perjantai 9. toukokuuta 2014

Viikko jäljellä


Thaimaalaisten sanoessa nimeni se kuulostaa aika samalle kuin tämän joen nimi. Ka cha.

Tänään on tasan viikko kotiinpaluuseen.
Oma fiilis on ollut todella outo ja hämmentävä nämä viimeiset päivät enkä siksi ole oikein halunnut pyöriä omassa tai muiden blogeissa. En olisi halunnut ottaa vastuuta mahdollisista oudoista kirjoituksista tässä tilanteessa. Edelliset kaksi viikkoa ovat menneet True Bloodin tuotantokausien parissa. 6 tuokkaria (2. katsottu jopa kaksi kertaa tänä aikana), jaksoja yhteensä joku 76 = taattu kooma. Tämähän käy kokopäivätyöstä jo!

Syy itsensä hypnotisointiin ajattelemaan jotain muuta kuin omaa nykyistä tilannetta on ollut selkeästi osa eräänlaista itsepuolustusmekanismia. Eilen kupla puhkesi ja löysin itseni tilanteesta, jossa aivan selkeästi en millään lailla harmitellut omaa poistumistani Thaimaasta, mutta samalla koin aivan ennennäkemätöntä pelkoa takaisin palaamisesta.

Koitin jopa googletella netistä jotain  keskusteluja tai kirjoituksia muiden vaihtareiden mahdollisista kotiinpaluu-fiiliksistä. Suurin osa käsittelee tietenkin sitä, että jää kova ikävä omaa vaihtopaikkaa kohtaan. No mitäs jos sellaista ei ole? Mitä jos nämä viimeiset viikot ei ole muusta haaveilutkaan kuin Suomesta? Olo on kuin vangilla, joka on haaveillut vapaudestaan, mutta sen saadessaan joutunutkin paniikkiin. Tässä on vähän kuin jääty kahden maailman väliin, jossa vanhaan ei halua palata, mutta uusi tuntuu liian suunnattomalta ja pelottavalta.

En osaa edes sanoa mikä saa olon levottomaksi. Se, että kaikki olisikin Suomessa muuttunut jotenkin peruuttamattomasti poissaollessani? Vai se, että siellä kaikki on edelleenkin samanlaista kuin lähtiessäni ja viikon jälkeen on tunne, ettei missään olisi koskaan käynytkään? Itsellä on kuitenkin hyvä tilanne siinä mielessä, että on koti minne palata ja on työt odottamassa. Ei tarvitse kuin sujahtaa takaisin sinne hamsterin juoksupyörään ja ottaa ensimmäinen askel. 



Jos muilla vaihdossa olleilla on jotain lohduttavia sanoja tarjottavaksi ja kertomuksia omista kenties myös ristiriitaisista fiiliksistä paluun hetkellä niin kuulisin niistä enemmän kuin mielelläni.

5 kommenttia:

  1. Hyvin se paluu menee! Itse en ole ollut vaihdossa mutta kun neljän vuoden jälkeen palasin Suomeen, oli fiilis ihan hyvä. 9kk siellä vaan viihdyin mutten kokenut paluuta mitenkään hankalana - ainoa asia mikä harmitti oli tietysti ystävät Skotlannissa sekä siellä ne neljän vuoden aikana muodostuneet "omat jutut" ja rutiinit. Mutta Suomen ystävät ja perhe korvasivat niitä, itse ajattelin asian niin että aika aikaansa kutakin. Jäljelle jää ne hyvä muistot eikä kaiken ole tarkoitus kestää ikuisesti.

    Nyt olen taas ollut kaksi vuotta poissa Suomesta, saattaa olla että sinullekin jää se kipinä mennä ja lähteä uudestaan. Tai sitten Suomi tuntuu entistä enemmän kodilta. Molemmat tuntemukset ovat okei eikä ole sitä yhtä ja ainoaa oikeaa. :) Itselle Suomeen asettumien näin pitkän ajan jälkeen tuntuisi erikoiselta, kun on niin paljon kokenut ja nähnyt. Tosin ei koskaan pidä sanoa ei koskaan.

    Olisi kiva lukea paluun jälkeisistä ajatuksistasi lisää kun Suomessa olet :)

    VastaaPoista
  2. Mulla oli kyllä hyvin saman suuntaiset fiilikset puolen vuoden Saksan vaihdon loppusuoralla. Oli kova kiire kotiin. Siihen kyllä ehdottomasti suurin syy oli Suomessa odottavat koirat. Kyllähän sitä itku tuli etenkin, kun hyvästeli yhden läheiseksi tulleen ystävän, mutta kotona odotti vanhat ystävät. Olisi kiva päästä joskus fiilistelemään Aacheniin vaihtariaikaa, mutta vain kiva, ei sen kummempaa.

