalailla itsemurha mennä reeneihin kun kuitenkin saa parikseen jonkun wannabe katutappelijan. Omana ongelmana on lisäksi harrastuksen liian vakavasti ottaminen mikä jossain kohtaa pilaa sen hauskuuden hommasta kun hampaat irvessä koittaa "saavuttaa" jotain. Koska eihän ole mitään järkeä käydä vain 1-2 kertaa viikossa reenaamassa. Eihän?


6. Jostain syystä monilla ihmisillä tuntuu olevan mielikuva siitä, että olen käynyt lukion. Ehkä vaikutan niin fiksulta, ehhehehee... Olen kuitenkin ammatiltani vaatetusalan artesaani ja mulla on ollut oma toiminimi jo vuodesta 2006 lähtien. Viimeiset vuodet on yrittäjän elämä kyllä ollut tauolla koulun ja työn vietyä kaiken vapaa-ajan. Nyt kuitenkin haaveilen taas edes harraste-tasoisesta suunnittelusta ja toteuttamisesta, mikään ei meinaan voita sitä tyydytystä minkä saa oman visionsa henkiin herättämisestä. Olen laatinut jo pieniä suunnitelmia kesän ajalle ja toivon, että aika riittää niiden toteuttamiseen!

7.Olen piilonörtti. Tykkään lukea ja lempparikirjojani ovat fantasiakirjat, epookki-kirjallisuus (varsinkin 1800-luvun viktoriaaninen aika tai Ranskan rokokoo tai Brittien Tudor-kausi tai...), sci-fi ja tietyt vamppyyrikirjat (öhöm). Vietin lapsuuteni pelaten isän tietokonepelejä kuten WW2, Doom, Quake ja Unreal Tournament ja varhaisaikuisena/myöhäisteininä pelasin myös WoWia. Vieläkin mietin ylpeydellä omaa lvl 36 kääpiöhunteria jolla oli kumppanina lumileopardi :,) Elokuvista lemppareitani ovat Alienit ja Predatorit sekä Terminatorit. Tämäkin selkeästi isän peruja. Arska on suuri idolini, aivan uskomaton tyyppi joka on oiva esimerkki siitä kuinka kovalla työllä voi saavuttaa kaikki unelmat, niin hulluja kuin ne muiden silmissä ehkä onkin.

8. Olen kerran omistanut auton. Hankin ajokortin vasta myöhemmin, 20-vuotiaana ja aikalailla vain huvin vuoksi sillä en ole koskaan autoa tarvinnut. Halusin ostaa harrasteauton jonka parissa voisi puuhailla ja samalla oppia tekniikkaa. Ostin mustan Volvo Amazonin vm-65 ja se oli kyllä samaan aikaan hauskin ja vammasin idea koskaan. Auto hajoili joka kuukausi ja jätti välillä tien poskeen, mutta samalla sen parissa pakertaminen tuotti suuria oivalluksia sellaisen aihepiirin parissa mistä ei ollut aiemmin mitään tietoa. Vaihdoin yksin manuaalin avulla bensapumpun automaattisesta mekaaniseen (varaosia piti tilata Ruotsista saakka, haha), isän kanssa vaihdettiin starttimoottori ja aika moni muukin osa sai kyytiä Amassa. Myin sen haikein mielin pois kun päätin panostaa kämppään ja saaduilla rahoilla aloitin keittiörempan.

9. Asuntosijoittaminen kiinnostaa aivan valtavasti ja jos itsellä olisi enemmän mammonaa, tietäisin tasan tarkkaan mihin rahani laittaisin. Puuha on aikalailla sellaista aloittelijan sijoitustoimintaa, se kun on hidasta ja ei niin riskialtista eikä vaadi suuria panostuksia tietämyksen saralla. Sopii siis itselleni kuin nenä päähän. Mutta ompahan sitten vanhana jotain muutakin takapuolen alla kuin peräpukamia, noihin Suomen valtion eläkkeisiin kun ei suurta luottoa ole. Tällä hetkellä oma "toiminta" on aika alkutekijöissään, mutta hiljaa hyvä tulee. .

10. Olen nykyään aika pidättyväinen uusiin ihmisiin tutustumisessa ja se saa luvan tapahtua hissukseen (ainakin yritys on kova). Omana ongelmana on aina ollut innostuminen, niin asioista kuin ihmisistä, ja yleensä on sitten tullut nenille kun tyyppien oikea luonne on paljastunut ajan kanssa. Mikään ei ole niin rasittavaa kuin luottaa kaverin sanaan ja myöhemmin taas todeta, ettei olisi kannattanut. Välillä sitä on ihan sanaton millaista ihmissaastaa täällä maan päällä pyöriikään ja omana tavoitteena on kyllä pysyä mahdollisimman kaukana tyypeistä, jotka ajattelevat vain itseään tai ovat muuten lahoja päästään. Muutenkin sitä on vanhemmiten alkanut arvostamaan enemmän sitä, että on pari hyvää ystävää kuin että olisi joku laaja kaveripiiri, joka koostuu puolitutuista ja ihmisistä kenestä ei oikeasti edes pidä.

