perjantai 4. heinäkuuta 2014

Positiivista vol. 2

Omat positiivisuus-aatokset ovat jäänet parin edellisen viikon aikana täysin töiden ja sään jalkoihin. Miten voi olla, että nyt on väsyneempi 35h/vko töistä kuin vuosi sitten samasta määrästä töitä PLUS koulusta? Osaako joku selittää tämän? Nyt on todellakin ollut sellainen olo, että töissä on koko ajan eikä mitään kerkiä tekemään. Ja kun vapaapäivä koittaa niin onkin kauhea paniikki siitä, että mitä nyt tekee. Arki on haastavaa! Mutta nyt on vihdoinkin tapahtunut edes jotakin mistä voi olla jotain mieltä ja tässä tapauksessahan tietenkin todella hyvää mieltä!


1. Pääsin yliopistoon! 

2.7 eli keskiviikkona pärähtivät tulokset internettiin ja nimeni oli listalla. Mitä ihmettä! Kyllä unihiekka karisi nopeasti silmistä ja piti pari kertaa tarkistaa, että onko se siinä oikeasti. Kirjekuori saapui yliopistolta vasta eilen, sillä se tuli reissuajan osoitteella perille. Pääsyraja oli tänä vuonna huimat 49/60 ja meikä sai 52/60. Voisi todeta, että koe oli selkeästi liian helppo kun piti saada niin kovat pisteet sisäänpääsyn varmistamiseksi, mutta kyllä sitä silti meinaa pakahtua ylpeydestä kun miettii, että 8 pisteen menetyksellä on kuitenkin vedetty keskimäärin kaikista esseistä täydet pisteet. 

Tässä joku kaunis päivä paneudun hyväksymiskirjeen mukana tuleviin papereihin ja hyväksyn opintopaikkani. Kuinka hauskaa olla taas ekaluokkalainen! Ja tällä kertaa saa oikeasti opiskella vapaasti kursseja jotka kiinnostavat, toisin kuin Tamkissa (kröhöm). YK, täältä tullaan!

2. Töitä on

Vaikkei omat duunit nyt olekaan sitä parhaiten palkattua alaa, niin kyllä sitä saa olla kiitollinen siitä, että töitä ylipäätänsä on. Sitähän tuntee itsensä melkein onnenpossuksi. Meinaan mulla on edelleen vanha varastoduuni jossa käyn aina silloin tällöin tekemässä lisävuoroja ja lisäksi olen kaikille tutun sinikeltaisen jätin kahdella eri osastolla töissä. Jos jaksaisin, niin voisin tehdä melkein kellon ympäri töitä, koko ajan kysellään, että voiko tulla tai voiko jäädä ylitöihin. Sovin itseni kanssa jo vaihdossa, että en tee yli 40h viikossa ja siitä olen kyllä pitänyt kiinni vaikka välillä on tehnyt pahaa kieltäytyä niin usein töistä, hullu työaddikti kun on. Mutta kuten yllä jo mainitsin, sekin on tuntunut yllättävän paljolta joten ei saa vetää överiksi heti alussa. Hienoa silti, että voi luottaa omaan työllistymiseen ja tarpeellisuuteen ja omaa tulotasoa voi säädellä tarpeen ja jaksamisen mukaan.



3. Lemmikit ei ole aina pop

Olen nyt ihan hirveä ihminen, mutta tunnustan, että viikko vanhempien eläintenhoitajana oli piinaava. Heidän 17-vuotias kissa ja 10-vuotias koira ovat aikamoinen parivaljakko enkä tiedä kumpi karvanaamoista oli se pahempi tapaus. Misa, eli koira, käyttäytyi sisällä kuin olisi perheväkivallan uhri. Juoksi pakoon jos vain astui samaan huoneeseen, tuijotti syyllistävänä ja meinasi saada sydänkohtauksen jos liikutit sen vieressä esimerkiksi kättä yllättäen. Pihalla taas soi toinen ääni kellossa ja jokainen koira piti haastaa kaksintaisteluun. Juusokin totesi yhdessä kohtaa, että olisi tehnyt mieli päästää Misa vapaaksi sen ärhenneltyä saksanpaimenkoiralle ja katsoa kuinka luonto tekee tehtävänsä.

