keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Matkamessut 2015


Uusi työpaikka sekä juuri pidetty 2 viikon palkaton sinetöivät kohtaloni sen osalta, etten päässyt matkamessujen yhteydessä järjestettävään bloggaajatapaamiseen torstaina. Mutta hyödynsin kavalasti Helsingissä asuvaa ystävääni ja matkustin hänen luokseen viikonloppuvierailulle ja sen yhteydessä kävimme messuilemassa lauantaina nostattaen matkakuumetta uusiin ulottuvuuksiin.


Musta silmä? Ei kun pian kolmekymppisen silmäpussithan ne siinä heiluvat! Me oltiin Messukeskuksessa 11 aikaan aamupäivällä ja väkeä oli paikalla jo aikas mukavasti. Liikkuminen tapahtui sellaisten kissamaisten väistöliikkeiden avulla, mutta siltikin tuli kyynerpäätä niin edestä kuin takaa. Pari tuntia messuilua ja itse olin jo ihan ihmisraunio kaiken hälinän vuoksi. 


Meidän sotasuunnitelmana oli mennä esittelytiloja läpi käytävittäin ja aika hyvin pääsimmekin näkemään kaiken, mitä nyt valmismatkafirmojen ohi mentiin aika nopeasti kun maat kiinnostivat itsessään enemmän. Rohmusimme kaikki mielenkiintoiset esitteet mukaamme ja lopulta reppu painoi lähemmäs 10 kiloa. Tästä tuli sitten hirveä morkkis sillä loppujen lopuksihan kaikki tieto olisi netissä. Mitä siis esitteillä?

Messuosastoissa oli kyllä aikamoista vaihtelua. Bhutanin kaikki esitteet olivat harmikseni loppuneet ja ständin työntekijä dataili kännykällään pöydän takana sen oloisesti ettei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Kroatian osastolla meille oltiin kamalan tylyjä joten otettiin vaan ne esitteet (lisää esitteitä!) ja häivyttiin. Muttei pahaa jos ei jotain hyvääkin!

Cambodian messuosastolla oli todella mukava mies joka jutteli meidän kanssa niin englanniksi kuin thaiksi (kaverilleni siis, meikä vaan kuunteli ja ymmärsi sanan sieltä, toisen täältä) ja joka oli opiskellut aikoinaan Assumptionissa, eli samassa yliopistossa kuin mäkin Bangkokissa, hahaa! Nepalin osaston mies oli kamalan symppis kertoessaan meille erilaisista vaellusreiteistä ja ehkä kaikista sykähdyttävin oli (sekä myös oiva esimerkki siitä kuinka messuilla kuuluisi olla jos verrataan tuohon pöydän takana piileskelyyn) Paroslomien Sami Grönberg joka ihan yhtäkkiä tempaisi meidät luokseen ja kertoi Kreikan saaristosta niin mielenkiintoisesti, että sitä ihan innostui. Miltä kuulostaisi hei island hopping Välimerellä Kreikan saaristossa?


Esityksistä kuunneltiin klo 15 alkanut Matkabloggaaminen uudelle tasolle kansainvälisten matkailutapahtumien avulla sekä  Ei vain postauksia – blogiyhteistyö vuonna 2015, joka alkoi heti edellisen loputtua. Samalla pääsi nopeasti moikkaamaan paikalle pomsahtaneita muita bloggaajia, mutta kaikessa tohinassa ei ihan hirveästi kerennyt säkkiä jauhamaan. Kello 16 olo olikin jo kuin jyrän alle jääneellä, joten mekin aika tyytyväisinä painuttiin ruokaostoksille, iskettiin verkkarit jalkaan ja vietettiin rauhaisa lauantai-ilta ensi kesän reissuista haaveillen.

All in all, täytyy myöntää, että odotin messuista jotakin tajunnan räjäyttävää kokemusta. Taisin kuvitella mielessäni jo kuinka kaikki osastot olisi prepattu ihan vimpan päälle niin, että ne esittäisivät aina omaa maataan, hah haa... Vikaa on kyllä itsessäkin kun olisi pitänyt enemmän kiinnittää huomiota esityksiin ja käydä niitä kuuntelemassa ja samalla sitten sopivasti tasoittaa massan pyörteissä heilumista. Ensi kerralla oon sitten taas astetta viisaampi!

Kuinkas muiden messuilut sujuivat?


perjantai 16. tammikuuta 2015

Asian studies - opinnot päätökseen

Vuoden 2013 keväällä aloitin Avoimen yliopiston kautta Aasia-kokonaisuuden opiskelun. Koska kurssit C ja D jatkuivat lokakuussa 2013 kun olin jo reissussa, päätin skipata opiskelut ja jatkaa vasta 2014.  Kurssien läpikäyminen Mongolialaisessa jurtassa olisi ollut aivan mahdoton tehtävä (vaikka vielä reissuun lähtiessä ajattelin, että siinähän ne nettitekstit menee sivussa. Kaikkea sitä kuvitteleekin...). Pienen selvitystyön jälkeen tosiaan sain kursseista vastaavalta opettajalta vahvistuksen, ettei kursseja ole pakko käydä heti, sillä opintoaikaa myönnetään tuollaiselle sivuainekokonaisuudelle 3 vuotta. Kirvestä ei tarvinnut siis heittää kaivoon vaan ryhtiriike oli mahdollinen myöhemmin.

Tänä syksynä sitten työharjoittelun, töiden ja TAMKin opintojen ohella odottivat mua Aasian 13 noppaa. Sanotaanko näin: kurssien suoritus onnistui (hyvä minä), mutta kyllä siinä oli muutaman kerran jo vetäsemässä itseään jojon jatkeeksi ja D-kurssi rypisteltiin kasaan pienen kiukuttelun jälkeen opettajan myöntämällä parin päivän lisäajalla. Mutta oliko voittajafiilis tämän jälkeen?? NO OLI!