11. Olen meinannut hukkua tienvarsiojaan juostessani pienenä kissan perässä kadun yli. Kissa hyppäsi näppärästi ojan ylitse ja minä, 2 v, kuvittelin omaavani samanlaiset hyppääjän lahjat. Toisin kävi ja tipahdin suoraan veteen ja ainoat asiat, jotka mut pelastivat olivat ilmatiivis haalarini ja naapurin setä, joka kävi noukkimassa mut ylös.Tästä ei ihme kyllä mitään traumoja ole jäänyt, mutta mikään vesipeto en todellakaan ole. Kissarakkaus on roihunnut voimakkaana ja täällä reissussakin on ollut pakko käydä silittelemässä jokaista vastaan tullutta kissaa. Kissan pehmeät, hyvälle tuoksuvat tassut ja kehrääminen, voiko parempaa ollakaan?


KYSYMYKSET

1. Harrastatko lentokentillä tai juna- ja bussiasemilla nukkumista? Miksi/Miksi et?

Yleisesti koitan aina järkätä liikkumiseni niin, ettei mitään turhia odotteluja olisi. Olen huono nukkumaan muualla kuin sängyssä, joten kaikki yömatkustamisetkin on täyttä tuskaa.  Muutama vuosi sitten olin kaverin kanssa Birminghamissa Skrillexin keikalla ja meillä meni viimeinen juna Lontooseen klo 01 yöllä. Siitä piti selvitä vielä Victorian asemalle bussiin ja bussilla lentokentälle Rynkyn lentoa odottelemaan. Lento lähti joskus klo 8 aikaan aamulla. Tuolloin kyllä pilkittiin kentän istuimilla mukavasti tunti pari.

2. Onko sinulla mitään reissuharrastusta?

Lukeminen! Pari kirjaa on pakko ottaa reissulle mukaan tai ostaa paikan päältä. Biitsikohteissa päivä kuluu mukavasti rannalla lukien ja taas kaupunkikohteissa voi hektisen päivän jälkeen rauhoittua kirjan parissa. Datailu on myös ikuinen harrastukseni.

3. Mikä on villein matkahaaveesi?

Aasia-opintojen myötä heräsi kiinnostus Koreoita ja eritoten Pohjois-Koreaa kohtaan. Otin selvää, että sinne järjestetään valmismatkoja joissa tutustutaan tiettyihin turisteille sallittuihin paikkoihin ja samalla tehdään vapaaehtoistyötä. Suunnittelin meneväni tämän Aasian reissun aikana P-Koreaan viikoksi (olisi maksanut joku 700e, eli ei paha) vaikka Juuso ilmoittikin jo Suomessa, ettei semmonen kävisi päinsä. Juuri ennen omaa reissua alkoi P-Korea kuitenkin riehumaan uutismediassa joten omat haaveet vierailusta hautautuivat sen myötä. Tuli sellainen olo, että meikäläinen kuitenkin kidnapattaisiin jollekin työleirille tms. Nyt reissussa tuli luettua Suljettu maa- kirja enkä tiedä enää olisiko eettisesti oikein mennä sinne pällistelemään ihmiseläintarhaa.  Toivon, että maan tilanne muuttuisi pian tavallisten ihmisten vuoksi.

4. Mikä on upein luontoon liittyvä matkamuistosi?

Mieleenpainuvin on ehdottomasti Siperiassa sijaitseva Olkhonin saari. 4 päivää junalla ja bussilla matkustamista Venäjän halki ja kun ne uskomattomat maisemat avautuivat silmieni edessä niin oli tunne, että voisin istua vaikka tuon määrän tuplana jos palkintona on noin upea näky. Oli myös mahtavaa saunoa Baikalin rannalla ja pulahtaa saunan jälkeen sekunniksi jääkylmään veteen.


5. Entä mikä on reissaamiseen liittyvä lempikirjasi ja miksi?

Häpeäkseni täytyy tunnustaa, että olen lukenut hyvin vähän mitään reissukirjoja.  Matkaoppaita en osaa lukea ja koitan hankkia aina kaiken mahdollisen tiedon netistä. Hyvin pliisusti voisin siis vastata Eat,Pray,Love, jonka ostin Kiinasta syksyllä. Kirja antoi valtavan sysäyksen Italiasta kiinnostumiselle.

6. Jos matkustat yksin eikä rahalla ole niin väliä, yövytkö ennemmin dormissa vai ikiomassa huoneessa?

Ikiomassa huoneessa aina ja ikuisesti. Oma rauha ja hiljaisuus on välttämättömiä oman mielenterveyden kannalta.

7. Minkä eläimen haluaisit nähdä luonnossa?

Panda tuli ensimmäisenä mieleen, joten Panda it is!

8. Suunnitteletko paljon matkojasi etukäteen vai oletko ennemminkin spontaani matkaaja?

Molemmin paremmin. Mun on ehdottomasti tiedettävä jotenkuten minne olen menossa, missä yövyn ja kuinka majapaikkaan pääsee. Nähtävyyksien kirjaaminen ylös on jo sellaista hienosäätöä jota voi tehdä jos aikaa on. Näin pitkällä reissulla on mielenkiinto asioiden selvittämiseen kokenut pienenlaista inflaatiota ja välillä ollaankin oltu vähän ulapalla joidenkin juttujen kanssa. 

