keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Leppoisaa kävelyä luonnossa syysfiiliksissä



27 vuoden jälkeen olen vihdoinkin tajunnut olevani syksy-ihminen. Ennen tätä suurta edistysaskelta pidin tiukasti kiinni ajatuksesta, että kesän lapsi mä oon. Mutta ehei, tämä oli ehkä totta silloin 17 vuotta sitten, mutta nyt on asiat toisin. Syksy on kuin kaksisuuntainen mielialahäiriö: Toisaalta on kauhea tohina päällä kun ihmiset aloittavat koulun tai uuden harrastuksen ja maailma on mahdollisuuksia täynnä. Toisaalta taas silloin, jos koskaan on täysin hyväksyttävää kääriytyä viltin sisään ja unohtaa ympärillä oleva maailma hyvän kirjan parissa. Sopii meikäläiselle kuin nenä päähän!


Kesäisten sadekausien jälkeen tämä syksy jokapäiväisine auringonpaisteineen on tuntunut mielettömältä luksukselta. Mikäs sen hienompaa kuin työpäivän päätteeksi vetää tuulipuku päälle ja sukeltaa metsään tattien metsästykseen. Ja kunnon saaliin jälkeen palkita itsensä sienipiiraalla ja saunalla.

Viime sunnuntaina oli taasen mielettömän hyvä ilma, joten ei muuta kuin ne Vietnamista ostetut "North Facet" niskaan ja menoksi. Täällä meidän tyylikkäässä 60-luvun lähiössä metsää on joka puolella, joten ei tarvitse muuta kuin päättää mihin suuntaan lähtee kävelemään. Koska Juuso ei ole ennen asunut tällä alueella (meikä taas on viettänyt lapsuuden näissä samoissa maisemissa), ollaan koitettu kehitellä uusia reittejä kävelyretkillämme, jotta toinen näkisi mahdollisimman paljon. Ja onhan täällä paljon löydettävää itsellekin, muun muassa viime viikolla törmäsimme sattumalta jo aiemmin mainitsemaani eläinten hautausmaahan, jonka sijaintia en enää muistanut. 


Tällä kertaa kiipesimme Palokalliolle ja siirryimme metsäreitin kautta Kitiniitylle aikomuksena vierailla siellä sijaitsevalla vesitornilla. Kyseinen vuonna -72 rakennettu futuristinen järkäle muistuttaa suurta betonista sientä ja sopikin hyvin ympäröiviin syysmaisemiin. Tampereella on yhteensä kuusi vesitornia ja esimerkiksi Hervannassa sijaitsevaan pääsee sisälle ihastelemaan maisemia!  Vesitornilta jatkoimme Peltolammin rantaan katselemaan laskeutuvaa aurinkoa oikeiden sienien joukkoon ennen kuin käännyimme takaisin kotiin. Kaikessa yksinkertaisuudessaan mahdollisuus kävellä luonnossa ja hengittää raikasta syysilmaa on aikamoista arjen luksusta. Eli peukut pystyyn, että huhut ensiviikkoisesta ensilumesta eivät pidäkään paikkaansa. Syksy saa puolestani kestää vielä piiiiitkään!


2 kommenttia:

  1. Syksy on <3 Niin kauan kuin ei tule pimeä vielä neljältä. Silloin syksy on ihan syvältä.

    Tuo ensimmäinen kuva on i-h-a-n-a.

    VastaaPoista
  2. Suomen syksy on aivan ihana. En olisi uskonut, mutta sitä on juuri nyt vähän ikävä :)

    VastaaPoista

Nyt sitä kommenttia!