Kissa taasen valitsi hengailupaikkansa sen perusteella missä meni vilkkain liikenne, eteisen maton keskikohta oli loistava paikka istua ja tuijottaa tyhjyyteen kun me kompuroitiin ympärillä. Maanjäristyskään ei olisi saanut tankkeriasentoon mennyttä kattia hievahtamaan paikoiltaan. Seniori tiesi myös arvonsa, sillä kun porukoiden antama paistijauheliha loppui ja hankin kaupasta tarjouksessa olevaa sika-nauta-jauhelihaa ruuaksi, ei moinen moska kelvannut alkuunkaan.

Nyt kun eläimet on palautettu on olo käsittämättömän huojentunut. Vaikka tiedän, ettei kaikki kissat ja koirat ole tuollaisia, ovat lemmikkihaaveet nyt taas mukavasti haudattu joksikin aikaa. Podin järkyttävää kissakuumetta nyt Suomeen tulon jälkeen, mutta nyt ei kyllä ehkä olekaan niin kiire sen kisunkaan kanssa... Keskitytään vaikka niihin töihin nyt.


4. Minilomia 

Ensi viikolla pääsemme vihdoinkin Sokos Hotelsin blogikampanjan siivin matkustamaan Kolille. Koska matkaa on runsaat 500 km, päätimme ettei yksi yö riitä alkuunkaan ja yövymmekin paikan päällä koko viikonlopun. Toinen yö tietenkin omalla kustannuksella. Näin saamme enemmän aikaa tutustua Kolin maisemiin sekä itse hotelliin eikä nopeaa kotiinpaluuta tarvitse ressata heti. Ja kuulin jotain huhuja, että se kesäkin olisi saapumassa Suomeen, juuri sopivasti.

Varasin myös ystäväni kanssa 4 yön reissun Roomaan ja pääsen vihdoinkin Italiaan! Sitä on nyt himoteltu siitä saakka kun luin Eat, pray, love-kirjan kuvauksia mozzarellapizzasta ollessani Kiinassa. Tämän jälkeen paistettu riisi menetti hieman hohtoaan omissa silmissä... Varattiin reissu Ebookersin kautta ihan vain siitä syystä, ettei omat voimat riittäneet mihinkään perinpohjaiseen lentojen ja hotellien tutkimiseen. Sivuston lento+hotelli-palvelu oli mukavan simppeli ja 9 kk armottoman budjetoinnin jälkeen oli ihanaa vain löytää sopivan tuntuinen kohde ja painaa "varaa"-nappia.


5. Kirjoja, kirjoja

Nyt kun ilma on ollut hieman ankea, niin on oikein luvan kanssa saanut möllöttää sisällä villasukat jalassa. Kirjapino on kasvanut loistavien löytöjen ansiosta ja nyt on pinon lyhennysoperaatio jo hyvässä vauhdissa. Sain luettua alunperin blogikirjoituksista koostuneen kirjan Neljän dollarin päivä jossa suomalainen keski-ikäinen nainen matkustaa ympäri maailmaa mahdollisimman ekologisesti. Nyt siirryin Piin elämään, jonka olen nähnyt elokuvana ja toivon kirjan selventävän loppua hieman enemmän. Tämän jälkeen vuorossa saattaisi olla Tuhat loistavaa aurinkoa, Kabulin kirjakauppias, Matka Intiaan, Leiri 14 tai Elämä nomadina. Valinnan varaa on!



Millaisia kohokohtia teidän ihanan kamalaan arkeen on viime aikoina kuulunut?

11 kommenttia:

  1. Valitettavasti en osaa vastata tuohon, miksi tuo työmäärä on nykyään rankempi, mutta joku kumma juttu siinä vain on. Tiedän sen itsekin eli et ole ainoa :). Taisinkin jo onnitella aiemmin, mutta vielä kerran suuret onnittelut yliopistosta!

