sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Terveisiä arkiaherruksen keskeltä

Auringonlasku entisen ala-asteen pihalta

Nyt on mennyt hyvällä tavalla sen verran lujaa arjen parissa ettei kirjoittamisesta ole tullut yhtään mitään. Puuhaa on taas jokaiselle sormelle ja varpaalle ja vaikka välillä paniikkikakka vähän kutitteleekin, on yleisolo aivan mahtava. Reilu viikko sitten vietettiin Tampereella vanhojentansseja ja penkkareita. Näistä on itselle muodostunut jostain kumman syystä se konkreettinen merkki, että kevät on vihdoinkin tulossa. Tässä on saanut todistaa muutamia upeita auringonnousuja ja -laskuja ja päässyt nauttimaan aurinkoisista talvipäivistä, jotka tekevät talvesta oikeastaan ihan miellyttävän vuodenajan.

Auringonnousu työpaikan ikkunasta

Mitkä kaikki asiat sitten ovat menneet blogin edelle viime aikoina?

Työskentely täysipäiväisenä Visual Merchandiserina vie tietenkin leijonanosan viikosta. Kohta on 3 kk työskentelyä takana ja vaikka työ onkin sellaista, ettei siinä ole koskaan valmis vaan aina on jotakin uutta opittavaa, niin nyt vihdoinkin alkaa olla jo jonkinlainen perstuntuma hommiin. Päivät hurahtavat hetkessä ohi kun tekemistä on enemmän kuin aikaa ja välillä on jopa ankeeta (kuka olisi uskonut?!) lähteä kotiin kun töitä olisi voinut jatkaa vielä muutaman tunnin.

Palkitsevinta on nähdä oman työnsä jälki ja kuinka pikkuhiljaa omien osastojen yleisilme muuttuu ja jonkinlainen järjestyskin on havaittavissa. Koska töitä on paljon, työ on aikamoista taistelua aikaa vastaan eikä tuolla kyllä tule koskaan sellaista hetkeä, ettei olisi mitään tekemistä. Jollain tasolla pitää siis hyväksyä se ikuinen keskeneräisyys ja se on välillä haastavaa itselle. 

Parasta työssä ovat tietenkin työkaverit ja meillä on kyllä sellainen porukka upeita ihmisiä, ettei mitään järkeä. Tämä on ensimmäinen kerta kun on voinut puhua hyvinkin oudoista ja mielipiteitä herättävistä aiheista vapaasti ryhmälle ihmisiä ilman, että siitä olisi heti tullut kamalaa kiistelyä tai väittelyä. Kun on kyseessä luova työ ja luovat ihmiset, vahvoja mielipiteitä löytyy joka asialle. Sen vuoksi onkin niin ihastuttavaa, että juuri sellaisten ihmisten keskellä onkin saanut olla täysin oma itsensä ilman pelkoa tuomitsemisesta. Kaikkien näkemystä kunnioitetaan ja huumorilla ei ole mitään rajoja, läppää on heitetty niin ihmissyönnistä kuin omasta miesmausta.


Näkymät Moro Skybarista ystävänpäivänä

Kouluhan on yllättäen se toinen iso ajan hamstraaja ja sen kanssa on päässyt taas kärvistelemään kiitos oman inhimilliset rajat ylittävän kunnianhimon. Tällä hetkellä pitäisi vielä TAMKiin hyväksilukea työharjoitteluun 2 kk omasta nykyisestä työstä ja laatia sekä raportti että aikataulut koko 5 kuukauden rupeamasta. Maaliskuussa alkaa viimeinen pakollinen kurssi joka vaatii läsnäoloa ja siellä pitääkin sitten viettää muutamat illat töiden jälkeen. Herkkua! Myös venäjän kielen jatkokurssille on kaikki tehtävät vielä tekemättä. Jossain mielenvikaisuuden tuolla puolen otin itselleni lisäksi yhden kurssin yliopistolta ja kaikista aiemmista yliopistolle tehdyistä kursseista poiketen tämä on ollut todellinen pain in the ass. Joka toinen päivä mietin droppaavani siitä, mutta vielä ei ole luonto antanut periksi. Mitään hyvää numeroa tuosta ei ole kuitenkaan tulossa, joten saa nähdä kuinka käy.