9. Oletko joutunut luopumaan tai tinkimään jostain matkustamisen vuoksi?

Ainoa asia josta koen oikeasti luopuneeni ja joka edelleenkin pyörii mielessäni melkein päivittäin on kissani Läskin antaminen parempaan kotiin ensimmäisen opiskeluvuoden aikana.  Tiesin jo tuolloin, että aion mennä maailmalle ainakin puoleksi vuodeksi ja reissasin muutenkin tuolloin paljon. Arjet meni koulussa ja töissä niin, että kävin vain kotona nukkumassa. Eräs työkaveri, vanhempi nainen, etsi omalle kissalleen kaveria ja niin Läski pääsi elämään maalle omakotitaloon toisen kissan ja monen ihmisen pariin. Nään vieläkin paljon unia Läskistä ja muutenkin ehkä vielä jollain lailla suren niin hauskan veijarin menetystä. Hänen pitäminen itsellä olisi kuitenkin ollut itsekästä, nytkin Läski olisi pitänyt sijoittaa jonnekin 9 kk ajaksi ja myöhemmin taas kiskaista uuteen paikkaan palatessa.


10. Onko matkustaminen muuttanut sinua? Miten?

Matkustaminen jos mikä on sellainen taiteenlaji, että se pakottaa ihmisen kohtaamaan niin itsensä kuin muun maailman, menemään sinne epämukavuusalueelle ja haastamaan omia näkemyksiään ja uskomuksiaan. Siperia opettaa! Koen, että matkailun avulla olen oppinut tuntemaan itseäni ja millainen henkilö olen paremmin. Ja joskus se totuus ei ehkä miellytäkään, mutta eipä sillekään voi mitään! Esimerkiksi juurikin tämä sosiaalisuus, joka mitä vanhemmaksi on tullut, on muuttunut pätkittäiseksi ja valikoivaksi. Viihdyn hyvin tuttujen ihmisten parissa, mutta matkatessa itsellä ei enää riitä voimia tai mielenkiintoa tutustua jokaiseen vastaantulevaan henkilöön. Alussa harmitti kun koin olevani joku äreä matkailija, joka ei halua puhua kenellekään, mutta nyt sitä on jo hyväksynyt oman mörököllimäisyyden.

11. Oletko ikinä joutunut käyttämään paikallisia terveyspalveluita ulkomailla?

Pari kertaa Thaimaassa. Ensimmäisellä reissulla kävin hakemassa jotain superrauhoittavia, oli mennyt muutama päivä huonosti nukkuen ja ööh, alkoholia juoden (todiste siitä, että minäkin olen ollut joskus nuori!) ja sain jonkinlaisen ahdistuskohtauksen enkä pystynyt enää nukkumaan. Sairaalassa lääkäri iski suoraan suoneen rauhoittavia ja nukuin pari tuntia sairaalasängyssä, sitten Xanaxit kourassa palasin guesthouselle lepäämään. Toinen kerta oli nyt vaihdon alussa kun kurkku tuli todella kipeäksi ja näytti ruton saaneelta, kävin läheisessä sairaalassa hakemassa säkillisen pillereitä. Juuson mukana on tullut kuljettua vähän villeimpiin sairaalaseikkailuihin ulkomailla...


1. Oletko järjestelmällinen pakkaaja, vai huomaatko olevasi keskellä kaaosta edellisenä iltana ennen matkaa?

Olen järjestelmällinen, mutta pistän vielä vähän paremmaksi ja pakkaan vasta lähtöpäivänä. Itselle on muodostunut rutiini tavaroista, jotka tulee mukaan ja keräilen ne laukun lähelle, tarkistan, että kaikki oleellinen on mukana ja sitten kaikki vaan laukkuun omille paikoilleen. Ainoa asia missä vieläkin tulee tehtyä suuria huteja on pukeutuminen. Koitan ottaa mahdollisimman vähän mukaan ja vaatteissa sitten joskus tulee tehtyä ihan täysin väärät valinnat.

2. Mikä oli ensimmäinen matkakohteesi ulkomailla?

Tyylikkäästi ja perinteisesti joskus 10-vanhana mentiin vanhempien kanssa laivalla Tukholmaan päiväretkelle. Ilo oli suuri kun päivän lopuksi päästiin Mäkkäriin.


3. Onko kohdetta, jonne et lähtisi edes maksettaessa?

Kansanmurhan ja korruption pyörteissä vellovat Saharan eteläpuolisen Afrikan valtiot eivät herätä mielenkiintoa matkustaa. Kiihkouskovaiset ja epävakaat muslimialueet eivät myöskään ole päässeet matkatoivelistalle.

4. Miten tutustut kohteeseen etukäteen, vai tutustutko ollenkaan?

Netti on paras apu kaikkiin kysymyksiin. Ajan ja mielenkiinnon määrästä riippuen lueskelen blogeja, arvosteluja ja matkakertomuksia. Trans-Mongolian reissua varten tuli luettua oikeasti todella paljon informaatiota, äkkilähtö Turkkiin meni taas ihan sokkona.


5. Lähetätkö postikortteja tai muita matkaterveisiä?

Kyllä! Olen lähettänyt tämän reissun aikana kortit vanhemmilleni ja eräälle ystävälle kaikista vierailluista paikoista ja muille kavereille aina silloin tällöin. Kirjoitan myös tämän ystävän kanssa vanhoja kunnon kirjeitä käsin ja vaihdan paljon kuulumisia Facebookissa.