    Itsellänikin positiivisuushaasteissa nuo työt ovat tulleet esille. Töiden suhteen mikään ei ole pahempaa kuin se, ettei niitä töitä ole. Olen tajunnut myös sen, että kai minussa oikeasti on jotain työnarkomaanin vikaa, sillä nyt kun niitä töitä tulee, rohmuan niitä niin paljon kuin suinkin mahdollista. Viime kesänähän tein parhaimmillaan 36 tuntisen työpäivän nukkumatta. Ei ollut terveyden kannalta ehkä paras idea mennä jatkuvasti muutenkaan parin tunnin yöunilla, kun sydän tykytti oudosti ja näin kirjaimellisesti kahtena :P. Lupasin Tiialle, ettei tänä vuonna se mene tuohon (eikä se menekään), mutta tänäkin viikonloppuna pitäisi tehdä vähintään 12 tuntiset työpäivät. Siis vähintään :). Se on mahtavaa, että voi itse säädellä tulojaan työn avulla eikä ole sidottu pelkkään kuukausipalkkaan. Mutta siinä on hyvät ja huonot puolensa. Onneksi jaksan vääntää näitä sen ajatuksen voimalla, että marraskuussa suunnataan Tokioon Tiian kanssa näillä rahoilla :)!

    Nauroin niin kovasti kaikille noille lemmikkikohdille xD! Piti lukea Tiiallekin ääneen pari kohtaa :P. Kiitos, että annoit lisää syitä miksen halua lemmikkejä, vaikka Tiia niistä aina jaksaa jankata x).

    Yleensä olen tottunut matkustamaan joka kesä jonnekin toisin kuin tänä vuonna, joten onneksi edes pari pientä minilomaa Helsinkiin helpottaa asiaa. Toivottavasti teillä on mahtava Kolin reissu :)! Roomaan pitäisi kyllä päästä joku kerta ;). Eli hauskaa matkaa sinnekin jo nyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuret kiitokset! :)
      Voikohan se työ tuntua nyt rankemmalta kun alkaa ikä painamaan? ;) Kauhea ajatus! Olen miettinyt välillä, että oikeastaan suurempi kiire saa aikaan sen, että asioita tulee tehtyä enemmän ja on sellainen hyvä "syke" päällä. Positiivista stressiä. Siinä onkin sitten haasteena vain se häilyvä raja milloin kaikki ei olekaan enää niin kivaa... :P

      Mukavaa työviikonloppua sullekin! Mä painan nyt 3/6 putken pätkää ja maanantaina on tiedossa 14,5 h työpäivä, ensin aamuvuoroon ja sitten muutaman tunnin tauon jälkeen iltavuoroon. Nukkumaan pääsen klo 1 aikaan. Ja apua noita sun oireita! xD Ymmärrän niin hyvin tuon hamsttaamisen ja myös sen vaikeuden ns. "sanoa ei" työlle. Jatkuvasti itselläkin sisäisiä kamppailuja sen vuoksi.

      Noihin tuplavuoroihin olen nyt antanut itselleni luvan. Ihan vain siksi, että toukokuussa kaikki alkoi täällä Suomessa vähän kuin nollasta, tai itseasiassa miinukselta: menoja oli, muttei tuloja kun palkanmaksupäivä on niin myöhään (ensimmäinen kunnon palkka tulee vasta 25.7!). Niin haluan heti alkuun tasottaa mahdollisimman paljon tilannetta niin, että syksyllä voi rauhassa keskittyä säästämiseen eikä velkojen maksuun :) Uhrauksia on tehtävä!

      Ja hyvä jos lemmikkiavautumisesta oli hyötyä! Ajattelin ensin, että millainen eläintenvihaaja-fiilis tuosta välittyy, mutta nämä kaksi eläintä olivat kyllä niin raskaita... Nytkin ihan uskomaton fiilis kun aamulla ei tarvitse herätä klo 6.30 viemään ketään pissalle eikä kukaan huuda ruokaa klo 3 yöllä. Sitten kun on omakotitalo voi jotain fiksua kissanpätkää harkita x)

      Ja kiitoksia matkatoivotuksista!

      Poista
    2. Se voi hyvinkin johtua iästä, joka jotenkin salamyhkäisesti hiipii selän taakse, vaikkei itsestä tunnu vanhalta x). Positiivinen stressi on hyvästä! Itsekin saan enemmän aikaiseksi, kun ei ole hirveän pitkiä aikoja saada töitä valmiiksi :P. Se on ihan totta, että raja on häilyvä. Nukuin viime yönä 4 tuntia ja tänään menee töissä noin 10 tuntia, joten... :P

      Kiitos vain! Eivät nuo sinunkaan työputket mitään hirveän helppoja ole :O. Vaikka on vaikea sanoa töille "ei", usko pois, että se keho näyttää jossain vaiheessa, jos teet liikaa x).