Sain vihdoinkin itselleni opparin aiheen ja viikon päästä tapaan ohjaajani. Laadin opparianalyysiin aikataulun jossa valmistuisin toukokuussa tradenomiksi. Nyt on pitänyt taas tehdä tuttavuutta vanhan kunnon kaverini realismin kanssa ja todeta, että ehkäpä se oppari olisi valmis syksyllä. Tietää kuitenkin jo näin etukäteen ettei sitä pysty tekemään non stoppina joka ilta ja viikonloppu. Taas karkaa valmistuminen hyppysistäni hieman pidemmälle, mutta eiköhän se tästä.

Matkalla lähikauppaan

Myös ompelurintamalla on ollut pitkästä aikaa liikehdintää ja tässä on korjailtu ystävien vaatteita iltaisin sekä aloitettu myös hääpuvun tekeminen sellaisella 4 viikon varoitusajalla. Hääpuvun jälkeen onkin vuorossa viktoriaanisen ajan historiallinen puku, joka pitää olla valmiina toukokuussa. Höm höm...

Samalla tässä on Berliinin jälkeen käyty joogassa, thaimaalaisen ruuan kokkikurssilla, vierailtu Moro Skybarissa sekä Vapriikin Tom of Finland- näyttelyssä, kokkailtu hyviä ruokia ja nähty ystäviä. Reissujakin on suunniteltu ja pääsiäisen Lontoon lisäksi olisi keväällä vielä vuorossa Pietari, kenties Tukholma ja kesällä Belgia sekä Helsingissä Weekend - festivaalit. Ollaan siellä, täällä, joka puolella! Tässä viikonlopun aikana olen myös suihkinut kasaan kolme eri motivaatiokirjettä, CV:n sekä hakemukset CIMO:n kansainvälisiin työharjoitteluihin. Katsoo kevään aikana kuuluuko sieltä mitään.

Toivottavasti kirjoittaminenkin alkaa maistua taas (tuntuu, että nuo koulutehtävät tappavat kaiken luovuuden kirjoittamisen suhteen nyt) ja blogi heräisi hieman aktiivisempaan elämään. Nyt vain pitää priorisoida hieman näitä omia puuhailuja ja laittaa koulusta valmistuminen kaiken edelle. Ainakin melkein kaiken, heh!

Tampereen Keskustori <3

8 kommenttia:

  1. Mä aina hengästyn jo pelkästään sun arjen juttujen lukemisesta, joten en tiedä kuinka kerkeät :) Tsemppiä hakuihin! Mä olin aikoinaan CIMOn kautta Argentiinassa, mutta siitä on jo aikaa.. 4,5 vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mäkin tässä välillä mietin, että mitä mä oikein duunailen tässä :D
      Ja hei, onkohan sulla jotain kirjoituksia blogissa CIMOsta? Pitää ihan vilkaista :)

      Poista
    2. No ei mulla taida olla CIMOsta ollenkaan, kokemuksesta noin muuten kyllä.. ne hoiti hommat ihan ok, mitä nyt jouduin itse taistelemaan vähän, jotta saisin koko "stipendin". Yrittivät kai säästellä rahaa ja sopivat mulle jostain syystä normaalia "lyhyemmän" harjoittelun. Sain kyllä asian järjestettyä ja koko stipendin loppujen lopuksi. Laita toki kysymyksiä, jos tulee jotain mieleen :)

      P.S. Siitä onkin jo 5,5 vuotta! :S

      Poista
    3. Voi ei, ihana tuo järkytys-hymiö, kyllä se aika vaan rientää!

      Niillä oli tuolla sivuilla aika tarkkaan tosiaan mainittuna, että johonkin paikkaan maksetaan vaan 3 kk ja toisiin taas 6 kk. Mä häiriköin sua sitten jahka pääsen jatkoon valinoissa :)

      Poista
    4. Joo, mun piti just mennä 3 kk, mutta ne oli jostain syystä ilmoittaneet CIMOsta Argentiinaan päähän, että ettis mulle 2,5kk paikan. Sain kuitenkin sit pidennettyä sitä onneksi.

      Poista
    5. Oho! No ompas hämärää! Tai kuulostaa vielä jotenkin niin hassulta, että joku 3 kk (mikä itsessään on tosi lyhyt aika) on lyhennetty vielä 2 viikolla :D Onneksi sitten sait sen oikean mittaiseksi! :)

      Poista
  2. Peukut pystyssä että työharjoittelupaikka nappaa! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jooh, vähän jännittää, että pääseekö edes 2. vaiheeseen kun ei tiiä yhtään paljonko tuonne yleensä tulee hakemuksia ja minkä tasoisia ne on :)

      Poista

Nyt sitä kommenttia!