6. Lentokone, juna, bussi vai auto?

Pitkille matkoille lentokone, muuten juna tai bussi. Autolla en ole vielä pahemmin matkustellut.


7. Jos saisit lähteä matkaoppaaksi mihin tahansa käymääsi kohteeseen, mihin lähtisit?

Junareissulle Venäjän halki voisin lähteä mukaan ja hyödyntää samalla venäjän kielen taitoa. Olisi hienoa tehdä vielä joskus päästä junailemaan Moskovasta Vladivostokiin asti niin, että aikaa olisi ainakin kuukausi Venäjälle. Pysähtyisi eri kaupungeissan ja fiilistelisi outoa Siperiaa.


8. Käytätkö ikinä matkatoimistopalveluita (edes netissä), vai hoidatko järjestelyt täysin omatoimisesti?

Muutamia kertoja on tullut otettua äkkilähtöjä maailmalle ja ne on varattu netin kautta toimiston sivuilta. Lisäksi Japanin raililiput tilasin Japanin spesialistin kautta, kun se oli niin näpsäkkää.

9. Kuka kulkee matkassa vai matkustatko kenties yksin?

Poikaystäväni Juuso on kulkenut nyt matkassa mukana ja koska hän on jo 7kk kestänyt mua niin eiköhän hän kulje myös vastaisuudessakin. Voisin kyllä matkustaa ystävienkin kanssa, mutta taitavat aikatauluongelmat olla se kaikista suurin haaste saada matkaseuraa.



10. Jatkokysymys: mikä on parasta / ärsyttävintä matkakumppanissa, jos sellainen on?

Parasta on se, että meillä on todella samanlaiset mieltymykset ja aatokset. On helppo päästä sopuun kaikista jutuista. Ainakin useimmiten :P Ärsyttävintä on se, että välillä Juuso saa ihmeellisiä hätäkohtauksia kun ollaan esim. taksilla menossa jonnekin ja alkaa kauhea "ymmärsiköhän se minne me halutaan, onko tämä oikea tie, minne me ollaan menossa, tämä on kestänyt jo todella pitkään???"-kysymystulva. Muuten meikä on se selkeästi ärsyttävämpi osapuoli.

11. Oletko ikinä joutunut turistihuijauksen uhriksi?

Noloin ja tyhmin kokemus ehdottomasti Bangkokissa 2012 kun tuktuk vei mut ja ystäväni yhteen seafood-ravintolaan ja me sitten kaverin kanssa ajateltiin, että mikäs siinä, mennään syömään. Hintoja ei katsottu mistään ja loppulasku olikin sellaiset rouheat 4000 baht eli 100 €!! Teki mieli lyödä oma pää seinään, mutta huomattiinpa ettei me oltu ainoita länkkäreitä tuolla ravintolassa jotka epäuskoisena maksoi laskuaan. Eli oli siellä ihan harjaannuttu tuohon toimintaan. Muuten Kaakkois-Aasiassa on tullut paljonkin kaikenlaisia pieniä rahahuijauksia vastaan, joihinkin on epähuomiossa joutunut ja joskus on taas ollut tarkkana. Vietnam on kyllä sellainen paikka, jossa me saatiin olla kyllä silmä kovana koko ajan, mikä oli todella rasittavaa.

1. Luonto vai suurkaupunki? 
Molempi parempi, tykkään matkustella molemmissa. Luonto on elementtinä kuitenkin todella tärkeä ja kaupungeissa pidän siitä, että luontoa näkyy myös katukuvassa. Esimerkiksi Bangkok tuntuu aivan liikaa betoniviidakolta, Lontoossa taas mukavia puistoja on siellä sun täällä.

2. Missä asuisit (tai asut nyt), jos et voisi asua Suomessa? Oletko kenties harkinnut muuttoa?
Haaveilin Thaimaassa asumisesta ja sen ikuisesta auringosta ja letkeästä meiningistä ja nyt olenkin täällä suorittamassa vaihto-opintoja. Haaveet pidemmästä ajasta täällä ovat kyllä nyt haihtuneet päästäni, täällä on liian monia seikkoja jotka eivät yksinkertaisesti sovi mulle ihmisenä. Tällä hetkellä mieluiten asuisin Suomessa, mutta jos siellä ei saisi asua niin joku enkunkielinen maa sen helppouden vuoksi.

3. Yksi unelmien matkakohde vai viisi lyhyttä, ”tavallisempaa” reissua?
Unelmien matkakohde olisi nyt Jenkkien road trip, joten valitsisin sen enkä lyhyitä reissuja. USA:n läpi ajamisella pääsisi kuitenkin näkemään niin monia osa-valtioita, joten se hakkaisi mennen tullen tavismatkat.

4. Itä vai länsi? Tulkitse, miten haluat.
Itä, se jaksaa kiinnostaa, vihastuttaa ja ihmetyttää. Siellä on tulevaisuus ja sen parissa haluan työskennellä. Lännen tosin valitsen nyt matkasuunnaksi, itää on koluttu sen verran, että on aika vaihtaa ilmansuuntaa edes vapaa-ajalla.