      On paljon mukavampaa saada ne tilit nollattua, ettei enää tarvitse maksella velkoja pois. Ymmärrän siis ihan täysin tuollaisen tilanteen. Itsekin tavallaan uhraan kesän sille, että pääsen Tokioon marraskuussa, mutta olen valmis tähän uhraukseen (hyvin kärjistetysti sanottu) :).

      Ei tullut eläinvihaaja-fiilistä, joten ei pelkoa ;). Paljon mieluummin itsekin elän ihan omien aikataulujen mukaan siten, etten joudu oikeasti huolehtimaan kenestäkään.

      Eipä kestä!

      Poista
  2. Onnea opiskelupaikasta, huippua että pääsit! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia, fiilis on kyllä ihan katossa tämän johdosta vielä pitkään! :)

      Poista
  3. Jees paljon onnea!! Meikä pääsi samaan paikkaan opiskelemaan! Oikein hirvitti kuinka paljon sä olit lukenut muhun verrattuna, mutta ihmeen kaupalla mullekin riitti yksi paikka. :>

    Hahaa aika sattuma, mä luen tällä hetkellä tota Neljän dollarin päivää! Sinnittelen vielä Intiassa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PALJON PALJON ONNEA! Siellä sitten törmäillään! :) Mun pitää vielä katsoa mihin aulkuinfoihin pääsee, kun töitä varmasti on silloin myös päälleikkäin, mutta kyllä johonkin on tultava niin pääsee tapaamaan ihmisiä. Aiotko liittyä Iltakouluun?

      Heh, tuohon sinnittelyyn kyllä samaistun! Vaikka kirja olikin ihan mielenkiintoinen niin ei se tarinana mukaansatempaava ollut. Kesti kyllä niin pitkään saada se kokonaan luettua.

      Poista
    2. Kiitos kiitos!! :) Ollaan aika hyviä! Aion varmaankin liittyä, vaikka sen funktiosta en olekaan vielä täysin selvillä.. :D

      Ihanaa, jos se kirja on kuitenkin mahdollista saada loppuun..

      Poista
    3. Joo, en itsekään tiiä muuta kuin että siellä on jotain pileitä (joihin ei vanha ehkä jaksa niin osallistua), mutta myös paljon muutakin puuhaa!

      Tsemejä kirjaan! Mulla auttoi sellainen tunnin-kahden lukeminen putkeen, alkoi homma luistamaan kun pääsi alkukankeuden ylitse :P

      Poista
  4. Onnea vielä opiskelipaikan johdosta!

    Pitkän tauon jälkeen töihin palaaminen ja lyhyemmän viikonkin tekeminen on yllättävän raskasta.. Mulla oli aika lepsu kevät koulussa, paljon vapaapäiviä ja tein hommia etänä kotoa käsin. Vaikka melkein joka viikonloppu tuli oltua töissä niin ei se tuntunut niin raskaalta kuin nyt 8-16 5 päivää viikossa. Vielä 3 viikkoa pitäis jotenkin sinnitellä kunnes pääsee lomalle. Ihan kivaa tehdä töitä välillä mutta kyllä sitä vaan on jotenkin ihan rättipoikki aina 8 tunnin työpäivän jälkeen ja oon joka ilta jo ysiltä sängyssä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia!

      Ja joo, kyllä klo 22 viimeistää nukkumatti kutsuu luokseen. Alkaa vaan ahdistamaan ajatukset "onko tämä tätä sitten kun koulu loppuu, tällaistako pitäisi jaksaa?" ja hirveä paniikki siitä, että mikä vaivaa, miten tää voi olla niin rankkaa välillä, että onko mussa joku vika kun arki on niin raakaa?? :D En tiedä mitä vitamiinin yliannostusta pitää harrastaa, ettei olisi ihan naatti töiden jälkeen. Töissä on nyt kyllä ollut aikamoinen hulina ja homma on mennyt ihan fyysiseksi rehmiseksi niin kyllä sitä varmaan kuka tahansa olisikin rikki 8 h "reenaamisen" jälkeen.

      Oh, hyvää lomaa teille! :3

      Poista

Nyt sitä kommenttia!