maanantai 26. toukokuuta 2014

Ensimmäinen viikko kotona

Miten aika voikaan mennä niin nopeasti?


Tässä on nyt viikko siitä kun omat nuutuneet leggarit lepattivat Norwegianin koneesta Suomen raikkaaseen ilmaan. Ja tuntuu siltä, että siitä eteenpäin oltais sykitty 24/7. Ehkäpä thaimaalainen tehokkuus onkin tarttunut muhun suuresta taistelusta huolimatta? Ajanhallinta on käsite, joka pitää opetella uudestaan. Tosin äiti totesi ystävälliseen sävyyn kun tuskailin ajan nopeaa kulumista, että se on se vanhuus. Ensin on kesä, sitten joulu. Sitten on taas kesä ja sitten joulu. Toivottavasti nyt väliinkin mahtuu jotain!


Viikossa on nyt onneksi muutto jollain lailla hallinnassa. Tärkeimmät tavarat on paikoillaan ja kaikki laatikot on avattu. Sisustuksesta on kuitenkin ihan turha puhua ja nukkuminen tapahtuu vanhalla vaahtomuovipatjalla lattialla vielä muutaman päivän. Uusi SmartTV on kuitenkin hankittuna ja kanavat viritettynä... Kun kaikki tärkeimmät asiat ovat mahtuneet rinkkaan 9 kk ajan oli käsittämätöntä katsella sitä tavaran määrää, joka paljastui muuttolaatikoiden uumenista. Eihän tässä tarvitse enää koskaan ostaa mitään! (as if...)


Tänään oli ensimmäinen työpäivä ja yllättävän hyvin sekin meni. Kuin pyörällä ajamista. Tuntuu hassulta ajatella, että on ollut melkein vuoden ajan poissa, niin samanlaista kaikki on. Mutta sitten toisaalta taas ihan erilaista. Kaikki aina sanoo, ettei täällä mikään muutu. Ehkei ne perusasiat, mutta kyllä kavereiden elämään on mahtunut niin uusia taloja, naimisiin menoja kuin vauvojakin. Suuria tapahtumia siis ja paljon ihmeteltävää ja kuunneltavaa myös itselle!


Toivottavasti pikkuhiljaa arki asettuu aloilleen eikä nukkumaanmenoaika yllätä jokainen ilta yhtä pahasti. Meillä on jo runsaasti kotimaan matkailukohteita tiedossa kun on ystävien kutsuja sadellut niin Pohjanmaalta kuin Mikkelistä. Myös Sokos Hotelsien Koli-retki odottaa lähitulevaisuudessa ja Tampereellakin on vaikka mitä nähtävää ja fiilisteltävää. Kunhan nyt kalenterin päivät lopettaisivat pikajuoksunsa!

4 kommenttia:

  1. "Kun kaikki tärkeimmät asiat ovat mahtuneet rinkkaan 9 kk ajan oli käsittämätöntä katsella sitä tavaran määrää, joka paljastui muuttolaatikoiden uumenista. Eihän tässä tarvitse enää koskaan ostaa mitään! (as if...)"

    Tämä. Sitä pärjää reissussa niin pienellä määrällä roinaa että kyllä vähän hirvitti kun menin miehen vanhempien varastoon muuttopäivänä ja katsoin sitä laatikoiden määrää, jotka oli sinne edellisenä syksynä viety. Miten kahdella ihmisellä voi oikeasti olla 20 (tai enemmän) isoa pahvilaatikollista tavaraa?! Katselin tässä huvikseni ympärilleni kotona ja kyllähän tota tavaraa tuntuu olevan. Toivottavasti ei tarvii enää koskaan muuttaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, me jopa nyt säästettiin kaikki laatikot sillä tietää jo nyt, että kyllä sitä jossain kohtaa tulee muutto eteen. Toivottavasti siihen mennessä on nämä traumat haihtuneet mielestä. Nyt meinaan voisin aika tyytyväisenä asua vuosia (monikossa!!) yhdessä paikassa ja keskittyä muihin juttuihin kuin tavaroiden raahailuun :D

      Poista
  2. Samoja roinamäärän ihmettelyjä on täällä harrastettu. Ja me ei olla vielä edes purettu meidän varastoa, koska tulevana viikonloppuna on vasta muutto omaan kotiin edessä. Ahdistaa jo valmiiksi. Aion käydä jokaisen laatikon läpi ja heittää kaiken vähänkään turhan kierrätykseen!! Koska mistä sitä tietää mihin sitä ensi talveksi haluaa ;) Onneksi hankkiuduttiin ennen lähtöä eroon jo kaikista turhista huonekaluista, jäljellä on vain ruokapöytä tuoleineen. Sänky ja pari nojatuolia käytiin jo katsomassa valmiiksi Ikeasta. Kun ei oo säilytystilaa kämpässä, voi huolella heittää turhaa kamaa meneenkin :D

    Ja vielä tuosta ajasta. Me ollaan oltu kotona jo yli 6 viikkoa! En voi uskoa miten nopeasti aika menee!!! Tosin mähän oon ollut enemmän ja vähemmän kipeänä koko ajan, joten mennyt hieman koomaillessa... Ehkä se tästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ryhdyin jo 2 v sitten myymään pikkuhiljaa joitakin tavaroita pois muuttaessani solukämppään silmällä pitäen maailmalle lähtöä. Silti säilyi paljon ja oikeastaan itse koin myös hetkiä, jolloin harmitti tiettyjen tavaroiden myynti. Tottakai ne vei tilaa ja halusi päästä kaikesta turhasta eroon, mutta nyt ne "turhuudet" olisivat juuri ihania sisustusjuttuja jotka olisivat saaneet kotiin muutakin ilmettä kuin sitä ikea-katalogi-fiilistä :D Joten todella ristiriitaiset fiilikset. Välillä haluaa polttaa kaiken roviolla, mutta toisaalta oon kyllä tyytyväinen, että sain järkättyä täydellisen säilytyspaikan niin ei tarvinnut kaikesta luopua. Nyt meinaan tuntuu pahalta laittaa 800e sänkyyn ja jos pitäisi kaikki muukin ostaa niin hirttosilmukka kyllä kiristyisi hiljalleen kaulan ympärille... :D

      Itse on vielä sellainen kirpparihiiri, niin dvd-elokuvia ja kirjoja on PALJON, mutta niistä en edes haluaisi luopua. Varsinkin kirjoista on tullut rakkaita ja monia tulee luettua aina vaan uudestaan niin niitä sitten raahaan perässäni vaikka väkisin :P

      Ja sulla on kyllä ollut vielä rankempi kotiinpaluu! :( En ees osais aatella mikä olisi oma fiilis jos olisi voimat loppu jonkun tuntemattoman pöpön takia. Eilen tein 12 h työpäivän ja fiilis oli aikalailla "työt alkoi, elämä loppui".

      Poista

Nyt sitä kommenttia!