5. Mikä on hienoin paikka, jossa olet käynyt?

Tätä piti miettiä hetki, kun jäin miettimään luontokohteita ja rakennuksia ja kumpaa tässä kysymyksessä meinataan. Baikal on mainittu jo toisen kysymyksen yhteydessä joten sanon tähän, että Tereljin kansallispuisto Mongoliassa. Siellä maisemat olivat sanoinkuvaamattoman hienoja (ja vailla roskaa!) ja ratsastusretki halki arojen yksi haaveistani (haaveeseen ei tosin sisältynyt järkyttäviä lihaskipuja heh heh).

6. Monellako kielellä osaat keskustella edes hiukan ja mitä ne ovat?

Suomi, englanti ja venäjä, näillä sujuu hyvin. Sitten sillä "edes hiukan" tasolla thai (sellaiset perus turrefraasit) ja japani. Latina ja espanja pölyttyvät aivojen pimeissä nurkissa.

7. Mitä kieliä aiot joskus vielä opetella?

Suunnitelmana oli aloittaa kiinan opiskelu yliopistoon mentäessä. Nyt ajatus on taas vaihtumassa japaniksi. Kiina olisi kyllä fiksumpi, mutta japani kivempi. Haluaisin myös opiskella lisää venäjää, oppia kirjoittamaan ja lukemaan kunnolla ja kartuttaa sanavarastoa ns. ammattisanaston puolelle.

8. Paras matkaleffa?

Heti tuli mieleen The Beach, mutta ei se kyllä mikään paras ole :D

9. Juoma ja ruoka vai nähtävyydet ja shoppailu?

Ruoka ja nähtävyydet! Tai ehkei edes ne nähtävyydet itsessään vaan semmonen paikan fiilikseen tutustuminen. Shoppailtua on tullut jo koko elämän edestä joten siihen ei ole enää pahemmin mielenkiintoa.

10. Jos se ei olisi rahasta kiinni, kuinka usein haluaisit keskimäärin matkustaa vuoden aikana?

Hmm, jos matkustaa n. 3 kk välein kun se on rahasta kiinni niin jos se ei olisi? Ehkäpä kuitenkin 4 kunnon reissua vuodessa on aika hyvä määrä. Kuten tämän nykyisen matkan aikana oon huomannut, liikaa on liikaa asiassa kuin asiassa. Matkailunkin pitää tuntua seikkailulta, ei pakkopullalta. Toisaalta matkan ei tarvitse aina edes olla kovinkaan pitkä, Eurooppaan riittää jo pidennetty viikonloppu ja Tallinnaan/Tukholmaan yksi yö.

11. Jos saisit nyt lentolipun käteesi, minne haluaisit sen?

Nyt: Kotiin! Jos lentoaika voisi olla vasta myöhemmin niin sitten alkusyksylle lento Italiaan.

15 kommenttia:

  1. Tätä oli kiva lukea, tosi hauskoja juttuja olit keksinyt ja vastaillut. Hyvää vappua sinne ja tsemppiä luku-urakkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia, kiitoksia ja kiitoksia! :) En tiedä miksi, mutta kysymyksiin meni vain hetki kirjoitellessa vastauksia kun taas nuo 11 faktaa... huh huh. Tuntui, että mieli tyhjeni täysin kun koitti keksiä jotakin kertomisen arvoista! :D

      Poista
  2. Kiva, että vastasit kysymyksiini :). Oli mielenkiintoista lukea kaikkia näitä mielipiteitä ja kertomuksia. Hauskaa vappua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia, oli kyllä mukavaa vastailla kysymyksiin! :)

      Poista
  3. Ihana pläjäys infoa! Se on jännä kuinka blogin välityksellä tulee kirjoittajasta jonkinlainen mielikuva, ja tuo sinun pituus (tai lyhyys ;)) yllätti, jostain syystä ajattelin sut paljon pidempänä blogaajana! :) Ja vaatetusalan artisaani - vau! Sulla on yliopiston jälkeen monta "ammattinimikettä"!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, niin outoa ajatella itseäni pitkänä henkilönä! :D Se on kyllä totta, että nuo mielikuvat ovat välillä todella voimakkaita jostakin henkilöistä.
      Kunhan sinne yliopistoon nyt päästään! Ja toivottavasti titteleiden lisäksi löytyy sitten myös mukava ja mielenkiintoinen työpaikka :)

      Poista
  4. Tää oli hauska postaus!

    Toissapäivänä tapasin porukkaa, joiden kanssa ollaan kesällä lähdössä yhdessä Montrealiin. Meitä on siis vissiin 3 naista ja 5 vai 6 miestä. Jengi oli sitä mieltä, että meidän pitäis ottaa yhteinen iso dormi jossa kaikki vois nukkua.. Vaikutin varmaan aika takakireeltä ämmältä, kun totesin että en ole kiinnostunut nukkumaan muiden kanssa samassa huoneessa :D Vaikka yleensä olen aika lupsakka reissaaja enkä niin välitä esim. majoituksen tasosta tms. niin yksi asia joka on mulle tärkeä on se että saa oman huoneen. Yksin reissatessakin otan mieluummin oman huoneen kuin että menisin nukkumaan tuntemattomien kanssa. Lisäksi jos muutenkin aiotaan siellä Montrealissa viettää aikaa muiden kanssa, niin se oma huone takaa oman rauhan edes osaksi aikaa vuorokaudesta. Onneksi Markus eilen varasi meille majoituksen jostain hostellista sieltä Montrealista, niin ei tarvii enää murehtia että joutuisi majoittumaan muiden kanssa samassa huoneessa.. :D