Asiasta kiinnostuneet voivat siis lukaista alla olevan koosteen kurssien sisällöstä ja omista fiiliksistä. Tähän väliin vielä todettakoon, että aiemmista kursseista poiketen, nämä olivat täysin englanninkielisiä, joten siinäkin oli ihan omat haasteensa kun pääsi suoltamaan akateemista enkkua.


KURSSI C: BUSINESS IN EAST AND SOUTHEAST ASIA (7 OP)

Otin kurssin laajimpana versiona jotta saisin täyteen sivuaineen opintomäärän (25 op). Kurssi koostui kahdesta eri osiosta jotka olivat:
1) Verkkoluennot, lukemiset, 2 kirjallista tehtävää sekä nettitentti, 5 op
2) Tutkielma, 2 op


1) Verkkoluentoja oli noin kymmenisen kappaletta joihin kaikkiin sai powarit. Puolet luennoista käsittelivät Kiinaa, muita aiheita olivat Japani, Singapore, ASEAN ja globaali talous. Muuta luettavaa oli reippaasti yli sata sivua, suurin osa hyvinkin numeropainotteista faktaa eri maiden taloustilanteista.

Kirjallisten tehtävien aiheet oli heti nähtävillä ja niiden deadlinet olivat syksyllä parin viikon päästä toisistaan. Tarkoituksena oli kirjoittaa lyhyet, 1-2 sivun analyysit annetuista aiheista. Koska mun oli syksyllä pakko hieman priorisoida ajankäyttöä, mä laskelmoiduisti luin vain itselleni oleelliset asiat ja katsoin vain tietyt luennot (hyi!). Koska analyysien pituus ei ollut maata mullistava, haasteeksi muodostuikin se, että kuinka tiivistää lyhyeen tilaan kaikki oleellinen niin, että tekstistä huokuisi asian sisäistäminen (niin mikä?).

Nettitentti järjestettiin taasen kolmasti, jokainen sai valita itselleen sopivimman päivän (tenttipäivät olivat kahden viikon välein). Tentti aukesi Moodleen tenttipäivänä klo 9 ja kirjoitusaikaa oli saman päivän puoleen yöhön. Tentissä piti kirjoittaa neljän sivun essee annetusta aiheesta. Mun piti tehdä se heti ekalla kerralla, silloin aihekin oli todella helppo, mutta samalle päivälle sattui työhaastattelu ja olin niin hermona, ettei tenttiä voinut ajatellakaan. Seuraavalla tenttikerralla aihe olikin sellainen, että mun piti googlettaa, mistä pitää kirjoittaa... Vahva osaaminen! Arvosanoiksi tipahtivat kuitenkin 4,3 ja tentistä 4. Että woohoo!

2) Tutkielma, 2 op

Tutkielmassa piti analysoida jonkun Aasian maan kauppasuhteita toiseen Aasian maahan tai yhteisöön kuten ASEAN:iin. Pituus oli 4 sivua ja ohjeistus oli aika vaativa sen suhteen, mitä kaikkea tähän tutkielmaan piti sisällyttää. Valitsin omaksi aiheeksi Japanin suhteet Thaimaahan ja pieraisin tämän parin päivänä aikana eetteriin hieman ennen deadlinea. Kauhusta kankeana menin myöhemmin katsomaan tuloksia sillä opettaja oli laittanut viestiä siitä, että osa reputti kirjoituksen kun sitä ei oltu tehty oikein. Olin jo ihan varma, että mä olin niiden joukossa, mun työharjoittelun jälkeiset rikkiraastetut voimavarat olivat varmasti mokanneet tehtävänannon. Ja mitä vielä! Siellä se 4 taas odotteli ahertajaa.


D: LANGUAGE AND COMMUNICATION IN EAST AND SOUTHEAST ASIA, 6 OP

- Nettiluennot, kurssilukeminen ja tutkielma

Tämä kurssi ensihaisulla vaikutti todella helpolta sillä kahden nettiluennon lisäksi kurssiin kuului vain kourallinen papereita luettavaksi ja sitten olikin jo tutkielman vuoro. Tutkielmakaan ei toisaalta vaikuttanut pahalta, aiheena oli East and Southeast Asian Culture, Communication and Values josta piti kirjoittaa 8-12 sivun verran. Tutkielma jaettiin kolmeen osaan ja jokaisesta osasta piti kirjoittaa:

Chapter 1. Intercultural competence in Asia
Tarkoitus oli käydä läpi kursseilla opitut asiat ja kirjoittaa siitä, mitä kulttuurienvälinen kompetenssi on, vertailla eri teorioita, mahdollisia haasteita kultturien välisissä tilanteissa ja millaisia taitoja pitäisi olla niissä pärjätäkseen.

Chapter 2. Constructing culture in Asian Media
Piti valita yksi Aasian maa ja sen nettilehdestä valita kolme artikkelia jotka kuvastaisivat kyseisen maan kulttuuriarvoja. Artikkelit piti avata ja sen jälkeen vielä pyöritellä akateemisen pohdinnan mankelissa: mitä niiden avulla voi päätellä maan kulttuurista ja arvoista? Valitsin tähän Thaimaan sillä pystyin taitavasti hyödyntämään vaihdon ajan Comparative Marketin kurssin aineistoa kuvatakseni Thaimaan kansallista identiteettiä ja kulttuuriarvoja.

Chapter 3. Communication in Asian culture 
Oman koulun nettiportaalin kautta piti päästä käsiksi kolmeen akateemiseen artikkeliin jotka käsittelisivät otsikon mukaista aihetta. Piti valita oma lähestymissuunta sekä pääaihe ja sen jälkeen kirjoittaa pohdiskeleva analyysi artikkeleita hyödyntäen. Tähän aiheeksi valikoitui vähän kuin vahingossa Eurosentrismi tieteenalalla.

