perjantai 25. heinäkuuta 2014

Kansainvälistä pöperöä Tampereella



Oli olemassa todella hieno suunnitelma kirjoittaa näistä kansainvälisistä markkinoista ennen Kolille lähtöä jolloin markkinoita olisi ollut vielä pari päivää jäljellä. Päivät tuli ja meni, Kolikin tuli ja meni ja niin tämä jäi luonnoksiin pyörimään arjen kiireissä. Markkinat pidettiin Keskustorilla 9-12.7 ja kerkesimme vierailemaan paikan päällä päivää ennen lähtöämme.

Koska tänä viikonloppuna saa taas luvan kanssa sikailla Keskustorilla, on ehkä sopiva hetki muistella parin viikon takaisia herkkuja ja samalla haaveilla mitä kaikkea makoisaa on huomenna tarjolla. Tampere Food Fest järjestetään ensimmäisen kerran 26-27.7 ja mukana menossa on ainakin 8 erilaista ravintolaa, jotka tarjoavat ruokaa eri puolilta maailmaa. Mmm mm!


Pari viikkoa sitten järjestetyillä kansainvälisillä markkinoilla oli myös runsas tarjonta. Oli mahdollista maistella ja ostaa muun muassa italialaista, espanjalaista, brittiläistä, hollantilaista ja thaimaalaista ruokaa. Samoin kaikki suomalaiset herkut olivat esillä makkarasta kilohailiin. Me nostettiin pätäkkää automaatista ja alussa ihan tuskailtiin, että riittääkö rahat kun halutaan ostaa kaikkea. Mutta pihiys iski lopulta, sekä tieto seuraavana päivänä alkavasta ajomatkasta, joten tyydyimme brittiläiseen juustoon ja kilohailiin ahmaisten ne vielä illan aikana mahojemme syvyyksiin. Ei olisi ollut fiksua ostaa mitään jääkaappiin muhimaan moneksi päiväksi.


Huomenna alkavat Tampereen 31. kukkaisviikot jonka osana katuruokatapahtuma järjestetään. Ohjelmistossa on lisäksi kaikkea muuta mielenkiintoista. Itseä eniten kiinnostaisi jo muutamana vuotena näkynyt maailmanpyörä, jonka kyytiin en ole vieläkään päässyt. Jos massia ja rohkeutta löytyisi niin Dinner in the Sky olisi myös aika kova veto, tällä hetkellä tosin on aika hiljaista molempien suhteen, joten tyydytään vain haaveiluun. Kukkaisviikkojen ohjelma löytyy kokonaisuudessaan täältä ja tapahtuma kestää lauantaihin 2.8 saakka.

torstai 24. heinäkuuta 2014

Kolin luonnossa / #sokoshotels40



Kuviahan tuli metsässä otettua varmasti jokaisesta kannosta, polun pätkästä sekä järvimaisemasta aina kun se puiden lomasta vilahti esiin. Naps sieltä, toinen täältä ja kaupan päälle vielä lähikuva sammaleesta. Minkäs mahtaa kun oli niin innoissaan!  Kuvien paljouden vuoksi tässä tulee alkutaipaleemme kuvina ja tekstinä ja loppuosuus jää toiseen kertaan.


Kolilla meillä oli koko lauantai aikaa ihastella maisemia ja patikoida polkuja pitkin. Sää oli mitä loistavin, vain muutama pilvenhattara taivaalla ja jos tuli liian kuuma, metsän siimeksessä oli mukavan vilpoisaa kunhan muisti lisätä uuden kerroksen hyttysmyrkkyä. Kävelimme n. 10 km lenkin aloittaen Uuron kierroksesta. Tämä reitti osoittautui loistavaksi valinnaksi sillä vastaan tuli vain muutama muu retkeilijä ja muuten saimme kävellä kaksisteen vain luonnon äänet ympärillämme.


