lauantai 13. joulukuuta 2014

Hei hou, terveisiä täältä to do-listan ääreltä!


Piti ihan vakoilla milloin on viimeksi kirjoittanut ja siitähän on jo melkein kuukausi! Tähän kuukauteen on kyllä mahtunut kirjoittamista, se on vaan valitettavasti ollut sitä itseään, eli suorittamista, hikoilua ja paniikkia lähenevien deadlinejen kanssa. Kukas sitä niin onnessaan suunnitteli syksylle kaikkea mukavaa koulun parissa? No en minä ainakaan...

Mutta mikä ei tapa, vahvistaa! Niinhän se vanha kansa sanoo ja tähän on uskominen vaikka muutamia kertoja on naama ollut kyllä niin venynyt mollivoittoiseen virnistykseen, että lähellä on ollut köyden rasvailu. Tähän kuukauteen on kyllä mahtunut vaikka mitä, tosin kaikki onkin tapahtunut enemmän tai vähemmän kynäniskaillen koneen ääressä.

Työharjoittelun tuotosta aikaistettiin kaksi kertaa ja kaikki piti saada lopulta valmiiksi peräti 2 kk etuajassa. No meikähän sitten teki työtä käskettyä, aikalailla kellon ympäri 3 viikkoa ilman palkkaa. Mutta lopputulos on, ei joskaan täydellinen sillä se tärkeä hiomisvaihe jäi kokonaan pois, mutta silti ihan jees ja mikä tärkeintä, sen tilaajat ovat enemmän kuin tyytyväisiä. 

Samalla tässä käytiin läpi työnhakuprosessia josta jo mainitsinkin jossain (kenties). Aloitin joulukuun alussa siis visualistina ja nyt on 2 viikkoa uutta työtä takana. Kaikki on taas uutta ja jännittävää ja välillä on sellainen olo, että mitä mä tässä oikein teen, mutta pakko luottaa siihen että pärjää. Ja oikeasti osaakin jotain! Ainakin tulevaisuudessa... Mutta päällimmäisenä on niin ihana fiilis siitä, että on löytänyt oman paikkansa! 

Tänään sain myös Aasia-opintojeni kaikki tehtävät palautettua. On ollut aika kamalaa vaan väkisin kirjoittaa minimaalisella asiaan perehtymisellä monta sivua shaibaa, mutta nyt ei vaan aika riittänyt muuhun. Tenttipäivän essee-aihekin oli sellainen, että piti googlettaa, että mistä tässä pitää kirjoittaa. Mallioppilas vetää tyylillä.

Hommathan eivät vielä loppuneet tähän vaan vielä olisi raapusteltavaa niin koululle kuin työharjoittelulle ja opparikin pitäisi aloittaa... Mutta enää mikään ei kurista kurkkua ja viikon päästä alkava LOMA saa kyllä loputkin huolet unohtumaan hetkeksi. Vuosi 2015 voidaan aloittaa sitten taas paniikkikakka housuissa.

2 kommenttia:

  1. Nyt kelpaa sit lähteä reissuun rentoutumaan kun on huhkinut ittensä melkein hengiltä :) Ainakin tuntuu ansaitulta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei paljoa kiristele noi ylihintaset lennotkaan enää 8----D

      Poista

Nyt sitä kommenttia!