maanantai 15. joulukuuta 2014

Matkustaminen on niiiiiiin kivaa!


Lauttamatka Koh Phanganilta Koh Samuille. Älytön matkapahoinvointi jonka olemassaolosta en tiennyt ennen kyseistä reissua.

Ei se määränpää, vaan se matka! 

Niinhän ne monesti sanoo. Kuinka hienoa onkaan hypätä paikallisten sekaan bussiin ja vain ihmetellä ohikiitäviä maisemia. Ah, vapaus! Ah, peräkarvoja kutitteleva seikkailu!

Tämä ei kyllä päde omaan matkustamiseen sitten ollenkaan. Jälleen kerran itsellä uupuu joku kaikilla muilla reissaavilla oleva geeni nauttia jokaisesta matkan hetkestä ja ottaa annettu siunauksena. Itselle paikasta toiseen siirtyminen on lyhyesti sanottuna aikamoista tuskaa. Vaikka homman nimenä ei ole muuta kuin karaista perslihaksiaan tuntemattoman määrän tunteja, on jotenkin jokaisen pidemmän matkaetapin jälkeen olo yhtä pökkeröinen kuin talviuniltaan heränneellä karhulla. Jonkinlainen matkadarra kyseessä?

Thaimaassa minibussin kyydissä vuonna 2011. Ei ollut silloin vielä varusteet kunnossa.
Hua Hinistä Bangkokiin. Finnairin viltti, aina yhtä uskollinen matkakaveri, tuubihuivi sekä matkamuistoksi ostettu pehmohahmo auttavat pahimman yli.

Itsellä on tullutkin jo tavaksi aina bussiin/junaan/koneeseen päästessä vain hilata itsensä mahdollisimman mukavaan asentoon (eli vähiten epämiellyttävään asentoon), sulkea silmät ja odottaa, että psykoosi valtaa mielen. Jos onni potkii, saatan nukahtaa oikeasti, mutta tätä herkkua tarjoillaan hyvin harvakseltaan ja siihen yleensä sisältyy luonnottomaan kulmaan vääntynyttä niskaa ja alkavaa kyttyräselkäisyyttä.

Jos onnetar on ihan villillä päällä niin saattaa aina hetkittäin kulkupelissä olla vapaana vierekkäiset penkit. Tällöin tämä torakka pääsee sikiöasennon turvin kyljelleen makaamaan. Makuuasennossa kaikki on helpompaa ja tuolloin voi oikeasti nukkua, kunhan saa hakattua laukustaan suhteellisen miellyttävän tyynyntapaisen. Jos ei muuten, niin viimeistään Helsinki-Vantaan lentokentältä lähtevässä viimeisessä Expressbussissa on tilaa iskeä taju kankaalle ennenkuin karu todellisuus vie kohti arjen aherruksia.

Vietnamin yöbussi jonka ilmastointi olisi aiheuttanut angiinan ilman kadunvarresta ostettua hengityssuojainta. Mukana myös oma normaali tyyny (reppureissaaja, hahah!). Toisessa kuvassa ollaan keskellä Cambodiaa, siirtymässä Siem Reapista Phnom Penhiin takapenkin avarassa syleilyssä.
Jossain päin Siperiaa. Kyseinen yläpeti oli asuntoni 87 tuntia. Koska pedissä pystyi pötköttämään, olisin voinut olla tuolla vaikka viikon putkeen, no problem!

Aasian lämpimät ilmat ovat yleensä kohtalokkaita jolloin ei jokaisesta huokosestaan hikoileva turisti tajua, että aikalailla kaikissa kulkupeleissä ilmastointi on vetäisty kohdalle ydintalvi. Tai siltä se ainakin tuntuu pienessä topissa ja pakaroiden väliin katoavissa shortseissa. Siksi itsellä onkin muodostunut jo aika hyvä "matkamoodin varustus" jonka turvin pärjää hyvin pitkälle monissa vaihtelevissakin olosuhteissa. Tähän omaan survivor kittiin kuuluvat: 

- Huppari (voi kadotan hupun sisälle omaan maailmaan)
- Pitkälahkeiset mukavat housut (trikoot yleensä)
- Viltti (lämmittää)
- Ohuempi huivi (lämmittää lisää)
- Niskatyyny (joka toimii myös leukatyynynä jos haluaa nojata eteenpäin)
- Korvatulpat (blokkaa paikallisen karaokevideon pahimmat mölyt)
- Silmäsuoja (huijaa aivoja luulemaan, että on yö? )
- Musiikkia (auttaa pääseemään psykoosiin)
- Vettä (pitää huolen, että siihen kapisimpaankin tienvarsivessaan ON mentävä)
- Suolaista syötävää (turvottaa mukavasti ja kruunaa raihnaisen olon)

Lautalla Shangaista Tokioon nukkui 16 naista noin 20 neliön tilassa, jokaisen vuodetila oli ehkä 50 cm leveä. Piti nukkua kyljellään sillä muuten olisi jo vierustoverin päällä. Tyynyinä toimivat ergonomisesti muotoillut nahkaneliöt. Viimeisessä kuvassa lennetään jossain Taiwanin yllä. Huomatkaa jo aivan uudelle tasolle hivunnut matkavarustus!

Vaihto-opintojen aikana sitä kummasti päätyi lentämään kaikki mahdolliset matkat kun ei enää kestänyt koko päivän hukkaamista istumiseen. Lentokoneen puolesta puhuu myös se, että sen aikana tapahtuva onnettomuus mitä luultavammin veisi hengen hetkessä, noiden bussien ja minibussien kyydissä saa aina jännäillä mistä kohtaa se iskeytyy motarilla sillankaidetta vasten ja mikä raaja repeytyy ekana irti omasta ruumiista. Jos joku nyt kysyisi, mikä on mieluisin matkustusväline niin vastaisin, että teleportti. Sellaista odotellessa...