    Mä oon aina ollut kanssa aika piilonörtti (tai no, ei se mikään salaisuus ole koskaan ollut) koska meillä oli kotona useampi tietokone ja 7v mua vanhempi isobroidi pelasi paljon (Doom, Duke nukem yms. kaikki on jo tullut tutuiksi pienestä pitäen!). Muutama vuosi sitten Markus tutustutti mut myös WoWin maailmaan, vaikka olin yrittänyt kyseistä peliä vältellä pitkään.. Ja koukkuunhan siihen jäi heti :D Nyt ei kyllä viime aikoina ole tullut pelailtua, eikä ehkä uskalla edes ostaa peliaikaa, kun sitten tietää että mihin ne vapaapäivät taas kuluu.. :D En kyllä koskaan oo pelannut sitä mitenkään hirveän tosissani (toisin kuin eräs tyttökaverini, jonka pitää olla tiettyinä viikonpäivinä tiettyyn aikaan raidaamassa) ja tykkään enemmän siitä kaikesta muusta oheistoiminnasta ja seikkailusta mitä siellä voi harrastaa.

    Pohjos-Korea on muakin kiinnostanut jo pitkään ja joitakin vuosia sitten olin niiiiiiin lähellä etten jo varannut matkaa sinne, mutta jätin sitten kuitenkin varaamatta ja menemättä. Mulla on kirjahyllyssä myös toi Suljettu Maa ja sitä lukiessa oli kyllä vähän sellanen olo että onko nää jutut todellisia. Aika karua luettavaa.

    Ja lopuksi vielä roskaruuasta. Nyt sitä huomaa ettei kroppa enää sulata kaikkea skeidaa mitä tulee syötyä niin puhtaasti kuin vielä joitakin vuosia sitten mutta en kyllä siltikään aio vältellä roskaruoan syömistä kun kesällä lähetään Nykiin. Joka päivä pitää käydä kokeilemassa jonkun eri ketjun ravintolaa. Kuulin tutulta myös, että Jenkeissä mäkissä kaikki ateriat on plus-aterioita (no, tää ei oo kauhee yllätys) ja että juomaa saa hakea rajattomasti lisää! Uuuuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äää!! Siis mä oon niin samassa veneessä sun kanssa! Ei ole mitään väliä kuka olisi reissussa mukana ja vaikka kuinka hyvin tulisi toimeen ihmisten kanssa niin tuo oma nukkumistila on ihan ehdoton. Joku huoneisto olisi tietty siisti ratkaisu missä olisi oma makkari minne mennä piiloon ja kun taas tuntisi itsensä sosiaaliseksi voisi hengailla olohuoneessa/keittiössä muiden kanssa. Ahdistuisin niin paljon jos koko ajan pitäisi olla ihmisten kanssa tekemisissä (oma poikakaveri tietty erikseen vaikka välillä on hyvää olla erossa siitäkin, heh heh) eikä voisi vaan olla ja apaattisena tyyliin tuijotella tietokoneen ruutua puhumatta kenellekään.
      Oot sitten supersosiaalinen ja mukava kavereille siellä reissussa niin ne ymmärtää hajuraon tarpeellisuuden! :D

      Mulla loppui tosiaan Wowin pelaaminen oikeastaan juuri tuohon kiltahommaan. En olisi millään jaksanut/voinut panostaa pelailuun niin paljon, että jaksaisin sitten ties mihin vuorokauden aikaan tahansa lähteä raidaileen. Huh, muistan vieläkin kun silloinen poikakaveri pelasi joku 8 h päivässä (ei nyt onneksi joka pvä) ja mun piti tyyliin syöttää sitä kun se ei voinut pitää taukoa kesken luolaston! WTF OIKEESTI?!? xD Mun lemmaria oli loppupuolella ne lipunryöstöareenat kun ne oli sellaisia hetkellisiä joukkuejuttuja missä ei kuitenkaan tarvinnut panostaa pitkäaikaisesti mihinkään yhteisötoimintaan. Kaverin kautta olisi mahdollista päästä pelaamaan jonnekin piraattisivuille (ilmaisia) mutta ehkä parempi ettei edes lähde sille tielle. Sieltä ei välttämättä ole paluuta...

      Musta elämässä pitää olla tasapaino vähän kaikkien asioiden suhteen. Siksi on hyvä, että roskaruoka on olemassa! En jaksa ymmärtää niitä ihmisiä jotka tyyliin kuolaa pizzan perään, mutta eivät voi sellaista sitten syödä, koska "käy salilla" yms shaisshee. Edes yhtä pizzaa kuussa! Varsinkin kun reenaa niin luulisi olevan ns. selvillä vesillä sen suhteen, että välillä voi haukata jotain vähemmän terveellistä. Itse kun reenasin paljon, niin todellakin nautin kaikesta mahdollisesta sapuskasta, niin terveellisestä kuin vähemmän terveellisestä hyvällä omalla tunnolla. Kohtuus kaikessa. Ei se yksi pizza pilaa lihaksia tai tee oelmattomaksi jotain puolen vuoden reenejä...
      Noi omat selluliitit tuolla reisissä kyllä myös kielii siitä,e ttei enää syöminen + 0h liikuntaa enää toimi toisin kuin 19-vuotiaana. Jumpat alkaa sit Suomessa, huh!

