lauantai 28. maaliskuuta 2015

LADYBOYS & BUCKETS


Kuten aiemmassa Thaimaan reissua koskevassa kirjoituksessa jo mainitsin, matka ei mennyt ihan perinteisen kaavan mukaan, mutta sehän ei tällaista torakkaa hetkauttanut suuntaan eikä toiseen. Reissun kaksi ekaa päivää vietettiin Phuketissa jonne lensin Bangkokista suoraan saapumisen jälkeen Nok Airilla. Kaverit olivat viettäneet jo kolme päivää Chiang Maissa ja saapunet Phuketin kentälle tunti ennen meikäläistä. Lämpimän jälleennäkemisen jälkeen (kaikki hikoiltiin kuin pienet siat) otettiin minibussi hostellille ja samalla saatiin pieni kiertoajelu Phuketissa, ajoihan auto tietenkin Patongin ja Kutan läpi ennen saapumista Karonille.


Muutkin ovat nyt Thaimaan biitseistä kirjotelleet ja maininneet, että sotilasjuntta on tyhjentänyt rannat kaikista rantatuoleista ja kaupustelijoista tavoitteenaan saada paikat taas autenttisen näköisiksi sekä kaikille avoimiksi ilman mitään riistohintaisten rantatuolien vuokraamista. Tuo Karonin ranta ei nyt tyhjyydestään huolimatta hetkauttanut mitenkään suuntaan eikä toiseen. Jotenkin nuo rantakylät on loppujen lopuksi niin samanalaisia, ettei niistä enää oikein saa mitään irti, tällainen HC-trävelleri kun oon. Samaa shittii eri kohdassa karttaa. Suomeksi: olen vain katkera vanhapiika joka ei osaa nauttia elämästä. Lievemmin sanottuna sitä on selkeästi nyt rantaleijona hetkensä elänyt hetkeksi ja muunlaiset kohteet kiinnostavat enemmän kuin rannalla löhöily.


Ehkä tulisimman tom yam- keiton jälkeen (sanoin tarjoilijalle mai pet, mut kai se ajatteli, että vitsailen) arvottiin, että sukelletaanko syntien mekkaan eli Bangla roadille. Edelliskerran kauhut vuodelta 2011 eivät olleet vielä haihtuneet mielestä ja tämäkin reissu korkattiin heti ekana leidareiden huijauksella. Ei voi käsittää kuinka idiootti vielä näin vuosienkin jälkeen voi olla! Tosin pakko puolustaa itseään sillä, että Koh Taon Ladyboyt antoivat ottaa kuvia ihan ilmaiseksi toisin kuin nämä Phuketin kanssasisaret, jotka vaativat siis parista kuvasta jokaiselta 200 bahtia eli 5 euroa. No, John maksoi joviaalina samalla kun ite luikin takavasemmalle. Oli taas sellainen löysät pois- alku ensimmäiselle illalle, tervetuloa Banglalle!


Päädyttiin loppuillasta jonnekin Banglan sivukujalle pieneen yökerhoon jossa käy paljon Phuketissa työskenteleviä valkonaamoja. Nimeä en muista, mutta paikka oli oikeasti aivan loistava! Todella hyvä DJ, hyvää musaa ja juomista saatiin alennuksia kiitos Maaritin kaverin Rosan, joka työskenteli Phuketissa matkaoppaana. Ei loppuneet bucketit kesken. Ja mikä parasta, pääsin tanssimaan koko sieluni kyllyydestä! Kai tiedätte sen fiiliksen, jolloin kaikki tanssimoovsit vaan osuu kohdalleen ja meininki tanssilattialla on sellaista never ending -ilotulitusta? Mä vikkelänä siiselinä bongasin paikallisen homomies/naisystävä-combon jotka osasivat tanssia hyvin ja joiden sekaan wiglailin itseni. Ja sen jälkeen oli koko kansa polvillaan. Haha, kyllä tuota iltaa muistelee vielä pitkään lämmöllä!

Mitä tässä tapahtuu? Missä tuon tytön käsi on??

Yö vaihtui aamuksi kun lähdettiin takasin hostellille seiskaleiskan kautta. Mikä siunaus onkaan, kun kauppa on auki 24/7, yksi asia jota kaipaa Suomessa välillä. Olen kyllä vieläkin ihan äimistynyt, että mistä sitä on veistänyt voimia jaksaa tuo koko yö yli 20 tunnin matkustamisen jälkeen, mutta varhaisesta vanhuushöperöitymisestä huolimatta sitä näköjään pystyy vielä vetäsemään pari kertaa vuodessa party animal -moodin päälle. Seuraava kerta onkin siellä Tomorrowlandissa, sitä ennen on hyvä pitää tällainen puolen vuoden palautumiskuuri ettei saa sydänkohtausta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Nyt sitä kommenttia!