Poikkesimme reitiltä ja laskeuduimme Likolahteen, Pielisen rannalle. Siellä pienellä hiekkarannalla oli pari saksalaista autoa parkissa ja matkailijat purkivat kassejaan rakentaen telttaa ja uiden. Likolahdelta lähdimme takaisin metsään kiipemään ylös. Tavoitteenamme oli hieman kauempana sijaitseva Mäkrän huippu, jota Luontokeskus Ukon työntekijä meille suositteli.


Matkan varrella törmäsimme Tarhapuron kylttiin ja suomalainen vesiputous kiinnosti sen verran, että suuntasimme sivupolulle nähdäksemme moisen. Pääkallopaikalle ei päässyt enää polkua pitkin vaan viimeiset metrit piti kiivetä kivien, puunjuurien ja sammakoiden seassa. Koko ajan voimistuva pauhu virvoitti mielikuvituksen lentämään eikä lopulta eteemme levittäytyvä näky ollut pettymys. Toki nyt ei ollut kyse mistään jättimäisestä Aasia-putouksesta, mutta kyllä tämä yhteensä 15 metriä pitkä porrasputous yllätti positiivisesti sillä alkuolettamana oli jonkinlainen pieni liru. Putouksen jälkeen suuntasimme Mäkrää ja sen 307 metriin yltävää huippua kohti.


lauantai 19. heinäkuuta 2014

#sokoshotels40: Kolin kansallismaisemissa


Viikko sitten starttasimme juuri hankitun kauppakassimme, Nissan Primeran, ja suuntasimme kohti koillista. Matka kulki Jyväskylän kautta Kuopioon ja siitä piskuisia maanteitä pitkin kohti Pohjois-Karjalaa ja siellä sijaitsevaa Kolia. Kun radiosta pärähti soimaan Leevi and the Leavingsin legendaarinen kappale, ei voinut muuta kuin laulaa perässä:

"Minä lähden Pohjois-Karjalaan,
vaihdan farkut verkkarihousuun.
Kotiseudulle Pohjois-Karjalaan,
juon kaljaa auringon nousuun!"



Tänä vuonna Sokos Hotels täytti 40 vuotta ja sen kunniaksi 40 matkabloggaajaa on saanut mahdollisuuden vierailla ketjun eri hotelleissa ja nauttia pienestä lomasta Suomessa, Tallinnassa tai Pietarissa. Vierailut sijoittuvat toukokuun ja elokuun välille. Fat in Bangkok pääsi mukaan myös ja vielä ensimmäiseen toivekohteeseemme eli Break Sokos Hotel Kolille! Haluttiin valita Break-hotelli maksimoidaksemme lomafiiliksen ja rentoutumisen. Suomessa on tullut matkustettua hävettävän vähän ja tämä tuntui loistavalta kohteelta korkata Suomimatkustus. 

Vasta myöhemmin tajuttiin, että Kolille on matkaa Tampereelta sellaiset vaatimattomat 500 km. Kyseinen matka on vielä melkein pelkkää maantieajoa, moottoritietä löytyi vain Kuopion lähistöltä eli ajotunteja tulisi runsaasti. Ettei matka menisi vain autossa istuessa, varasimme Kolin hotellista vielä toisen yön omaan piikkiin. Näin saimme enemmän aikaa nauttia meidän minilomasta.

Saavuimme Kolille perjantaina klo 20 jälkeen väsyneinä, mutta innokkaina. Olin juuri ennen lähtöäni lukenut Lauran kokemuksista Kolilla, joten tiesi vähän mitä odottaa. Emme siis hämmentyneet maisemahissin olemassaoloa, jonka avulla pääsi kätevästi parkkipaikalta ylös hotellin viereen. Saimme huoneen 3.kerroksesta ja sieltä avautuivat uskomattomat maisemat koko seinustan pituisista isoista ikkunoista. Ei kalpene maisema yhtään esim. Vietnamin Halong Baylle tai Filippiinien pikkusaarille!

