sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Colosseum ja viinin salat


Koska loppujen lopuksi Colosseumista ei ole hirveästi kerrottavaa, voisin todeta vain, että veni, vidi, vici kuten Ceasar aikoinaan. Mentiin paikalle ajoissa aamulla, mutta asiaa hetken pohdittuamme, emme jaksaneet mennä sisälle asti. Näin meikäläinen reissaa. Kuumuus ja suuret ihmismassat eivät vaan kutitelleet yhtään joten tyydyttiin kurkkimaan sisälle kaltereiden välistä ja ostettiin magneetit muistoksi. Illalla kun palasimme Trasteveresta, käveltiin taas Colosseumin ohi ja nähtiin pytinki vielä iltavalaistuksessa. Onhan se vaikuttava. Varsinkin Spartacus-sarjan jälkeen.


Colosseumista voikin hypätä niihin viinin saloihin ja kuinka pääsin niiden jäljille juurikin Roomassa, ihanassa idyllisessä ravintolassa tiramisun äärellä Trasteveressa. Olenhan jo aiemmin avautunut siitä kuinka sellainen järjetön ryypiskely ei oikein jaksa enää innostaa eikä oikein mitkään alkoholijuomatkaan oikein jaksa maistua. Mutta Roomassa ihastuin rosé-viiniin ja ajatukseen, että sitä voi nauttia muutaman lasillisen, saada sellainen kiva fiilis ja sitten kuitenkin herätä aamulla ilman mitään ongelmia ja huonoja oloja.


No ihan vain näin ohimennen haluan sanoa, ettei tämäkään ihan luodinkestävä juttu ole, sillä jos sitä viiniä nauttii pullollisen, niin siitäkin tulee huono olo aamulla (ihanko totta!). Aika jäätävän huono olo kuten olen saanut kokea tämän päivän ajan. Varsinkin kun siihen kyytipojaksi otti vielä neljä lasillista kuohuviiniä. Because I can. Mutta eihän kukaan olekaan seppä syntyessään. Voin myös paljastaa, että netissä pyörinyt vinkki saada pullo auki ilman avaajaa kengällä ei toiminut. Mutta naapurin avaajan lainaaminen sitäkin paremmin.

Nyt on kuitenkin juhlistettu uutta työpaikkaa jossa aloitan tämän vuoden lopussa. Paikka ei vaihdu, mutta tehtävä on uusi ja jännittävä ja josta olen haaveillut siitä lähtien kun kyseisestä tehtävästä kuulin. Minusta tulee visual merchandiser ainakin vuodeksi ja omaa onnen määrää ei voi sanoin kuvailla! Nyt pääsen sukeltamaan vielä syvemmälle oman lempimerkkini tuotteisiin ja samalla vuoraamaan kotini niillä. Jihuu!


perjantai 14. marraskuuta 2014

Rooma muoveissa

3 kuukautta reissun jälkeen on hyvä kaivaa kuvat esiin ja verestää muistiaan. Missäs sitä olikaan ollut? Onneksi Google Mapsin avulla voi omista hatarista muistikuvista koota edes jonkinnäköisen aikajanan siitä mitä, missä ja milloin. Reissu varattiin aikoinaan Ebookersin kautta lento + hotelli diilillä, joka ei edes ollut mitenkään tarjoushintainen, mutta siinä laiskuuden tilassa juuri kukkarolle sopiva.

Roomaan lennettiin Finnairin koneella. Itse lennoista ei ole oikein mitään sanottavaa. Samanlaista karjavaunu meininkiä kuin Aasiassa, en siis oikein ole koskaan ymmärtänyt sinisten siipien hehkutusta. Majoitus oli varattu Eurostars Roma Aeterna Hotellista, jonka neljän tähden luokitus ja tilava kylpyhuone sinetöivät näiden manaattien diilin. Hotelli sijaitsi 3,5 km päässä Terminin asemalta ja mehän oltiin sitä mieltä, että matkan kävelee tuosta noin vain. Kun se +35 asteen kuuma aalto iski naamaan ja perässä vedettävät laukut olivat hetken aikaa pomppineet epätasaisilla kaduilla maleksiessamme ees taas etsien oikeita kadunnimiä, tuli selväksi, että matka ei ollutkaan mikään pikku pyrähdys. Live and learn!


Pysähdyimme hetkeksi ravintolaan vetäisemään navat piukeeksi pastan ja pizzan avulla ja maittavan ruuan jälkeen oli helppo (hiton hankalaa) lähteä pyörimään kohti kadoksissa ollutta hotellia. Hotelli ja meidän huone olivat kyllä luokituksensa arvoisia (ainakin tähän vaatimattomaan silmään), mutta kävelymatkan aikana  todellakin kävi selväksi, mitä hotellin arvosteluissa "epämääräinen asuinalue" tarkoitti. Matkalla lähi - Siwaan piti kulkea pienoisen puistikon ohitse ja siellä oli käynnissä joka päivä paikallisten pulsujen ja deekujen kokoontumisajot. 