Muuten tutkielman kirjoitus meni aikataulujen mukaisesti vaikka hyvinkin ripakasti (eli siis juosten kusten), mutta päivää ennen palautusta, kun oli vielä kolmas osa kokonaan kirjoittamatta iski lamaannus. Töiden jälkeen istahdin koneen ääreen ja en yksinkertaisesti pystynyt kirjoittamaan yhtään mitään. Kyseessä ei ollut edes mikään paniikki tai hätäkakka, sillä niiden aikana mä vielä pysyn toimintakunnossa. Mulle tuli jotenkin niin selkeästi vaan se fiilis, etten mä nyt saa tätä tehtyä edes huonosti joten miksi enää yrittää. En tajunnut alussa kuinka paljon aikaa vie näiden artikkelien lukeminen, saatika sitten sisäistäminen eikä sitä pystynyt tekemään muutamassa tunnissa kun aihekin oli sellainen, että lukemastaan tajusi ehkä puolet.

Laitoin siis opettajalle viestiä, että tämä kurssi jää nyt kesken, katsellaan ensi vuonna uudelleen. En halunnut kerjätä edes lisäaikaa sillä tiedostin sen, että näillä tuntemuksilla ei itseä enää saisi pakotettua mihinkään. Parempi siis vaan hengittää ja kuunnella omaa hyvinvointia.

Opettajalta tuli tsemppaava vastaus jossa hän ehdotti yrittämistä viikonlopun yli menevällä lisäajalla. Ensi vuonna kurssien rakenne muuttuisi enkä välttämättä saisi käytyä tätä samaista kurssia enää, joten olisi todella hyvä itseni kannalta, että saisin edes jotakin raapustettua paperille. Tuskastuneena mietin koko perjantain, että mitä tulisin tekemään, näin jo mielessäni miten koko viikonloppukin menisi koneen ääressä google translatoria hakatessa. Behold the beautiful future...

Sitten lauantaina heräsin ja tunsin sisälläni tyynen rauhan. Menin koneelle ja aikalailla kuudessa tunnissa sain kirjoitettua viimeisen osan, muokkasin (kirjoitin eka muoKAKKAsin mikä sinänsä onkin aika paikkansa pitävä ilmaisu) koko tekstin paremmaksi ja laitoin sen opettajalle menemään.  Ja mitä ihmettä? En tiedä itsekään mitä tapahtui, mutta ehkäpä mä tarvitsin sen yhden päivän jolloin en tuijottanut tuon aiheen juttuja ja aivot lähtivätkin taas toimimaan.

Sain tutkielmasta 4.

Ei voi muuta sanoa, että kauhee hikari kun paskimmillaankin tulee hyvää numeroa!
(Toista se on Tamkissa jossa numerot oli aina yhtä suurta arpapeliä ja melkein aina enemmän asteikolla 2-3, heh heh)

Vielä ei ole lopullista todistusta saapunut postissa, mutta eiköhän se sieltä tule. Mä en vielä oikein tiedä mitä teen tällä kokonaisuudella. En toisaalta haluaisi iskeä sitä Politiikan tutkintoon sillä olisin niin paljon muuta mielenkiintoista mitä vielä opiskella sen tutkinnon sisällä (tiedän, oon hullu kun tykkään opiskella), mutta pidän tämän sellaisena hätävarana, että jos joku alkaa ärjyyn mulle tästä hukkaan heitetystä ekasta vuodesta yliopistolla niin kiskaisen Aasian opinnot hihasta ja päräytän Hopsiini 25 noppaa aasiaa. Muuten se saa jäädä omana opiskelusuorituksena mun CV:hen.

Uuden vuoden alkaminen meinaa myös nyt sitä, että opparin vuoro lähestyy. Samoin yliopiston kurssit! Kansainvälisen politiikan johdantokurssi, täältä tullaan!

maanantai 12. tammikuuta 2015

Viikonlopun blogimiitti Tampereella

Viime viikonloppuna Popot pogoillen- blogin Anna sekä Angata- blogin Rosita järjestivät matkabloggaajille blogimiitin täällä Tampereella. Ohjelmaa oli sekä perjantaille että lauantaille ja koska kerrankin jotain tapahtui omassa kotikaupungissani, otin kutsun vastaan into pinkeänä. Perjantaina miitti alkoi klo 17.30 joten kerkesin paikalle hyvin töiden jälkeen.


Perjantai-iltana lähdimme tunnelmallisella tummanvihreällä minibussilla juna-asemalta kohti Niihamaa, missä Hiking Travelin johdolla pääsimme kokeilemaan lumikenkiä ja pelattiinpa myös kiihkeä jalkapalloturnaus lumikengät jalassa. Liikuntasuorituksen jälkeen oli hienoa istua kodassa ja syödä makkaraa ja lettuja samalla kuunnellen Liisan mielenkiintoisia tarinoita. Heidän perheyrityksensä on erikoistunut luonto- ja hyvinvointimatkailuun ja toimii pääasiassa Pirkanmaalla. Curious Feetin Teea kyseli kanootin vuokraamisesta ja mä olin heti korvat höröllä kuuntelemassa. Siinä on yksi mielenkiintoinen puuhastelu nyt odottamassa lämpimiä ilmoja ihan omassa kotikaupungissa.


Liikkumisen ja syömisen jälkeen oli luonnollista jatkaa iltaa saunomisen merkeissä. Rajaportin sauna Pispalan tunnelmallisella puutaloalueella on toiminut vuodesta 1906 lähtien ja vieläkin se tarjoaa vierailijoille kunnon löylyt mahtavan tunnelman kera. Saunassa on erilliset puolet miehille ja naisille ja pesu tapahtuu vanhanaikaisesti ämpärin ja kauhan kera. Vilpoittelemaan pääsee ulos ja halutessaan siinä voi istuskellessa siemaista oluen tai siiderin. Sauna menee perjantaisin kiinni jo klo 21 ja meidän tunti vierähti todella nopeasti saunan lauteilla istuessa. Muut jatkoivat iltaansa vielä paikalliseen Kummelista tuttuun Ohranjyvä-ravintolaan, mä lähdin kotiin laskemaan lampaita sillä halusin olla kaikissa hengen voimissa seuraavana aamuna kun miitti jatkuisi.