Näköala huoneestamme. Kelpaa!
Sokos Hotel Koli ja huoneemme jossa odottivat tervetuloa-kortti ja Mökö-kivet

Hotellin sijainti oli vallan loistava ja sen yleiset tilat sopivat maisemiin todella hyvin. Oli avaruutta, paljon tummia pintoja, kiveä ja puuta. Pielistä pääsi ihastelemaan niin oman huoneen kuin terassin ja ravintolan tiloista. Ehkäpä nämä vimpan päälle tehdyt yleiset tilat yhdistettynä upeisiin maisemiin saivat meillä pienen "o-ouu"-fiiliksen aikaiseksi astuessamme huoneeseemme. Huone oli selvästi pintaremontin tarpeessa emmekä tainneet olla ainoat tätä mieltä olevat, sillä kuulimme myös muiden vieraiden päivittelevän asiaa. Huoneen pinnat olivat paikka paikoin pahastikin kärsineitä ja seinien okramainen väri sai ajattelemaan mennyttä 80-lukua ja tupakoimista sisällä. Huoneen kunto yllätti meidät ja vaikka stailiin tottuikin parin päivän aikana, ei huoneen hinta ja taso ihan täysin kohdanneet mielestämme, mikä oli tottakai harmillista. 




Ensimmäinen ilta meni vain huoneessa hengaillessa ja maisemaa fiilistellen. Mentiin aikaisin nukkumaan, jotta seuraavana päivänä olisi virtaa kaikkiin tuleviin elämyksiin. Uusi päivä alkoikin runsaalla hotellin aamupalalla josta matka jatkui luontokeskus Ukkoon ja selvitettyämme meille sopivan reitin sukelsimme Kolin kansallismaisemiin.




Patikoimme luonnossa noin 10 km lenkin käyden Likolahden rannalla, Tarhapuron vesiputouksella, Purolanaholla ja Mäkrän huipulla. Palatessamme takaisin kiersimme ihastelemassa maisemia myös Pikku-Kolin, Ukko-Kolin ja Akka-Kolin huipuilla. Pienen lepotauon jälkeen ajoimme vielä autolla Pielisen rannalle jossa Juuso kävi uimassa (itse en uskaltanut sillä vesi oli liian kylmää). Retkemme aikana näimme Kolin luontoa todella monimuotoisesti ja itselleni ehkäpä hienoin näkymä (meidän ikkunamaiseman jälkeen tietenkin) oli tuo Tarhapuron syrjässä ollut vesiputous, joka vielä ihan oikeasti oli kunnon putous eikä mikään pieni liru niinkuin ensin aateltiin. 





Luonnossa vietetyn päivän kruunasi ilta: ensin rentoutumista Koli Relax Spassa ja sen jälkeen maittava illallinen hotellin ravintolassa Grill it!. Kylpylä oli upea kokemus ja antoi sanalle Spa kyllä aivan uuden merkityksen. Paikka oli niin mykistävän hieno ja laadukkaasti tehty! Rauhallinen musiikki soi taustalla, seiniä koristi kaunis art nouveau - kuva sekä useat kynttilät ja olo oli melkeinpä kuninkaallinen kun saimme istua rauhassa terassin paljussa ja joimme kylpyläpakettiin kuulunutta kuohuviiniä. Varaamamme 2 tuntia kuluivat hujauksessa, samoin pullon sisältö. 



