lauantai 27. syyskuuta 2014

Elämää Suomessa: arkiähky



Vaikka en itse uskokaan kohtaloon, siihen että jossain joku olisi ennalta määrännyt kuinka tässä käy (koska siinä kohtaa haluaisin kyllä kysyä, että whyyyyyyyyyyyyyy!!!???), niin jonkinlaiseen sattumaan, sellaiseen "ymmärrät sitten joskus"-tyyppiseen tapahtumaketjuun myönnän uskovani. Tai ainakin sille on välillä kallistettava korvaansa, sillä se on sanomassa jotakin hyvin tärkeää eikä sitä sovi jättää kuulematta.

Puhun nyt siis tilanteesta, jossa eteeni kävelee tietynlainen elämäntapa-opas jonka jo ensimmäisiä sivuja lukiessa tulee tunne, että tässähän on vastaukset kaikkiin nykyisiin ongelmiini! Saatan tosin olla myös vaan kamala sucker johon uppoaa kaikki vinkkikolmoset alkaen Dr. Philin-kirjoista, mutta jos nyt kuitenkin oletetaan ettei asia ole näin. Mielummin uskon tuohon sattumaan ja siihen, että kun otollinen hetki tulee vastaan, jotkut asiat vain loksahtavat paikoilleen.


Kyseessä on nyt kirja nimeltään "Arkiähky" johon törmäsin etsiessäni kirjastosta lähdeaineistoa työharjoitteluni tutkimukseen. Ensimmäisellä kirjastovierailulla pitelin kirjaa käsissäni ja luin takatekstin hieman myhäillen, mutta jätin kirjan paikoilleen. Tällä viikolla vierailin taas kirjastossa ja sormeni vilistäessä kirjan ohitse uudelleen, päätin lainata sen ja ottaa selvää millaisia oivalluksia se sisältääkään tästä ihanan kamalasta arjesta. 

Olenhan jo joissain postauksissa sivunnut kesän aikana aihetta, ettei arki ole ollut täysin hallinnassa. Että aika vaan kuluu vaikkei toisaalta olekaan niin paljon tekemistä. Normaalit askareet tuntuvat välillä ylitsepääsemättömän vaikeilta ja kaupan jonossa ahdistaa. Oma ajanhallinta on ollut vielä reissun jälkeen hukassa ja sen etsintöjä on jatkettu nyt yli 4 kuukautta. Pieni edistysaskeleita on tullut otettua ja ahdistus rinnassa on hellittänyt. Silti on tunne, että vielä on paljon tekemättä.


Kyseisestä kirjasta en vielä ole lukenut kuin muutamia kymmeniä sivuja. Silti jokaiselta jo luetulta sivulta olen löytänyt painavaa asiaa jota alleviivaisin paksulla värikkäällä kynällä jos kirja olisi vain oma. Fiilis on mahtava. Nyt ollaan asian ytimessä!

Kuinka sielua hiveleekään kun ymmärtää, että ainakin tämän kirjoittajan mielestä en ole henkisesti vajaa kamppailessani arjen haasteita vastaan. Ehei, vaan päinvastoin! Se, että kamppailua käydään kertoo halusta tehdä arjen avulla jotakin arkea suurempaa. Se on merkki halusta tehdä elämästään sellaista mitä siitä voi parhaimmillaan tulla. Arkiähky on elossaolemisen merkki. Olen elossa! Kiitos Dr. Phil!

Arkiähkyssä on kyse kamalasta kiireestä. Kaikki luovuus ja oleminen jää kun tsuoritetaan kaikkea muuta. Se on sitä, kun aikaansaava toimeliaisuus muuttuu tyhjää jauhavaksi touhukkuudeksi. Vääriä asioita on liikaa ja oikea asia puuttuu. Se on juuri sitä, että illalla nukkumaan mennessä ihmetellään mihin koko päivä katosi (varmaan sinne telkkarin äärelle).


Itseäni on esimerkiksi suuresti harmittanut koko kesän ajan jatkunut kirjoittamisen vaikeus. Myös ompelujuttuja meinasin kovasti aloitella kesällä, mutta sekin jäi. Kaikki luovuus on ollut syväjäässä ja päivät ovat olleet suorittamista. Ja vielä sellaista turhaa suorittamista, kun monia juttuja pystyisi tekemään tehokkaammin jolloin aikaa jäisi enemmän kaikelle lennokkaalle. Kuten esimerkiksi tämän kirjan lukemiselle!

Syksy on muutenkin aina sellaisten henkisten asioiden pohtimisen aikaa. Viime vuonna reissussa luin kirjoja onnellisuudesta ja juurikin siitä, miten omasta arjesta saisi merkityksellisempää. Näköjään ympyrä nyt sulkeutuu kun tämän oman matkustuskiellon (joka kulkee nimeltä työharjoittelu) vuoksi joudun todellakin vain sukeltamaan sinne arjen syvyyksiin tämän talven ajaksi. 

Silmäni hehkuivat innosta kuin luin kirjasen luovan ihmisen arjenhallinnan välineistä. Olen meinaan ajatellut aina silloin tällöin, että olenko vain todella pakko-oireinen ihminen, joka vielä joku kaunis päivä löytää itsensä toistamasta samaa liikettä kymmenen kertaa kuin vikatilaan joutunut robotti. Nyt tämäkin on todistettu, että vastaus on ei. Olen vain tietämättäni ollut koko ajan oikeilla jäljillä ja nyt polku on vihdoinkin selkeänä edessäni. Ohoy!