      Poista
  5. Todella mielenkiintoisia juttuja kerroit! Kyllähän tällaisista postauksista saa uudenlaisen kuvan siitä ihmisestä siellä ruudun takana. Oli siis kiva tutustua suhun lisää :D

    Tekis mieli kommentoida melkein joka kohtaan, hehe. No mutta kiitos kun muistutit tuosta Suljettu maa - kirjasta, joka mun on pitänyt lukea pitkän aikaa. Oli ilmeisesti lukemisen arvoinen opus. Olen myös jonkin aikaa sitten löytänyt fantasia ja sci-fi- kirjat, joten saa heittää vinkkiä jos tiedät hyviä :)

    Saatoin kyllä hieman järkyttyä tuosta teidän 100 euron ravintolalaskusta. Huh huh, mutta noita kyllä sattuu. Toivottavasti ruoka oli edes herkullista :D. Joskus oon hirveesti emminnyt mennä johonkin ravintoloihin, missä ei ole ruokalistaa ja jonka hintatasoa ei tiedä kysymättä. Mutta sitten kun Kaakkois-Aasiassa monissakin paikoissa näin ei ole ja sitä on luottanut siihen, että hirveästi ei menetä vaikka sitä vähän huijattaisiinkin.

    Tuosta sosiaalisuudesta sen verran, että mun on ollut jotenkin vaikeaa hyväksyä se millainen mörökölli itse välillä olen :D. Nuorempana sitä jaksoi kiinnostua kaikista vastaantulevista ihmisistä ja matkoilla vietti aikaa milloin kenenkin kanssa. Jaoin myös mielelläni kotiani matkailijoille ja nukuin dormeissa tai paikallisten luona. Toisaalta ihmisten kanssa on edelleen helppoa tulla toimeen, mutta nykyään aika jakaantuu enemmän tutuille ihmisille ja sitä omaa aikaa on oltava paljon. On jotenkin kivaa tietää, että kaikki muutkaan matkailijat eivät ole supersosiaalisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kiitoksia! Itse tykkään lukea tämmöisiä juttuja joissa pääsee vähän enemmän tutustumaan tyyppeihin, niin kiva tietää, että muutkin jaksavat lukea! :)

      Oma all time favourite fantasiakirjasarja (josta oma innostus lähti liikkeelle) on David Eddingsin Belgarionin taru. Se on omasta mielestäni todella viihdyttävä, hahmoissa on enemmän syvyyttä eikä kaikki ole niin mustavalkoista. Vähän samantyylinen tarinan juoni kuin TSH:ssakin, mutta on enemmän low fantasya. Omaa mielipidettä värittää tottakai se 12-vuotiaana koettu innostus, luin kirjat pari kesää sitten uudestaan ja olihan ne nyt 25-v vähän erilaisia, mutta silti viihdyttäviä! :D Eli suosittelen lämpimästi!! H.P. Lovecraftin sci-fi/kauhukirjat on aika puistattavia ja jos yhtään lämpenee vamppyyreille niin Anne Ricen kirjat sekä Sookie Stackhouse (true blood) kirjat ovat todella sykähdyttäviä.

      Olin itse aika lamaantunut tuosta ravintolahuijauksesta!! Se oli kyllä niin odottamaton juttu ja muistutti taas hyvin siitä, että vaikka ihmiset hymyilee ja on ystävällisiä niin heillä voi silti olla taka-ajatuksia.

      Ymmärrän hyvin tuon hyväksymisen vaikeuden! Itse kuvittelin jo olevani sinut asian kanssa, mutta täällä vaihdossa kun huomasi, ettei oikein ole ketään hengenheimolaisia vaihtareiden joukossa niin uudestaan nousi esiin tämä oma "sosiaalinen vammaisuus". Ja olen myös itse miettinyt, että millainen matkailija muka olen jos en tykkää muista ihmisistä, mutta ehkä olen sitten sellainen enemmän paikkoihin kuin henkilöihin keskittyvä x)

      Poista
    2. Kiitos tuhannesti kirjavinkeistä! Kuulostavat hyviltä, joten otanpa jossain kohtaa kesää noita tarkasteluun :).

      Juuri tämän matkailija-näkökulman takia onkin välillä oma syrjään vetäytyminen mietityttänyt, varsinkin kun muutos entiseen on suuri. Moni matkailija usein painottaa sitä kuinka hienoa on tutustua paikallisiin ihmisiin ja muihin reppureissaajiin. Eikä sillä, että olisin eri mieltä, viihdyn kyllä ihmisten parissa, mutta tutustumisprosessi on usein pitkä ja niitä hengenheimolaisia ei tunnu tosiaan olevan joka kulmalla. Nykyään ei jaksaisi tutustua pinnallisesti ihmisiin, joita ei välttis näe enää koskaan (kuten matkoilla usein), vaan mieluummin panostaa niihin pysyvympiin ihmissuhteisiin. Kivasti kirjoitettu tuo 'enemmän paikkoihin keskittyvä matkailija', kaipa itsekin sitten lukeudun siihen kategoriaan :). Harmi silti tuo, että vaihtareiden joukosta ei ole sellaista omaa porukkaa löytynyt :/. Siellä olisi kuitenkin luullut löytyvän potentiaalia ystävyyssuhteisiinkin kun aikaa on sen verran käytettävissä, mutta eipä se vaihtarina olokaan takaa sitä hengenheimolaisuutta.