    Suomessa ei perusjutut varmastikaan ole muuttuneet. Ei täällä mitkään asiat muutu :D

    VastaaPoista
  3. Kiitos Lena ja Elina kommenteista! VAstaan kerrankin näin yhteisesti kun muuten kirjoittaisin melkein saman tekstin molempiin :D

    Nyt on todellakin sellainen fiilis päällä, että kyllä Suomi on itselle tällä hetkellä helpoin ja mukavin paikka asua, koti. Eli sinne on oikein mukava mennä eikä ole kyllä hirveen montaa asiaa mitä täältä Bangkokista jäisin kaipaamaan. Ehkä niitä ilmestyy mieleen sitten myöhemmin...? Tosin on sitä jo sovittuna, että jos/kun pääsen yliopistoon niin sen kautta haen taas vaihtoon tai työharjoitteluun ulkomaille ja me muutetaan sitten uusiksi jonnekin :P Mutta vasta muutaman vuoden päästä. Tässä omassa fiiliksessä ei kyse ole mistään "oooo, olen kokenyt niin paljon täällä ulkomailla, miten voin enää asua SUOMESSA" hommasta, koska sitä on sen verran realisti/pessimisti, ettei itellä ole koskaan mitään ongelmia keksiä valittamisen aiheita. Edes sieltä paratiisista ja näihin Aasian maihin verrattuna kyllä Suomi loppujen lopuksi hakkaa homman kotiin ihan 100-0 (itsellä).

    Nyt päivän ajan vielä mutusteltuani omia fiiliksiä niin ehkä se suurin paniikki tulee siitä, että vaikka tän reissun aikana "valaistui" ja kovasti olen puhunut siitä, että pitää siellä kotonakin panostaa siihen elämään, tehä töitä vähemmän, nauttia pienistä hetkistä, seikkailla lähellä yms. niin tiedän kuitenkin olevani suhteellisen heikko ihminen mitä tulee ylityöllistymiseen. Eli pelottaa, että sen suuremmin ajattelematta ajaudun samaan tilanteeseen missä olin ennen maailmalle lähtöä jolloin se arki alkaa maistua todellakin puulta ja löydänkin itseni haaveilemasta muualle lähtemisestä vaikkei se olekaan ratkaisu oikeastaan mihinkään. Tämähän ei ole kuin itsestä kiinni, mutta vielä ei ole itsellä mitään raameja valmiina sen suhteen, että mikä on ok määrä juttuja elämässä samaan aikaan ja mikä taas ei.

    Nään siis jo mielessäni kuinka ensin tehdään vähän ylitöitä, sitten vähän ekstrapäiviä, sitten otetaan messiin pieni ompeluprojekti, buukataan reissu viikoksi jonnekin kivaan paikkaan vaikka paluun jälkeisenä päivänä on 10 sivun esseen palautus koululle ja niin edelleen kunnes vanne kiristää päätä.

    Lyhyesti sanottuna siis suurin pelko on, että vaikka oivalsin Vaihdon aikana tiettyjä asioita omasta elämästäni niin en sitten kuitenkaan kykenekään muuttamaan sitä haluttuun suuntaan vaan jatkan samaa rataa koska se on "helppoa". Ja se olisi kyllä aikamoinen pettymys!

    Ahdistelen täällä jo valmiiksi tulevasta mahdollisesta epäonnistumisesta! :D

    VastaaPoista
  4. Voi voi, ei ole helppoa se kotiin paluu, oli fiilikset mitkä tahansa! Varmasti tulet kaipaamaan jotain tiettyjä juttuja Aasiasta ja Thaimaasta.. ehkä oivallat ja analysoit vaihtoaikaa ihan eri näkökulmasta muutaman Suomi-viikon jälkeen. Ehkä et haluakaan enää lähteä Suomesta pois tai sitten muutaman kuukauden jälkeen muistot on kultaa ja kaukokaipuu palaa. :) Jälkimmäinen on yleensä se mun juttu.

    Yritä vielä nauttia vikasta Bangkokin viikosta, syödä kaikkea hyvää mitä Suomessa ei oo ja imeä lämpöä kitusiin. Paljon tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, että fiilikset voivat olla mitä vaan ja itselläkin ne vaihtelevat ihan päivänkin mittaan. Olen huomannut, ettei itselle se ole vielä ihan kunnolla imeytynyt tuonne kaaliin, että millainen uskomaton reissu tämä on kaiken kaikkiaan ollut. Välillä tulee sellaisia oivalluksia jolloin melkien ääneen henkäisee: "olen käynyt Australiassa!". Tästä on kyllä niin paljon ammennettavaa.

      Kaukokaipuu ei ole kadonnut minnekään! Se on vaan nyt suuntautunut Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin! Heh, tulevat reissukohteet ovat jo valtaamassa mieltä x)

      Kiitoksia tsempeistä!

      Poista

Nyt sitä kommenttia!