Mites teillä? 
Haluatteko päästä nopeasti perille vai kuulutteko tuohon kateutta herättävään ryhmään joka jammailee kaikki matkat ja kokee kaikkea mieletöntä bussimatkansa aikana?

7 kommenttia:

  1. Teleportti kelpaisi tännekkin. Vaikka junassa on tunnelmaa, niin kaks päivää huutavien intialaisten keskellä kuumassa junassa (paitsi yöllä jääkylmässä) vatsataudidta toipuessa luulisi ryydyttävän kokeneemmankin reissuruunan. Bussit on pahimpia. Ei hyvää asentoa, niskat kramppaa, kaahaavan kuskin takia bussi heiluu kuin heinämies ja sitten vielä joku kuningas siinä edessä vetää penkkinsä makuuasentoon sun syliin. Sitä sitten seuraavat 12 tuntia, kun kaahaamisesta huolimatta se matka aina vaan venyy ja venyy ja venyy..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, itsellä myös tuollaiset 48 h Intian 3. luokassa takana ja oli kyl kokemus. Siellä se junakin heilui kuin hullun mulkku eikä nukkumisesta tullut mitään kun keho vaan sätki haitarina ees taas :D

      Joskus myös matkaosuudet on ihan jees, en sitä kiellä, mutta jos niitä on paljon ja väsyttää/hermostuttaa niin kyllä se ottaa luonnon päälle.

      Poista
  2. Vähänkö hieno kuvitus sulla tässä :D

    Kuulun itse tuohon jälkimmäiseen joukkoon. Tykkään ihan pirusti ihan vaan siitä liikkeellä olosta! Kerran Malesiassa bussimatka venyi monella tunnilla, mutta minun mielestä se oli vain kivaa, katsella maisemia ja istuskella, mihis sitä niin kiire olisi. Lähellä istunut matkapahoinvoinnista kärsinyt nainen ei ollut samaa mieltä..

    Nukun yleensä mainiosti busseissa ja junissa, mutta tykkään myös lukea, katsella maisemia, ajatella. Toisinaan olot ovat tietenkin ahtaammat, mutta yleensä nekin menee, kokemuksena jos ei muuta. Mutta kyllä silti nykyään arvostan sitä mukavuuttakin jo enemmän ja voin maksaa vähän enemmän laadukkaammasta matkustamisesta.

    Mutta olen kyllä alkanut ymmärtää teitä, jotka ette siitä matkan teosta samalla lailla nauti, syystä taikka toisesta. Tuo ukkelini on sen verta pitkä, että välillä on jätetty pitkät bussimatkat tekemättä. Jos jalkatilaa ei ole, niin paikathan siinä kipeytyvät ja mieli kärventyy, siinä ei mistään maisemien katselusta tai nukkumisesta silloin nautiskella. Juuri viime reissulla oli kyllä ihana tapaus (taas) lentokentällä kun virkailija Thaimaan päässä pahoitteli miestä osoittaen, että exit-paikat ovat jo menneet, olisi siis oma-aloitteisesti meille sellaiset antaneet. Usein on ne paikat saatukin ihan pyytämättä ilmaiseksi (erit. Aasian suunnalla) mikä on ollut superjees :D. Mutta oli sitä jalkatilaa niillä normaaleillakin penkeillä tarpeeksi kun viereen ei istutettu ketään, joten hyvin meni matka silti molemmilla :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta on kyllä niin hienoa, että pystyy nauttimaan noista välietapeistakin matkalla :)

      Itsellä on niin, että esim. tuolla Trans-mongoliassa olikin koko ajan sellanen olo, ettei tää tuu oleen helppoo ja silloin sen kestikin ja nauttikin siitä. Mutta matkan edetessä mukavuus alkoi voittaa :D

      Onneks nää kamalammatkin siirtymiset kyllä mielessä jää ennemmin muistiin hyvinä läppinä, että "muistaksää silloin kerran kun istuttiin filippiineillä 8h pienessä bussissa ilman ilmastointia, ohhohooo?" vaikka sillä hetkellä se ei kovin kivaa ollutkaan :D

      Poista
    2. Haha, joo tuo on kyllä totta! Usein niistä jutuista, jotka ei tapahtumahetkellä oo niitä kivoimpia juttuja, tulee kuitenkin hauskimmat muistot :D

      Poista
  3. tuo uuden tason matkavarustus on hommattu! Tosi loistava postaus, ounastelin otsikon perusteella jotain ironisempaa ja sainkin mitä odotin :D Neljä lentoa 24h lentäneenä vain toissa päivän voin sanoa että I feel you.. Todellakin saattaisin panostaa vielä tuohon vilttiin. Reykjavikista ostin Victorias Secretiltä leopardikuvioisen selviytymispaketin johon kuuluu puhallettava tyyny ja silmäsuojat. Edelliset on repun pohjalla viettäneet jo kolme vuotta joten ehkä aika hommata uudet.Loistopostaus ihan noin muutenki :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih, kiitoksia! :D

      Ja huuhh, ei kuulosta sun lennot herkulta! Mulle jotenkin koneessa istuminen on erityisen rankkaa kun siinä pitää olla niin paikallaan, bussi ja juna vähän hytkyy ja siinä pääsee sellaiseen liikkumis-fiilikseen, mutta kone on vaan staattisesti paikallaan. Lentokone on tosin nopeampi niin sitten sitä hillumista on vaan kestettävä :P

      Ja hehe, nyt kun on tyylikkäät matkavarusteet niin kelpaa köllötellä :)

      Poista

Nyt sitä kommenttia!