 *Miitin ohjelmiston tarjosivat Hiking Travel ja Rajaportin sauna*


Muita kirjoituksia blogitapaamisesta löydät täältä:

Matkabloggaajat Mansessa - CURIOUS FEET
Bloggareita Tampereella - Hear the World´s Whisper
Kotimaan matkailua - Kaaosta ja kukkamekkoja

lauantai 10. tammikuuta 2015

Vuosi 2015, vaikutat jo aikas mahtavalta!


Jee, se on vuosi 2015!


Nyt on viimeisen muutaman päivän aikana fiilikset olleet kyllä ihan katossa. Vaihtunut vuosi vaikuttaa aivan äärettömän hyvältä ja pitkästä aikaa on sellainen olo, että tekisi mieli kiekaista "I believe I can fly!" tai jotain muuta yhtä nasevaa sillä melkein tässä jo leijutaankin onnesta kun aattelen mitä kaikkea kivaa onkaan tulossa. Jo tällä viikolla oli avantouinnin lisäksi:

BLOGIMIITTI TAMPEREELLA

Tänä viikonloppuna Popot pogoillen- blogin Anna sekä Angata- blogin Rosita järjestivät matkabloggaajille blogimiitin täällä Tampereella mikä meinasi sitä, että meikäläinen pääsi vihdoinkin messiin ja sai mahdollisuuden tavata upeita samanhenkisiä tyyppejä. Perjantaina oltiin ulkoilemassa Niihamaassa ja lauantai starttasi Tampellassa mukavalla jutustelulla ja kahvittelulla ja jatkui Tullintorille lounaan merkeissä. Muut jatkoivat lauantain miittailua vielä kaiken muun kivan merkeissä, mutta meikäläinen siirtyi takavasemmalle koska...

SORIN SIRKUKSEN POKSI

Oltiin jo aiemmin varattu tankoporukan kanssa liput Sorin Sirkuksen näytökseen ja tänään käytiin taas ihastelemassa kuinka taitavia tyyppejä täällä Tampereella on. Viime vuoden esitys jäi välistä vaihto-opintojen vuoksi, mutta tänään pääsin vähän kuin perinteeksi muodostuneeseen tanssiporukan miittiin joka jatkui sirkustelun jälkeen syömingeillä Tampereen parhaassa kiinalaisessa Shanghaissa.


Ja mitä kaikkea muuta vuoden 2015 alku tuo tullessaan?


MATKAMESSUT + HELSINKI

Ensi viikonloppuna pääsen ensimmäistä kertaa elämässäni matkamessuille! Matkabloggaajien pyhiinvaelluskohde on vihdoinkin mahdutettu myös omaan kalenteriin. Samalla reissulla moikkailen Helsinkiin muuttanutta kaveriani ja jos säät sallivat, olisi sunnuntaina luvassa Suomenlinna, paikka jossa en häpeäkseni ole myöskään käynyt.

BERLIINI

Maailman parhaana työntekijänä menin pyytämään heti lisää palkatonta kun palasin edellisiltä palkattomilta takaisin töihin. Jatkuukohan mun soppari koeajan jälkeen? Siitä huolimatta, huhtikuun alussa mua oottaa Berliini sekä sinne muuttanut hyvä ystäväni! Kyseessä on taas pikainen 4 päivän reissu, mutta hei, sekin on parempi kuin ei mikään tällaiselle lomattomalle pummille.


SUOMEN TOMPPA

Tampereella on syksystä saakka ollut Salaisuuksin suljettu - Kirjeiden Tom of Finland -  näyttely pystyssä Postimuseossa ja helmikuussa olisi tarkoitus vihdoinkin käydä katsomassa se. Oon älyttömän huono käymään museoissa ja yleensä missaankin kaikki mielenkiintoiset näyttelyt, nyt on kovana tavoitteena petrata tällä saralla.


OUTDOORS SISKOT

Törmäsin Facebookin ihmeellisessä maailmassa Outdoor siskot-ryhmään, jonka jäseniä ympäriä Suomea yhdistää intohimo luonnossa liikkumiseen. Oli pakko liittyä heti mukaan sillä olen koko syksyn miettinyt, että mistä sitä voisi löytää seuraa luontoharrastuksen pariin kun kavereiden kanssa ei välttämättä aikataulut natsaile. Nyt on jo suunnitteilla Tampereella leffailtaa ja mielenkiinnolla ootan, mitä kaikkea muuta kivaa ryhmän parissa pääsee touhuamaan.

AAVEJAHTI

Tampereen Teatteri aloittaa tammikuun lopussa aavejahdin, jossa ihmiset pääsevät vierailulle öiseen teatteriin etsimään kummituksia. Tästä lukaisin Morosta  ja pakkohan tuohon on mentävä. Onneksi työkaverit olivat heti messissä mukana ja nyt on lisätietojen etsiminen käynnissä sillä jahtiin on päästävä!

LONTOO

Edellisestä Lontoon visiitistä on kulunut jo 1,5 vuotta, joten on aika nollata moinen laskuri ja suunnata mestoille pääsiäislomien aikaan. Lennot olivat tuhottoman kalliit, mutta kun aikataulu ei jousta, saa lompakko joustaa. Täälläkin on taas ystävien sekä siskon tapaamisia tiedossa. Ja tietenkin pikainen visiitti Primarkiin (olen heikko tämän suhteen, myönnän) ja Wasabin susheille.

MAKUMATKAT

Ilmoittauduin ystäväni kanssa myös Tampereen työväenopiston kahdelle eri ruokakurssille jotka pidetään keväällä. Niiden parissa pääsemme valmistamaan ranskalaisen neljän ruokalajin illallisen joka nautitaan illan päätteeksi viinin kera sekä thaimaalaisia ruokia eri maakunnista. Napa paukkumaan!