Ravintolassa valitsimme alkuruoaksi Grill it! - platterin, jossa oli kaikkea pientä ja maukasta maisteltavaa kahdelle: kampasimpukkaa, riimihärkää, rapumoussea, tomaattikeittoa ja marinoitua mustekalaa. Pääruuaksi otimme itse koottavat pihviannokset härän sisäfileillä. Ensimmäistä kertaa elämässäni otin ruoan lisukkeeksi tarjoilijan suosittelemaa punaviiniä. Kovasta yrityksestä huolimatta en vielä ainakaan päässyt viinin ja pihvin yhteensopivuuden saloihin mukaan, mutta ehkä sekin vielä aukeaa tiiviin harjoittelun myötä. Illallinen oli kokonaisuudessaan niiiiin herkullinen ja olo oli päivän päätteeksi täydellisen täysi, mukava ja pehmoinen (kuohuviinipullo ja punaviinilasillinen taisivat tehdä tehtävänsä). Oli ihanaa kömpiä sänkyyn kylpytakki yllä ja nukahtaa, päivä ei olisi voinut olla onnistuneempi.


Seuraava aamu alkoi aikaisin taasen hotellin aamiaisella ja pienen sulattelutauon jälkeen pakkasimme haikeina tavaramme ja lähdimme ajamaan kohti Tamperetta. Parin pysähdyksen vuoksi olimme kotona puoli kuuden maissa. Oli oli virkistäytynyt, rentoutunut ja tuleva työviikko ei harmittanut lähellekään niin paljon kuin yleensä.

Vierailumme Kolilla oli täydellisen onnistunut pieniä viestintäongelmia lukuunottamatta. Me oltiin vähän hukassa sen suhteen mikä kaikki kuuluikaan yhteistyön piiriin ja tämä aiheutti pienimuotoista akward-fiilistä kun asiaa lähdettiin selvittelemään respan kanssa. Kiusalliset tilanteet ovat melkeimpä jo säännöiksi muodostuneita oman matkailun yhteydessä, joten tottakai myös tähän lomaan piti kuulua pientä säätöä :) Kaiken kaikkiaan viikonloppumme oli aivan loistava (mahtava-sanaa olenkin jo käyttänyt tämän postauksen yhteydessä enemmän kuin laki sallii) ja lisää kirjoituksia on luvassa ainakin retkestämme Kolin luonnossa sekä kylpylästä.


keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Värikäs Shibuya

Mainoskylttejä, ihmisvilinää ja Hatchiko-koira


Shibuya on yksi Tokion vilkkaimista asemista ja sen lähellä sijaitsee kuuluisa tienristeys Center Gai ( センター街) jossa pääsee uimaan ihmisvilinään. Aseman edestä löytyy myös kuuluisa Hatchiko-koiran patsas jonka ympärillä parveilee niin ulkomaalaisia kuin paikallisia turisteja räpsimässä kuvia.


Paikka on suosittu shoppailu- ja biletyspaikka nuorison keskuudessa. Me emme sortuneet kumpaankaan (yllätyys). Sorruimme kuitenkin Juuson mielestä hyvään pizzapaikkaan joka osoittautui nopeasti, tosin vasta maksamisen jälkeen tietenkin, Suomen Raxiakin kauheammaksi buffet-kokemukseksi. Kun näette ravintolan Shakey´s, älkää menkö sisälle. Älkää edes vahingossakaan vaikka pitkä jono antaisi ymmärtää, että edessä siintää herkkuja herkkujen perään. Niitä ei meinaan tule. Kyseessä on pizzabuffet, jonka tarjonta vastaa Atrian kuralättyjen tasoa. Jostain kumman syystä paikka oli kuitenkin täynnä japanilaisia nuoria ahtamassa suunsa täyteen suklaabanaani-pizzaa...