Jos joku muukin siellä kärsii hieman arkiähkystä niin tässä muutama väline kohti arkiähkytöntä elämää:

1. Rutinoi kaikki mahdollinen
2. Kehitä ja paranna kaikkea mahdollista (japanilainen kaizen-periaate)
3. Usko pienten askelten luovuuteen
4. Kiinnitä huomio yksityiskohtiin
5. Minimoi hukkapalojen syntyminen (niin henkisessä työssä, ajankäytössä kuin raaka-aineissa)
6. Älä unohda hyväksi havaittuja käytäntöjä, oivalluksia ja teknisiä ratkaisuja

Katsotaan mitä kirja vielä paljastaa ja millaisia oivalluksia sitä kokeekaan talven alkaessa. Jospa mustakin vielä kuoriutuu arjen sankari. Ei muuta kuin hyvää viikonloppua kaikille!

6 kommenttia:

  1. Eikö rutiini ole juuri kaiken pahan alku ja juuri?

    Mä oon niin kyllästynyt arkeen, kun aika menee niin nopeasti, kädet täynnä kaikkea tekemistä - ei kuitenkaan juuri mitään sellaista, mistä voisi nauttia. Lainasin kirjastosta kiinan kielen alkeet-kirjan kun haluaisin vähän opetella uutta kieltä ja japanin kanjikirjan jotta voisin vähän virkistää muistia ennen ensi kevään Japanin matkaa. Tossa ne kirjat on pöydällä nyt viikonpäivät lojuneet enkä ole vielä edes avannut, kun ei vaan ole kerennyt. Turhauttavaa.

    Ehkä tosta kirjasta voisi olla mullekkin jotain hyötyä. Pitää pistää korvan taa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä liputan rutiinien puolesta, sillä rutiini on avain onneen! :D
      Kun kaikki ne "arjen" asiat saa rutinoitua, niihin menee paljon vähemmän aikaa ja homma sujuu tehokkaasti. Silloin jää aikaa muuhunkin, juuri kaikkeen luovaan ja miellyttävään tekemiseen tai ihan vaikka vaan olemiseen.

      Kuulostaa meinaan juurikin tuolta arkiähkyltä, jos kyllästyttää että aika kuluu liian nopsaa eikä silti saa tehtyä mitään mistä nauttisi ;) Mulla meni koko alkukesä siinä, että vaan siivosi, kävi kaupassa ja teki ruokaa. Mietin koko ajan että miten tää voi olla näin hankalaa, miten muut ihmiset pärjää?? Sitten pikkuhiljaa alkoi homma luistamaan enemmän kun tajusi tehdä tietyt jutut tietyllä tavalla, suunnitteli safkat etukäteen ja kävi vain tiettyinä päivinä kaupassa.

      Ja ääää, mäkin haluan opetella kiinaa ja japania!

      Poista
    2. Tää oli mielenkiintoinen juttu! Mullakin alkoi heti tökkimään tuo ensimmäinen, että "rutinoi kaikki mahdollinen", koska just rutiinit niin etoo. Mutta voi hyvin olla totta että ne pitää vain hoitaa alta pois. Silti Suomessa tapanani oli hoitaa kaikki impulsiivisesti: kaupassa käynti ihan milloin sattuu eli ohikulkumatkalla, myöhään illalla / siivoaminen ihan kun yhtäkkiä tulee sellainen olo / tiskaaminen siinä vaiheessa kun tiskit alkavat häiritsemään. Mutta en kyllä ole paljoa saanutkaan aikaiseksi, joten ehkäpä tuo vinkki on ihan oikeassa... Mutta en kyllä haluaisi tehdä elämästäni ihan noin suunnitelmallista, koska jotenkin nautin kaikenlaisesta sattumanvaraisuudesta ja fiiliksen mukaan tekemisestä.

      Poista
    3. Hei! Itse aikoinaan aattelin, että semmonen urautunut arki on enemy nro 1. Mutta ainakin nyt oon huomannut, että itselle sopii tietynlainen säännönmukaisuus arkisissa asioissa. Niistä voi aina poiketa (ettei synny maailmanloppua jos keskiviikkoiltana ei pääsekään kauppaan), mutta se, että on jonkinlainen ohjenuora siellä pohjalla on auttanut olemaan paljon tehokkaampi ja aikaansaavampi. Asiat eivät myöskään jää takaraivoon kiusaamaan, kun on ns. sopinut itsensä kanssa, että tämä ja tämä hoituu silloin ja silloin.

      Kun on tällainen stressierkki, niin "säännöt" ovat helpottaneet omaa elämää. Tervetuloa neuroosien maailmaan... :D

      Poista
  2. Pitääkin tarttua tuohon opukseen. Reissun jälkeen täällä, kuten sielläkin, on arki ollut jotenkin kauhean nopeasti sormien välistä valuvaa. Minne kesä meni? Minne viikkoa katosi? Mitä hittoa mä taas oon tehnyt koko päivän? Miten ennen reissua ehdin käydä salilla, juosta, neuloa, lukea, askarrella, kokata ja siivota joka perjantai. Nyt en ehdi edes nukkua! Täytys varmaan tehdä jotain ja nopeasti. Saisi vaikka bloginkin joskus päätökseen/ajantasalle, kun olisi aikaa vain luovia luovuuden tilaan teekupin äärellä.

    Tsemppiä arjen haasteisiin!

    -Maiju

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä sinne myös! Kuulostaa hyvin tutulle tuo "minne kesä meni?" aatos. Kaikki ympärillä hehkuttaa, että kesä oli aikojen paras ja mä vaan mietin, että mitäs mä teinkään tänä kesänä... Ehkä tässä vielä joku päivä itsellä on enemmän aikaa kuin tehtäviä juttuja. Joku päivä! :-)

      Poista

Nyt sitä kommenttia!