Tätä jos jotakin voisi kutsua flow-tilaksi, sillä nyt asiat vaan natsailevat paikoilleen ja omasta takapuolesta on vihdoinkin kaivettu esiin sitä tekemisen iloa ja meininkiä. Millaisia suunnitelmia teillä on vuoden 2015 kevät puoliskolle?

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Avantouintia Kaupissa


Ennen kuin jatkan taas Thaimaan seikkailujen parissa, haluan hehkuttaa omaa suurta harppausta itsensä ylittämisen parissa. Kävin meinaas loppiaisena ensimmäistä kertaa elämässäni avannossa! Moinen harrastustoiminta on varmasti monelle ihan tuttua huttua, mutta mulle tää on verrattavissa tulisilla hiilillä kävelyyn tai laskuvarjohyppyyn, joten tää oli todella iso juttu!


Oon ihan hirveä vilukissa enkä pahemmin ui kesällä Suomessa (viime kesänä kävin järvessä tasan kerran). Myös ulkomailla veteen meneminen on aina yhtä tuskaa ellei vesi jo kiehu lämmöstä ja esimerkiksi jouluisella Thaimaan reissulla en uinut meressä ENKÄ uima-altaassa kertaakaan, kröhöm... Vaikka vesi ei olekaan vahvuuteni, on avanto jo muutaman vuoden ajan pyörinyt mielessä sen terveellisten vaikutusten vuoksi. Jos muutaman sekunnin piina jäisessä vedessä auttaisi sietämään talven kylmyyttä paremmin niin olisihan se nyt vaivan ja kokeilemisen arvoista.


Suuntasin siis vihdoinkin ystäväni kanssa tiistaina Tampereen Kauppiin jossa sijaitsee Kaupinojan sauna Näsijärven rannalla.  Sauna on auki ympäri vuoden ja kertakäynti kustantaa 6 euroa. Naisille ja miehille on saunassa erilliset pukukopit ja suihkut, mutta sauna sekä vilpola ovat yhteisiä eli saunominen tapahtuu uimapuvussa. Vilpolassa on suuret ikkunat järvelle joista voi ihastella maisemia pitäessä taukoa avannon ja saunan välissä. Ulkoa löytyy myös grilli johon voi ostaa lippuluukulta makkaraa!

Olisi kenties voinut lukea etukäteen saunan nettisivuilta löytyvät avantouimarin ABC:t, joista selviää millainen varustus kannattaa avantouinnille ottaa mukaan. Kyllä sitä tunsi itsensä kunnon aloittelijaksi kun ei ollut tossuja jalassa eikä pipaa päässä! Tossuja kannattaa pitää sillä saunan lattia on kuuma ja taas metalliset portaat veteen ovat todella kylmät. Itse sain tossuttomana pinkoa paikasta toiseen jalkapohjat hellinä. Pipo auttaa taas pitämään lämmön tallessa vaikka näyttääkin hieman huvittavalta saunassa.


Saunakerran aikana kävin neljä kertaa veden äärellä. Ensimmäiset kaksi meni harjoituskertoina kun ensin kastoin yhden jalan veteen ja pingoin pakoon ja toisella kerralla pääsin vyötäröön saakka ennen kuin rohkeus petti. Kolmas ja neljäs kerta sitten ihan uitiin pieni lenkki vedessä ja kuten kuvasta näkee, aikamoisella muikkuilmeellä mentiin. Vesihän ei yllättävää kyllä tuntunut niin kylmältä kuin alussa kuvittelin, joten kynnys veteen menosta madaltui koko ajan. Mutta kyllä itsellä keho meni aikamoiseen shokkiin tästä ja jaloista lähti molemmilla uintikerroilla tunto niin, että kävelyyn piti panostaa hieman enemmän takaisin saunaan lyllertäessä.

Avannon jälkeen fiilis oli kyllä niin mahtava ja energinen! Lisäksi saunassa oli todella hyvä ja lämminhenkinen tunnelma, ihmiset ottivat muut huomioon ja vieraiden kanssa väännettiin vitsiä ja tsempattiin toisiamme veteen. Ei tarvinnut pelätä joutuvansa joidenkin hc-avantouimareiden keskelle paineita keräämään. 

Me tässä jo suunnitellaan sarjakortin ostamista, sillä tuolla täytyy ehdottomasti käydä vielä talven aikana keräämässä voimia ja hyvää mieltä. Ensi kerralla on sitten tossut ja pipokin mukana, kenties jopa oma makkara.

Kuinkas muilla, kuuluuko avantouiminen to do -listalle vai onko se ihan jokatalvinen harrastus?


tiistai 6. tammikuuta 2015

Aeroflot - hitti vai huti?


Thaimaan reissulle lentoja katsellessa ehdottomasti halvimmaksi ja fiksuimmaksi vaihtoehdoksi nousi venäläinen Aeroflot. Tuijotin lentoja samalla kun päässäni soi äidin kuolemattomat sanat "tuolla ei lennetä sitten koskaan". Muutenhan kaikki tuollaiset kommentit voisi heti jättää omaan arvoonsa epäluuloisena asenneongelmana, mutta koska meikäläiset on Neuvostoliitosta kotoisin, on äidin mielipide otettava ainakin hieman huomioon ennen lopullista päätöstä sillä you never know. (Tähän väliin pitää mainita, että kun kerroin isälle millä lentoyhtiöllä lennän, pyysin, ettei se kerro äidille mahdollisia hermoromahduksia välttääkseni :P)

Kuten aikamme tietosanakirja Wikipedia osaa kertoa, Aeroflotilla on kunnioitettava määrä lento-onnettomuuksia takanaan, ainakin 627 koneen menetystä ja ihmisuhrejakin on arviolta melkein 9000. Tämä oli ensimmäinen tieto joka pärähti näytölle eikä se kyllä omaa oloa helpottanut aluksi yhtään. Ennen kauhistumista on kuitenkin hyvä ottaa huomioon, että Neuvostoliiton vielä ollessa olemassa, Aeroflot oli maailman suurin lentoyhtiö. Yhtiön laivasto oli kooltaan samaa luokkaa kuin Yhdysvaltojen suurimpien lentoyhtiöiden laivastot yhteensä. Lisäksi lentoyhtiön toiminta oli paljon laajempaa ja käsitti matkustaja- ja rahtikuljetusten lisäksi muun muassa huoltokuljetuksia napa-alueilla sijaitseville tutkimusasemille, kriisi- ja sotatoimialueille, öljylautoille ja öljynporausalueille. Koneilla myös suoritettiin armeijan lentoja sekä pölytys- ja metsätalouslentoja. Rapatessa roiskuu niin kuin sanotaan ja nämä erikoislennot selittävätkin aika suuren osan onnettomuuksista.