Täällä muodin mekassa teimme sitä mitä tehtiin muuallakin Tokiossa eli käveltiin katuja pitkin ja ihmeteltiin maailman menoa. Ylläoleva pieni, ehkä 8 neliön eläinkauppa särki sydämemme kun pennut heiluttivat häntäänsä pienissä häkeissään. Nyyh. Kukkaron nyörien pysyessä tiukasti kiinni oli muovimaailma pian nähty joten suuntasimme takaisin hotelliimme missä seiskaleiskan riisikakkunen sekä juustokakun palanen odottivat noutajaansa.



perjantai 4. heinäkuuta 2014

Positiivista vol. 2

Omat positiivisuus-aatokset ovat jäänet parin edellisen viikon aikana täysin töiden ja sään jalkoihin. Miten voi olla, että nyt on väsyneempi 35h/vko töistä kuin vuosi sitten samasta määrästä töitä PLUS koulusta? Osaako joku selittää tämän? Nyt on todellakin ollut sellainen olo, että töissä on koko ajan eikä mitään kerkiä tekemään. Ja kun vapaapäivä koittaa niin onkin kauhea paniikki siitä, että mitä nyt tekee. Arki on haastavaa! Mutta nyt on vihdoinkin tapahtunut edes jotakin mistä voi olla jotain mieltä ja tässä tapauksessahan tietenkin todella hyvää mieltä!


1. Pääsin yliopistoon! 

2.7 eli keskiviikkona pärähtivät tulokset internettiin ja nimeni oli listalla. Mitä ihmettä! Kyllä unihiekka karisi nopeasti silmistä ja piti pari kertaa tarkistaa, että onko se siinä oikeasti. Kirjekuori saapui yliopistolta vasta eilen, sillä se tuli reissuajan osoitteella perille. Pääsyraja oli tänä vuonna huimat 49/60 ja meikä sai 52/60. Voisi todeta, että koe oli selkeästi liian helppo kun piti saada niin kovat pisteet sisäänpääsyn varmistamiseksi, mutta kyllä sitä silti meinaa pakahtua ylpeydestä kun miettii, että 8 pisteen menetyksellä on kuitenkin vedetty keskimäärin kaikista esseistä täydet pisteet. 

Tässä joku kaunis päivä paneudun hyväksymiskirjeen mukana tuleviin papereihin ja hyväksyn opintopaikkani. Kuinka hauskaa olla taas ekaluokkalainen! Ja tällä kertaa saa oikeasti opiskella vapaasti kursseja jotka kiinnostavat, toisin kuin Tamkissa (kröhöm). YK, täältä tullaan!

2. Töitä on

Vaikkei omat duunit nyt olekaan sitä parhaiten palkattua alaa, niin kyllä sitä saa olla kiitollinen siitä, että töitä ylipäätänsä on. Sitähän tuntee itsensä melkein onnenpossuksi. Meinaan mulla on edelleen vanha varastoduuni jossa käyn aina silloin tällöin tekemässä lisävuoroja ja lisäksi olen kaikille tutun sinikeltaisen jätin kahdella eri osastolla töissä. Jos jaksaisin, niin voisin tehdä melkein kellon ympäri töitä, koko ajan kysellään, että voiko tulla tai voiko jäädä ylitöihin. Sovin itseni kanssa jo vaihdossa, että en tee yli 40h viikossa ja siitä olen kyllä pitänyt kiinni vaikka välillä on tehnyt pahaa kieltäytyä niin usein töistä, hullu työaddikti kun on. Mutta kuten yllä jo mainitsin, sekin on tuntunut yllättävän paljolta joten ei saa vetää överiksi heti alussa. Hienoa silti, että voi luottaa omaan työllistymiseen ja tarpeellisuuteen ja omaa tulotasoa voi säädellä tarpeen ja jaksamisen mukaan.



3. Lemmikit ei ole aina pop

Olen nyt ihan hirveä ihminen, mutta tunnustan, että viikko vanhempien eläintenhoitajana oli piinaava. Heidän 17-vuotias kissa ja 10-vuotias koira ovat aikamoinen parivaljakko enkä tiedä kumpi karvanaamoista oli se pahempi tapaus. Misa, eli koira, käyttäytyi sisällä kuin olisi perheväkivallan uhri. Juoksi pakoon jos vain astui samaan huoneeseen, tuijotti syyllistävänä ja meinasi saada sydänkohtauksen jos liikutit sen vieressä esimerkiksi kättä yllättäen. Pihalla taas soi toinen ääni kellossa ja jokainen koira piti haastaa kaksintaisteluun. Juusokin totesi yhdessä kohtaa, että olisi tehnyt mieli päästää Misa vapaaksi sen ärhenneltyä saksanpaimenkoiralle ja katsoa kuinka luonto tekee tehtävänsä.