      Ps. Tampereella satoi tänään räntää ja rakeita.

      Poista
    3. Itsellä siis ihan samanlaiset fiilikset tuosta matkailu-sosiaalisuus-asiasta. Tämän pitkän reissun aikana on melkein välillä naurattanut nuo hetkittäiset ihmiskontaktit, kun ne aina menee saman kaavan mukaan: kuka olet, mistä tulet, missä maissa olet reissannut? vau, cool! Melkein kuin se maailman tyypillisin iskurepliikki baarissa, joka sitten kuitenkin pitäisi ottaa ihan uutena ja ihmeellisenä ;)

      Itse ymmärrän, että on se myös omasta asennevammasta kiinni, mutta ensimmäinen ajatus itsellä usein on, että miksi "tuhlata aikaa" johonkin hlöön jos sitä ei tosiaankaan näe enää koskaan ja pitäisi tässä vain parin tunnin ajan leikkiä, että ollaan jotain kamuja. Huomaa hyvin sen eron, kun toiselle tämä on oiva tilausuus kuulla uutta ja ihmeellistä ja kohdata mielenkiintoisia ihmisiä reissulla ja itse vaan miettii "jättäkää mut rauhaan, haluan mennä nukkumaan!" xD Kuten totesit, se on sitten ihan eri homma jos aikaa on enemmän ja pystyy oikeasti tutustumaan ihmisiin, silloin on oikeasti mukava hengailla ja jutella kaikesta mahdollisesta. Ehkä sit on jotenkin hitaammin syttyvä ihminen nykyään.

      Ja vaihtarijuttu on kyllä aika möö! Musta tuntuu, että suurin ongelma ainakin täällä meijän koulussa on nimenomaan vaihtarien määrän pienuus (kun kuitenkin suurin osa tulee kaveriporukan kanssa samasta koulusta) ja minkäännäköisen tuutori/vaihtari-toiminnan puute. Oon kuullut kokemuksia tästä samaisesta koulusta vuoden ja 2 vuoden takaa muilta TAMKin vaihtareilta ja heillä on hieman samanlaisia fiiliksiä homman suhteen. Olisi pitänyt mennä selkeästi Eurooppaan Erasmus-vaihtoon! :P

      Ja hyi! Toivottavasti ilma ei lähde hulluttelemaan nyt!

      Poista
    4. Haha, joo tuo kaava on kyllä tuttu :). Kun tuon toistaa välillä monta kertaa päivässä / viikossa, niin siitä "tutustumisesta" lähtee äkkiä hohto :D. Ja jep, samalla lailla ajattelen, että asennehan siihen toki vaikuttaa miten tuonkin ottaa vastaan tai aloittaako itse keskustelut vaikka suoraan jostain aivan muusta, nykyään en vain osaa itse jokaisen jutuista aina innostua.

      Tuommoinen klikkiytyminen on kyllä vähän kumma toisaalta kun vaihtoon lähtee, melkein parempi olisi lähettää kaikki vain yksinään sinne :D. Varmasti tuutori/vaihtari-toiminnalla on suurikin vaikutus asiaan ja se on kyllä miinus. Mutta hei, etkö sä ehdi vielä Erasmukseenkin :)

      Poista
  6. Oho, miten mulla on mennyt tämä vastauspostauksesi aivan ohi? Mä olen niin kateellinen tuosta Trans-Mongolian reissusta ja ratsastuksesta Mongoliassa! Reissu on kyllä aika kärkisijoilla tällä hetkellä mun bucket listillä.

    Läski-kissan tarina on melkein traaginen. Mulle lemmikit tai joku hoivattava eläin on aina ollut itsestäänselvyys, ilman on hankala olla. Ratkaisu onkin helppo: isosisko jolla on kennel ja jolta saa "adoptiokoiran" hoito-optiolla omien reissujen ajaksi :D Mielenkiintoinen postaus, paljon tuli esiin juttuja joita en susta ennestään tiennytkään. Toivottavasti tänä vuonna tärppää Tampereen sisäänpääsyn kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Trans-mongolia oli kyllä niin mahtis reissu ja haluan päästä junailemaan kyllä uudemman kerran, tällä kertaa sitten vain Venäjällä Vladivostokiin saakka. Vasta nyt tajusi kuinka iso paikka se maa on! Ja ihmiset olivat kyllä mahtavia!

      Aivan mahtava järjestely teillä siskon kanssa :) Nyt kun muutin takaisin asumaan tänne, missä viimeksi oli Läskikin oli niin meinaan koko ajan silmäkulmassani nähdä sen istuvan parvekkeen kaiteella... nyyh!

      Ja kiitos tärppi-toivotuksista, nyt sitä onnnea kyllä tarvitaan, meinaan lukeminen on jäänyt hävettävän vähälle tässä muuton keskellä. Loppurykäsy ratkaisee!

      Poista

Nyt sitä kommenttia!