Nykyään Aeroflotin lentoturvallisuus on ihan eri luokkaa kuin Neuvostoliiton aikana. Kalusto on vaihtunut uusiin koneisiin (keski-ikä 5,6 vuotta) ja yhtiö on saavuttanut sijan 37 Jet Airliner Crash Data Evaluation Centren vuoden 2014 turvallisimpien lentoyhtiöiden listalla. Taakse jäivät muun muassa SAS, Air France ja American Airlines. Tässä valossa voitaneen sanoa, että kyseessä ei ole yhtään pöllömpi lentoyhtiö.

Eri keskustelupalstoja lukemalla selviää myös aika nopeasti, ovatko ihmisten kommentit luokkaa en ole koskaan lentänyt, mutten lennäkään mouhoa ja kauhistelua vai todelliseen kokemukseen perustuvia arvioita hyvine ja huonoine puolineen. Ehkä eniten kommentteja tuli aiheesta terminaalien vaihto Moskovan lentokentällä, mutta tätäkin siirtymistä on muutama vuosi sitten parannettu sujuvammaksi. Joten näiden tietojen valossa ei muuta kuin lippua ostamaan!


Lentojen ensimmäinen pätkä Helsinki - Moskova operoidaan Finnskin koneella. Koska mulla ei ollut kuin käsimatkatavarat mukana, ei Helsinki-Vantaan kentällä tarvinnut jonotella check-inniin vaan sain käyttää automaattia (jos ruumaan laittaa laukkuja niin ne matkaa perille ilman välikeräilyjä Moskovassa). Automaatin kanssa oli tosin hieman ongelmia sillä se ei ensin tunnistanut mun passia eikä sen jälkeen varausnumeroani (paniikki). Ystävällisen Finnairin tädin avulla sain vihdoinkin boarding passini koneesta ja hän totesikin, että välillä koneet eivät tunnista Aeroflotin varausnumeroita. Helsingin päässä sain itselleni lipun vain Moskovaan saakka, lippu loppumatkalle annettaisiin Moskovassa.

Moskovan kentällä vaihtoaikaa oli noin 2 tuntia. Liikkuminen sujui jouhevasti Transfer-kylttejä seuraillen joiden avulla päädyin Transfer-tiskille hakemaan uutta boarding passia. Saapuessani tiskille olin ainut asiakas, mutta pian paikalle ilmaantui lauma muita ihmisiä. Jos huono säkä käy niin tässä kohtaa saattaa joutua odottelemaan hetken aikaa sillä asiakaspalvelijoita oli vain 3 ja ihmiset oli välillä vähän liiankin paniikissa lentojensa kanssa. Aeroflotin tädit puhuivat kuitenkin mielestäni hyvää ja ymmärrettävää englantia (tietty ihanalla venäläisellä korostuksella) ja itse pystyin hoittaamaan asiani venäjäksi.

Tiskin jälkeen tuli passintarkastus sekä turvatarkastus. En enää muista luovuinko ihan itse vapaaehtoisesti omasta vedestäni ennen laukun iskemistä hihnalle, mutta ainakin takaisin Suomeen matkatessa sain pitää vesipulloni. Esimerkkinä Istanbulin kenttä missä 0,5 litran vesipulloa ei saanut mukaan turvatarkastuksessa vaikka kyseessä olikin vaihtoyhteys. Turvatarkastuksen jälkeen lähdin etsimään F-terminaalia josta lento Bangkokiin lähtisi. Kylteissä lukee, että matkaa D-terminaalista F:ään on n. 20 minuuttia ja vaikkei kävely sinne oikeasti ehkä kestäkään ihan niin kauan, kannattaa silti hyvissä ajoin lähteä tallustelemaan sillä matka on yllättävän pitkä ja mutkitteleva. F-terminaalissa on kahviloita joista voi luottokortilla ostaa itsellensä mutusteltavaa ja matkalla sinne näin Burger Kingin kyltin, mutten itse ravintolaa (snif).


Transfer-tiskillä jouduin tosiaan hetken aikaa odottelemaan vaikka olinkin ensimmäisenä, sillä kone oli kai ylibuukattu ja lentovirkailija joutui soittelemaan ja säätämään ennen kuin sai annettua minulle boarding passin koneeseen. Kiitos säätämisen, meikä pääsi - en nyt ihan business-luokkaan - mutta uudenlaiseen comfort-luokkaan! Karjaosastossa elämänsä lentäneellä oli kyllä mukavat oltavat, penkki oli leveämpi ja sitä säätäessä istuinosa piteni ja alta nousi jalkatuki. Tilaa oli muutenkin ympärillä enemmän ja lentopussukasta löytyivät silmälaput, lentosukat sekä hauskat tarrat (näihin en ole koskaan aiemmin törmännyt missään) joiden avulla sai ilmoittaa lentohenkilökunnalle halusiko, että he herättävät sinut ruokailua varten. Tarra lätkäistään näkyvälle paikalle (esimerkiksi oman näytön lähelle) ja vihreä tarra kertoo siitä, että herättää saa ja punainen, ettei nukkuvaa matkustajaa sovi häiritä. 