Kun kävelee pimeässä tuntemattomalla seudulla ja kaksi tummaa miestä lähtee seuraamaan, voi olla pissit housuissa aika nopeasti. Näin meille kävi ensimmäisenä iltana kun "fiksusti" mentiin takaisin hotellille päin metrolla, joka todellisuudessa pysähtyi noin 2 km päähän hotlasta. Myöhemmin onneksi saimme hotellin respasta hyvät ohjeet bussilla ajamista varten joten tämä kävely jäi viimeiseksi. Kaikki seuraavat siirtymiset kaupungille menivät maittavasti bussilla nro 105, joka kulki ihan hotellin vierestä aamusta iltaan Terminille.


Saimme hotellista hyvän kartan Rooman keskustasta ja se toimikin meidän suunnannäyttäjänä koko matkan ajan. Ensimmäisenä päivänä lähdimme Terminin asemalta kävelemään kohti Piazza della Repubblicaa jossa käytiin vierailemassa  Santa Maria degli Angeli e dei Martiri - kirkossa. Kuvan portsarista huolimatta päästiin sisään säädyttömissä shortseissa ja t-paidoissa, mutta poistuessa piti antaa almuja. Harva kyllä antoi mitään (me tietty annettiin, köh köh) ja mies ihanin italialaisin elein kyllä näytti mitä mieltä oli moisista kitsastelijoista.

Aukiolta matkamme jatkui Piazza Barberinille jossa sijaitsi Bernini - hotelli sekä Fontana del Tritone -suihkulähde.  Sieltä mutkan kautta Fontana di Treville jonka läheisyyden huomasi turistien räjähtävästä määrästä. Meidän tuurilla koko pökäle oli isketty rakennustelineiden ja pressujen alle piiloon. Kuten Wikipedia osaa kertoa (ja jota olisi voinut lukea ennen reissua, hah), suihkulähteen korjausoperaatio käynnistettiin tämän vuoden kesäkuussa ja se tulee kestämään 20 kuukautta. Emme päässeet siis heittämään kolikoita lähteeseen ja näin varmistamaan omaa paluuta Roomaan.


Kerättiin pettymyksemme rippeet ja suuntasimme kohti seuraavaa tunnettua nähtävyyttä, Espanjalaisia portaita, italialaisittain Scalinata della Trinità dei Monti. Yllättäen portaat olivat ihmismassan peitossa ja oman värikkään lisänsä toivat Suomessakin tutut ruusun myyjät, jotka agressiivisella tyylillään tunkivat kukkasia naisten käsiin ja pistivät sitten miehet maksamaan. Clever shit. Täälläkin portaiden yläpäässä sijaitseva kirkko Trinità dei Monti oli korjattavana, samoin portaiden alapäässä oleva Berninin suunnittelema suihkulähde.

Meitä ei muovitukset nyt niin haitanneet, oltiin vaan huvittuneita, että tottakai meidän siellä ollessa kaikki olisi laitettu pakettiin. Seuraavana päivänä myös Colosseum osoittautui olevan osaksi peitettynä. Toisaalta kaupungissa, jossa joka toinen rakennus on historiallisesti merkitsevä, on vain luonnollista, että aina jotakin paikkaa hieman kohennetaan. Mepä siis viitattiin kintaalle luonnolliselle epäonnellemme ja lähdettiin etsimään mukavan näköistä ravintolaa illaksi jossa saisi taas täyttää vatsalaukkunsa hiilareilla ja juustolla.

Prego!


keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Nythän mä sen tajusin!

Olen tässä hiljakseen itsekseni hajoillut. Pimeydelle, väsymykselle, päättymättömille tehtäville. Ja kaiken pinnan alla on ollut levoton olo, sellainen, että jokin on nyt hassusti, mutten tiennyt että mikä. Vähän kuin ärsyttävä kutina juuri siinä kohtaa selkää mihin jäykkä käsi ei taivu. Mutta nyt ensilumen jälkeen se iski tajuntaan!

Ei pelkästään se, että viime talvi jäi kokonaan välistä, (vaikka sekin kyllä hiukan sekoitti fiiliksiä lumen suhteen) mutta oon onnistunut viimeiset kolme vuotta olemaan tähän aikaan ulkomailla. Reissut ovat kestäneet aina yli 4 viikkoa ja kenties juuri niiden ansiosta oon selvinnyt edelliset talvet muuttumatta kokonaan Muumiksi. Saanut sopivasti D-vitamiinia jonka turvin jaksanut sykkiä talven ylitse kuin pieni hamsteri juoksupyörässään.

Tämä suuri Ahaa-elämykseni ei välttämättä kyllä auta yhtään paremmin kestämään jouluun saakka, mutta ainakin sen tuoman turvin voin ehkä sitten hyvillä mielin odottaa itseltäni hiukan vähemmän. Vähemmän töitä, enemmän löhöilyä. Ja näköjään enemmän nameja, sillä sokerihuuruissa kaikki näyttää luistavan asteen paremmin.

Tämän suuren uraauurtavan ajatuksen kunniaksi ajattelin vähän muistella, että millaisia nuo aiemman vuoden pimeyttä pakoon-reissut ovat olleet. Missä olin juuri näihin aikoihin kun illat pimenivät ja silmäpussit levisivät?

