maanantai 25. elokuuta 2014

Tasan vuosi sitten...

... Heilautin 12 kg painavan rinkan selkääni ja nousin Lahdessa Moskovaan vievään junaan. Siitä matka jatkui halki Siperian aina Japaniin saakka niin junalla, bussilla, lautalla kuin lentokoneella. Pitkään muhineesta unelmastani tuli vihdoinkin totta ja Trans-Siperia kutitteli iloisen matkalaisen nenäkarvoja.

Jotenkin vaikeaa uskoa, että siitä on vuosi nyt! Tuntuu, että matka olisi tapahtunut vuosia sitten. Tai että se olisi ollut unta. Paljon on kyllä yhteen vuoteen mahtunut ja ehkäpä siksi se tuntuukin niin epätodelliselta. Tässä kesän aikana olen askarrellut itselleni valokuvakirjaa Trans-Mongolian matkasta ja vielä puuttuu muutamat kuvat sekä osa teksteistä johdattelemaan katselija reissun läpi. Oikeita kuvia hipelöimällä matka konkretisoituu itsellekin paljon paremmin. Olen ottanut tämän kuvan. Olen käynyt täällä! Vau!


Reissun aikana tuli koettua upeita ja mielenkiintoisia hetkiä. Tuli koettua myös monia epämiellyttäviä hetkiä, mutta niitäkin kun muistelee nyt, niin naurattaa. Mikäs sen parempaa kuin oma tuska ja hajoilu! Vain kerran elämässään esimerkiksi pääsee pyörimään Ulan Batorissa ruokamyrkytyksen kourissa samaan aikaan kun vartalo kramppaa edellispäivän ratsastuksen jäljiltä. Tai nukkumaan kovalla 40 cm leveällä lattiapätkällä lauttamatkalla Kiinasta Japaniin 16 muun naisen kanssa. Tai taistelemaan torakoita vastaan Shanghaissa omassa hotellihuoneessa.


Reissu kustansi rapiat 3700 euroa, mutta oli jokaisen pennin arvoinen. Kaikki ei aina mennyt niinkuin tuli suunniteltua, mutta sitähän sanotaan: Siperia opettaa! Varsinkin näin jälkikäteen kun muistelee oman vaihdon loppuaikaa, kun kunnon kermaperseily oli alkanut, on vaikeaa ymmärtää miten sitkeänä sissinä olikaan kestänyt alkuajan vankilaolosuhteet hymy pyllyssä. Ihminen on outo eläin. Vaikka vielä ei mieli haaveile pahemmin pidemmistä reissuista niin sellainen pieni liekki jäi palamaan omiin sisuksiin, että vielä joku vuosi mä pakkaan rinkkani uudestaan, kaivan luhani esiin ja hyppään junaan. Silloin päätepysäkkinä olisi Vladivostok ja siinä välissä nähtävänä Venäjän tuntemattomat kaupungit keskellä Siperiaa.


14 kommenttia:

  1. Oho, no 3700 euroa ei kuulosta ollenkaan pahalta tosta reissusta! Vertailun vuoksi omaan puolen vuoden Aasian valloitukseen meni jotain 5000 erkkiä.. Tosin me ei kyllä pahemmin säästelty.

    Mä en voi uskoa että tänä syksynä tulee 3 vuotta siitä, kun me lähdettiin omalle pidemmälle reissullemme. Nyt alkais kyllä pikkuhiljaa olla jo korkein aika pakata kamat ja lähteä uudestaan. Sen puolen vuoden maailmalla oleskelun jälkeen ei ihan heti reissukärpänen päässyt uudestaan puraisemaan, mutta nyt tuntuu että sitä jo vähän haaveilee huonosti nukutuista yöjunaöistä, elämän ja kuoleman taistelusta uudessa maassa jonka kieltä eikä kulttuuria ymmärrä ja kaikkea sitä sekoilua ja säätämistä joka myöhemmin jaksaa vaan naurattaa. Heh, oma lemppari oli se, kun mentiin Goalla väärään junaan ja jouduttiin hyppäämään ulos liikkuvasta junasta ja patikoida takaisin asemalle pilkkopimeässä raiteita pitkin. Silloin ei naurattanut, nyt naurattaa niin paljon että kyyneleet valuu.

    Sitten kun koulu on paketissa tarkoitus olisi ottaa ees parin, kolmen kuukauden sapattivapaa ja lähteä jonnekkin. Go before it's too late!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää tarkentaa, että tuo summa meni siis pelkkään transuiluun eli 5 viikkoon :D Koko reissuun menikin sit vähän enemmän... nyyh :,,) Eli mun mielestä teidän 5000 e oli aika hyvä summa 6kk!!

      Ah, Intia! Se on kyllä paikka joka hajottaa! Hehe, itellä kans oli siellä mielenkiintoinen junakokemus. Meijät ajettiin väärälle juna-asemalle ja sit tulikin kiire sille oikealle. Aikaa oli joku 10 min ja piti ajaa rupusella riksalla koko kaupungin läpi. Varmaan eka kerta kun sille kuskille on valkoinen ihminen huutanu naama punasena että LUJEMPAA PERKELE!!!
      Päästiin asemalle eikä junaa näy missään, ihan rikki, että nytkö se kerkes mennä. Päästään laiturille niin tajutaan, että juna onkin ajanut vähän ohi ja on menny aseman ohi vähän pidemmälle. Rinkka selkään ja hölkkäystä niin nopeeta kun lähtee ekalle vaunulle ja siitä sisälle. Oli ihan sekunneista kiinni, juna lähti aikalailla heti kun pääs sisälle.