Suuri plussa tuli myös siitä, että näytön vieressä oli usb-kolonen johon sai heti iskettyä puhelimen latinkiin. Viihdejärjestelmässä oli runsaasti musiikkia, TV-sarjoja ja elokuvia eli aika ei lennolla käy tylsäksi jos ei nukkumaan pysty. Leffoja oli laidasta laitaan, uutta ja vanhaa sekä tietenkin joitakin venäläisiä elokuvia.


Lento Bangkokiin tapahtui Boeing 777-300-koneella joka on maailman suurin kaksimoottorinen lentokone. Itsehän määrittelen koneen koon sen mukaan kuinka monta penkkiä yhdellä rivillä on ja tässä koneessa economyssä penkkejä oli 3 + 4 + 3 eli 10 ihmistä istui yhdellä rivillä. Populaa mahtui koneeseen siis aika paljon ja kaikki paikat taisivatkin olla varattuja. Oma mielikuva vodka- ja hapankaaliuuruisesta lennosta ei ihan pitänyt paikkaansa sillä matkaajien joukossa oli todella paljon eurooppalaisia, erityisesti ruotsalaisia tuntui olevan sekä meno että paluumatkalla runsaasti. 

Lennolla tarjottiin kaksi ateriaa ja comfort-luokassa meille jopa jaettiin menut. Valitettavasti illallisen kana-vaihtoehto tuntui loppuneen heti alussa (oletin, että yleensä vaihtoehtoja olisi suhteessa 50/50, mutta jo omalla rivillä 14 kana oli finito) joten piti tyytyä lampaaseen. Ruoka oli kuitenkin maittavaa vaikken lampaan fani olekaan, toista mieltä taisi olla vieressä istuva ruotsalaistyttö joka alkoi itkeä saatuaan ruuan eteen. Onneksi poikaystävä oli vieressä lohduttamassa... Alkoholijuomia ei ollut ruuan yhteydessä tarjolla välillä Moskova - Bangkok, mutta itse olinkin enemmän innoissani Coca Cola Lightista.

Yleensä lenkoneiden ilmastointi on säädetty tasolle ydintalvi ja tätä varten varaudunkin matkaan aina omilla huiveilla, pörrösukilla ja huppareilla. Aeroflotilla ei ilma ollut missään kohtaa jäätävän kylmä ja itse asiassa välillä tuli melkein hiki viltin alla. Mutta tämä takasi sen, etten saanut flunssaa heti lennolla (sen aika tuli myöhemmin heehee) eikä nenän limakalvot kuivuneet verenvuodon partaalle ja vettäkään ei tarvinnut juoda kuin janoon kuoleva. Esimerkiksi Finnairin koneessa olen joskus herännyt pienestä horroksesta siihen, että suu on tuntunut hiomapaperilta kun ilmastointi on iskenyt naamaan täydellä teholla.


Paluulennolla ei onni suosinutkaan enää ja paluuta karjavaunuun siivittivät haikeat huokaukset comfort-luokan penkkejä kohtaan. Jouduin vielä normaalin onneni mukaan istumaan kolmen penkin keskimmäisenä voimatta nojata oikein mihinkään. Onneksi molemmat vierustoverit olivat pieniä tyttöjä, joten kukaan ei ainakaan vyörynyt syliin lennon aikana. Karjavaunussa oli luonnollisesti vähemmän tilaa ja lentopakkauksessa lentosukkien sijaan sai tohvelit, mikä menetys! 

Koneen vaihto Moskovassa takaisin tullessa meni pienen hätäkakan kanssa sillä lento Bangkokista oli hieman myöhässä ja päästessäni ulos koneesta seuraava boarding oli alkamassa jo 35 minuutin päästä. Jos on kiire, kannattaa vain rohkeasti sanoa kentän henkilökunnalle, mutkin ohjattiin heti jonon kärkeen ja pääsin tarkastuksista nopeasti läpi kohti terminaalin vaihtoa. Kentällä muuten toimii ilmainen wifi joka ei vaadi mitään rekisteröitymistä joten jos vaihto-aika olisi vähän pidempikin niin sen voi käyttää datatessa.

Jotkut kommentoivat, ettei Aeroflotilla puhuta hyvin englantia. Omasta mielestäni henkilökunnann englannin kielen taito oli yllättävän hyvällä tasolla ja koneessa oli aina joku joka osasi englantia sitten vielä vähän paremmin ja hänet pyydettiin paikalle jos ei muuten asia mennyt perille. Ehkä ongelman aiheuttaa venäläinen "palvelualttius", joka tehokkaana ja vakavailmeisenä saattaa vaikuttaa siltä, että henkilö on vihainen. Venäläinen kun yleensä korottaa vielä ääntään jos kokee ettei häntä ymmärretä, joten koneessakin sai kuunnella aika mielenkiintoisia sananvaihtoja ruuan jakelun yhteydessä. Chicken or beef? umm... what... umm... CHICKEN OR BEEF?!  Kovaa äänensävyä ei kannatta siis ottaa minään henkilökohtaisena loukkauksena. Venäjää puhuessa henkilökunta oli todella ystävällistä ja asiakasta kunnioittavaa.


Kaiken kaikkiaan olin todella tyytyväinen matkaani Aeroflotin kyydissä ja voisin mielelläni käyttää yhtiötä uudelleen. Olen ennen lentänyt Turkish Airlinesilla Thaimaahan halvempien lentojen vuoksi, mutta nyt voisin kyllä vaihtaa Aeroflottiin sillä lentoreitti Moskovan läpi on paljon nopeampi ja kätevämpi. Jos siis löydät edukkaat lennot kyseiseltä lentoyhtiöllä, älä epäröi tarttua niihin sillä ainakaan kaikki urbaanilegendat yhtiöstä eivät pidä paikkaansa.

Rohkeasti siis Aeroflotin kyytiin!



Travellover-blogin Annika on myös kirjoittanut kokemuksestaan Aeroflotin Comfort-luokassa välillä Moskova-Hanoi!

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Reittimme Thaimaassa

Hyvää uutta vuotta kaikille näin jälkikäteen täällä bloginkin puolella!