VUOSI 2013

Mongiskeikka jatkui Hong Kongin ja Taiwanin kautta Thaimaahan ja siellä Koh Taon saarelle jossa en aiemmilla reissuilla ollut vielä käynyt. Vietettiin saarella 2 viikkoa ystäväpariskunnan kanssa ja vaikka menossa olikin juuri sadekausi, kerettiin me onneksi nauttimaan myös auringosta, turkoosista vedestä ja hotellin pienistä koiranpennuista. Ja niistä uskomattomista auringonlaskuista. Thaimaasta matka jatkui Indonesiaan pienelle Bunakenin saarelle Pohjois-Sulawesille. Siellä viikko meni suomalaisessa sukellusresortissa, itsehän tosin vain makoilin terasilla ja luin koko ajan. EI HÄVETÄ.


VUOSI 2012

Viiden viikon reissuun mahtui aika älytön määrä kaikenlaisia tapahtumia, mukaanlukien työharjoitteluni nousu ja tuho, haha. Matka alkoi Bangkokista, jossa hengasin Singaporessa vaihdossa olleen kaverin kanssa. Tuli nähtyä Chinatown, Little India ja Muay Thaita Lumpini Parkissa. Sieltä suuntasin Koh Changille, josta häntä koipien välissä uusien tuttavuuksien, Sandran ja Nennen, kera kohti Cambodiaa ja Angkor Watia. Matkustettiin koko maan läpi busseilla aina Vietnamin Nha Trangin biitsille saakka. Lopuksi vielä se kuuluisa One night in Bangkok ennen Suomeen paluuta.



VUOSI 2011

Neljä viikon reissu. Suunnitelmissa Laos, suunnitelmissa Cambodia. Loppujen lopuksi me oltiin vaan Thaimaassa, löydettiin kaverin kanssa oma täydellinen spotti Changin saarelta ja sinne jämähdettiin. Reissu alkoi Hua Hinista, josta matkattiin Changille Pattayan kautta. Tämä oli täydellinen manaattiloma jossa päivät kului aurinkovarjon alla samassa kohdassa aamusta iltaan. EI HÄVETÄ TÄMÄKÄÄN.


Onneksi 2014 ei kuitenkaan ole täydellinen poikkeus tähän omaan matkustusperinteeseen, sillä joulukuussa tosiaan pääsee takaisin vanhaan tuttuun Thaimaahan kavereiden kera. Joulu ja uusi vuosi sujuvat sitten siellä ihosyövän äärellä. Kii Nok Pumpui!

lauantai 8. marraskuuta 2014

Nuns nuns nuns!



Girls, Girls, Girls lauloi Mötley Crüe aikoinaan, mutta Roomassa, tai tarkemmin sanottuna Vatikaanissa meillä pyöri vain nunnat näköpiirissä. Jostain kumman syystä tuo hilkkahattuinen täti-ihminen jaksoi kiehtoa, ilmestyen aina äkillisesti näköpiiriin kävellen tomerasti kohti jotakin tuntematonta päämäärää helmat heiluen. Tai kaivoi hameensa kätköistä kännykän esiin ja soitti toiselle nunnakaverilleen. Tai salaiselle munkkiystävälleen?





tiistai 4. marraskuuta 2014

Voihan syksy!

Sateen ropina,
pimeys peittää kadut,
marraskuu saapui.


Siinäpä oma syksy-haikuni. Marraskuu luikerteli kalenterin sivuille ja samalla tuli huomattua, että päikkärit ovat nousseet arvoon arvaamattomaan. Taitaa pian hampaatkin pudota C-vitamiinin puutteesta. Onneksi kotitossut lämmittävät jalkoja ja kaksi hupparia päällekkäin on ihan jees istuskella sohvalla katselemassa Gossip Girliä (köh köh).


Pariin edelliseen viikkoon on mahtunut työharjoittelua, tilastotiedettä, Aasian esseitä, työhakemuksen kirjoittelua ja portfolion laatimista. Harjoittelupaikassa oli haussa ehkä se oma tän hetkinen unelmaduuni ja vaikka mahdollisuudet päästä siihen eivät nyt tähtitieteelliset ole, niin pakko oli silti yrittää. Tänään olikin ensimmäisen kierroksen haastattelu ja ensi viikon aikana saa kuulla pääseekö toiselle kierrokselle. Peukut pystyyn!


Matkakuvia on tullut näprättyä melkein päivittäin ja reissujen muisteloita on pidetty niin ystävien kesken kuin ihan yksinkin, muttei mikään oikein tunnu vielä tipahtavan aivojen sopukoista näppiksen kautta ruudulle. Tää pimeys saa oman pään kyllä ihan solmuun eikä enää tiedä onko kello 18 vai 22. Jos jotain matkusteluun liittyvää uutistynkää voi tähän tipauttaa niin ainakin nyt alkaa näyttää aikas varmalta oma Berliinin reissu helmikuun alussa! Pääsee vihdoinkin käymään siellä ja kaikista parasta, näkemään sinne muuttaneita ystäviä. Nyt siirryn sohvalle tekemään en yhtään mitään.