      Noi on kyllä juuri niitä kokemuksia joiden aikana verisuoni räjähtää päässä ja sitä miettii, että miksi ikinä lähti minnekään kotoota. Mut sitten taas helpottaa ja elämä hymyilee. Mä veikkaan että itellä kans menee tässä kyllä hetki ennenkuin oikeasti alkaa kiinnostamaan mikään yli kk mittainen reissu. Mutta sillä välin kyllä mielellään tekee pienempiä reissuja, vähän kuin tekin! :)

      Poista
    2. Joo siis toi 5k oli oma budjetti, eli kahdestaan meillä oli tuplat :D En nyt muista täysin tarkalleen paljon sitä rahnua meni mutta muistan että Thaimaassa meni kyllä suhteessa Intiaan ja Nepaliin ihan käsittämättömästi rahaa.

      Pikkureissut ei oo kovin kestävää matkailua mutta avittaa kyllä pahimpaan reissukuumeeseen! Nyt toi viimeisin parin viikon reissu kyllä laukaisi taas sen ärsyttävän kutinan takaraivossa, että eihän tää riitä alkuunkaan.. :P

      Poista
    3. Mulla meni Thaimaassa saman verran kuin Japanissa! Eli ööh, se siitä halpuudesta... Tottakai jos jotain fried ricea vetää 3 kertaa päivässä ja asuu jossain vaneerimökissä niin pääsee halvalla, mutta varsinkin reissun loppupuolella ei vaan enää kyennyt semmoiseen.

      Apuaa, toisaalta ihan pelottaa, että koska se tunne iskee. Se pakottava matkakuume jolloin tuntee melkein fyysistä kipua kun haluaa kauas poiiis. :)

      Poista
  2. Oli tuo kyllä varmasti sellainen reissujen reissu :) Haluan kyllä sitten lukea kertomukset ja nähdä kuvat niistä Venäjän tuntemattomista kaupungeista! Mua houkuttelis kovasti tuo Trans-Siperian juna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Junaa ei voi muuta kuin suositella! Ja huh, varmasti olisi paljon ihmeteltävää tuollaisella Venäjän reissulla ja runosuoni sykkisi! :)

      Poista
  3. On se hyvä, että voi sitten mummona kiikkustuolissa miettiä, että mitä kaikkea sitä tulikaan nuorena tehtyä. Toisaalta välillä tuntuu siltä, että jo muutaman vuoden takaiset tekemiset tuntuu utopistisilta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, näille utopistisille hetkille voi hymähdellä hyvillä mielin sillä tämähän vain tarkoittaa sitä, että on kokenyt erityisen paljon mukavia juttuja! :) Tai sitten on ennenaikaisesti alkanut dementoitumaan x)

      Poista
  4. Voihan Trans-Mongolia, kuinka mua houkutteletkaan! Mulla on ollut tässä sellainen jännä juttu, että vaikka on tuossa ihan takana se oma maailmanympärimatka (1.9 meilläkin tulee lähdöstä vuosi, ja se tuntuu ihan uskomattomalta!), niin ei se reissukuume ole mihinkään kadonnut - päinvastoin. Ja siis eniten mua houkuttelis just joku tollainen ei-niin-helppo reissu, jossa pääsis haastamaan itteensä vielä enemmän kuin tolla männämatkalla! Koska kaikissa muissa kohteissamme, paitsi Japanissa, puhuttiin englantia, oli kaikesta selviytyiminen kuitenkin suht iisiä. Mulla jäi joku ihme tunne sisälle, että tää ei ollut tarpeeks vaikeeta, haluun hastavampaan ympäristöön! :D Mikäpä sen parempi vaihtoehto siis, kuin Venäjän ja Mongolian läpi Kiinaan - vieläpä kun en puhu mitään kohdemaan kieliä... Tosin tarkoituksena olisi opetella kyrilliset aakkoset ja basic-sanastoa ennen lähtöä.

    Oiskohan siinä sit jo tarpeeks haastetta meikäläisellekin? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä voiko näin sanoa, että mahtavaa kun reissukuume ei ole hävinnyt (se kun kuitenkin aiheuttaa sitä polttelevaa tunnetta rynnätä nettiin ostamaan lentoja x) ), mutta siis upeaa ettei reissu uuvuttanut! :) Hehehe, mä voisin taas tykätä nyt juuri tuollaisesta helpohkosta matkustamisesta, onkohan sen vuoksi jenkit ja Australia alkaneet kiinnostaa...?

      Haastavuutta etsivälle voin kyllä sanoa, että tuolla junamatkalla sitä kyllä löytyy! Itse kun puhun venäjää niin alkuosio meni suht näpsäkästi sen puolesta, sillä kun pärjää Mongoliassakin joissakin tilanteissa, mutta Kiinaan saapuminen olikin sitten pieni shokki. Ei sanaakaan yhteistä kieltä, kukaan ei ymmärrä latinalaisia aakkosia eikä osaa lukea karttaa. Siinä sitten yrittää neuvotella taksikuskin kanssa pimeässä hotellille viemisestä. Huuhaa! :D

      Ei muuta kuin matkaan vain! :)

      Poista
  5. Hienosti ja huvittavasti kirjoitettu postaus taas kerran :). Mahtava idea, että teet kunnollisen valokuvakirjan matkastasi! Voisi itsekin harkita joskus tuollaista joltain matkalta.

    VastaaPoista
  6. Voihan Trans-Siperia! Kyllä minäkin vielä! :)

    VastaaPoista
  7. Voi miten tämä upea kirjoitus olikaan mennyt multa ohi! Näyttää aivan upealta - ihana muisto ja matka! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitoksia! Oli kyllä vallan mahtava kokemus :)

      Poista

Nyt sitä kommenttia!