Perjantaina tuli taas tiristeltyä perslihaksien varassa kellon ympäri kun paluumatka Suomeen koitti. Kaverit jatkoivat matkaansa Bangkokista Tokioon ja eittämättä olisi tehnyt mieli piiloutua jonkun matkalaukun syövereihin päästäkseni mukaan. Mutta ei se kotiinpaluukaan yhtään pahalta tuntunut, varsinkin kun matkan aikana selvisi, että töissä tapahtuneen viestintäkatkoksen vuoksi vanhaa verokorttiani ei voitukaan käyttää ja joulukuun palkastani joutui valtion pankkivangiksi 60%. Enhän mä niillä rahoilla olisikaan mitään tehnyt...

Tämä (jo!!) 7. reissu Thaimaahan kesti yhteensä ruhtinaalliset 13 päivää joista kaksi meni kokonaan lentokoneessa istumalla. Silti matka tuntui pidemmältä minkä uskon johtuvan meidän järkyttävästä maan sisällä tapahtuneesta hoboilusta pitkin Etelä-Thaimaata. Ensimmäisen kirjoituksen reissusta ajattelinkin pyhittää meidän poukkoilevalle reitillemme.
 
Karon, Phuket

Heti Bangkokiin saavuttuani vaihdoin kenttää ja lensin vielä Phukettiin jossa matkakumppanini odottelivat jo innokkaina ja hikisinä saapumistani. Phuketissa meillä oli varattuna ruotsalaisesta guesthousesta huone kahdeksi yöksi ja syy miksi edes olimme Phuketissa oli ystäväni ystävä (pysyttekö kärryillä?), joka työskentelee alueella matkaoppaana ja jota tulimme moikkaamaan. Jälleennäkemisen huumassa oli tietenkin eksyttävä Patong beachin Bangla roadille halpojen buckettien sekaan.


Aonang, Krabi

Phuketista siirryimme poukkoilevalla minibussikyydillä Krabille jossa taasen ystäväni äiti lomaili. Krabilla vietimme vain jouluaaton, mutta saimme päivän aikana käytyä Railayssa pitkähäntäveneellä sekä kajakoimme rannan läheisyydessä. Mainospuheeni kyseisestä puuhasta upposi matkakumppaneihin kuin voi lämpimään pullaan ja oli kyllä siisti fiilis, kun pystyin omaan kokemukseen nojaten ehdottaa jotain aktiviteetin tynkää kavereille. Illalla juhlistimme jouluaattoa Tripadvisorin suosittelemassa seafood-ravintolassa ja kävimme vielä pyörähtämässä iltamarkkinoilla.



Had Rin, Koh Phangan

Krabilta lennettiin Koh Samuille josta vielä rullailtiin lautalla Koh Phanganille, Full moon partyjen synnyinsijoille. Erityisesti matkaseurueeseen kuulunut Maltalainen John, meidän oma pieni party animalimme, halusi kokea täydenkuun juhlat saarella. Kuuhan ei joulupäivänä todellakaan möllötellyt taivaalla, mutta onneksi rahatietoiset thaimaalaiset olivat järkänneet kahden päivän joulupileet rannalle. Ei siis muuta kuin bucket kainaloon ja UV-maalitöherrykset naamalle!



Maenam, Koh Samui

Meidän etukäteissuunnitelmat koskien reissua tyssäsivät Full moon partyihin ja ainoa mitä tiedettiin oli se, että seuraavat neljä yötä vietettäisiin jossain Koh Samuin hujakoilla ennen lentoa Bangkokiin. Päädyimme ensimmäiseksi yöksi Mae Namin rannalle Samuin pohjoisosaan. Kaikkien vilkkaiden paikkojen jälkeen Mae Nam taas tuntui vähän liian hiljaiselta (ah ironiaa!) ja siirryimmekin seuraavaksi Lamai beachille, joka sijaitsee saaren kaakkoisosassa.



Lamai, Koh Samui

Kolme yötä samassa paikassa, mitä luksusta! Löysimme kaksi hintalaatu-suhteeltaan hyvää huonetta rannan läheisyydestä ja saimme pienen lomamoodinkin päälle parin retken ja kaverin synttärien (jotka sattuivat olemaan sitten half moon partyjen aikaan) parissa. Myös Lamai oli kolmen vuoden takaisista muistikuvista huolimatta yllättävän vilkas paikka ja sielläkin ne samat Sexy sex-baarit levittivät punaista loisteputkivaloaan joka suuntaan. Tiettyjä asioita ei voi välttää Thaimaan turistialueilla...



Bangkok

Lopuksi turneemme vei meidät Thaimaan pääkaupunkiin jossa vietimme uuden vuoden Bayoke Sky hotellissa. Aika pääkaupungissa meni pitkälti ostoksia tehdessä, sillä juhlan ja lähestyvien lentojen vuoksi ei mitään pidempiä retkijuttuja voinut enää toteuttaa. Kotiinpaluu sai paniikkihien otsalle ja tämän johdosta läheisen supermarketin maustepussisekoitushylly tyhjeni tuntuvasti omaan matkalaukkuun. Myös pyhiinvaellusmatka Khao San roadille oli itsestäänselvyys ja sieltä mukaan lähti koko syksyn himoittelemani paitakopiot. Nyt on gangsterivaatteet ensi kesää varten hankittuna!


Same same, but different niinkuin Thaimaassa on tapana sanoa. Vaikka monet paikoista olivatkin itselle jo tuttuja eikä palmupuiden verhoamat rannat saaneet huokailemaan ihastuksesta samalla lailla kuin muutama vuosi sitten, tarjosi Thaimaa tälläkin kertaa myös jotain uutta ja mielenkiintoista. Myös matkaseura oli mitä parhainta: yksi läheisimmistä ystävistäni joka ei asu Suomessa (ja jota ei sitten luonnollisesti näe kovin usein) sekä hänen kaksi ystäväänsä maailmalta joiden kanssa tultiin heti juttuun. Happy Hippo on todellakin onnellinen!