Kissa taasen valitsi hengailupaikkansa sen perusteella missä meni vilkkain liikenne, eteisen maton keskikohta oli loistava paikka istua ja tuijottaa tyhjyyteen kun me kompuroitiin ympärillä. Maanjäristyskään ei olisi saanut tankkeriasentoon mennyttä kattia hievahtamaan paikoiltaan. Seniori tiesi myös arvonsa, sillä kun porukoiden antama paistijauheliha loppui ja hankin kaupasta tarjouksessa olevaa sika-nauta-jauhelihaa ruuaksi, ei moinen moska kelvannut alkuunkaan.

Nyt kun eläimet on palautettu on olo käsittämättömän huojentunut. Vaikka tiedän, ettei kaikki kissat ja koirat ole tuollaisia, ovat lemmikkihaaveet nyt taas mukavasti haudattu joksikin aikaa. Podin järkyttävää kissakuumetta nyt Suomeen tulon jälkeen, mutta nyt ei kyllä ehkä olekaan niin kiire sen kisunkaan kanssa... Keskitytään vaikka niihin töihin nyt.


4. Minilomia 

Ensi viikolla pääsemme vihdoinkin Sokos Hotelsin blogikampanjan siivin matkustamaan Kolille. Koska matkaa on runsaat 500 km, päätimme ettei yksi yö riitä alkuunkaan ja yövymmekin paikan päällä koko viikonlopun. Toinen yö tietenkin omalla kustannuksella. Näin saamme enemmän aikaa tutustua Kolin maisemiin sekä itse hotelliin eikä nopeaa kotiinpaluuta tarvitse ressata heti. Ja kuulin jotain huhuja, että se kesäkin olisi saapumassa Suomeen, juuri sopivasti.

Varasin myös ystäväni kanssa 4 yön reissun Roomaan ja pääsen vihdoinkin Italiaan! Sitä on nyt himoteltu siitä saakka kun luin Eat, pray, love-kirjan kuvauksia mozzarellapizzasta ollessani Kiinassa. Tämän jälkeen paistettu riisi menetti hieman hohtoaan omissa silmissä... Varattiin reissu Ebookersin kautta ihan vain siitä syystä, ettei omat voimat riittäneet mihinkään perinpohjaiseen lentojen ja hotellien tutkimiseen. Sivuston lento+hotelli-palvelu oli mukavan simppeli ja 9 kk armottoman budjetoinnin jälkeen oli ihanaa vain löytää sopivan tuntuinen kohde ja painaa "varaa"-nappia.


5. Kirjoja, kirjoja

Nyt kun ilma on ollut hieman ankea, niin on oikein luvan kanssa saanut möllöttää sisällä villasukat jalassa. Kirjapino on kasvanut loistavien löytöjen ansiosta ja nyt on pinon lyhennysoperaatio jo hyvässä vauhdissa. Sain luettua alunperin blogikirjoituksista koostuneen kirjan Neljän dollarin päivä jossa suomalainen keski-ikäinen nainen matkustaa ympäri maailmaa mahdollisimman ekologisesti. Nyt siirryin Piin elämään, jonka olen nähnyt elokuvana ja toivon kirjan selventävän loppua hieman enemmän. Tämän jälkeen vuorossa saattaisi olla Tuhat loistavaa aurinkoa, Kabulin kirjakauppias, Matka Intiaan, Leiri 14 tai Elämä nomadina. Valinnan varaa on!



Millaisia kohokohtia teidän ihanan kamalaan arkeen on viime aikoina kuulunut?