perjantai 13. maaliskuuta 2015

MUISTA KUKA OLET



Vuosi sitten jysähti sisuskaluihin hyvin epämiellyttävä ja raastava tunne. Bangkokissa oltiin juuri yhdellä yliopiston kurssilla käyty läpi expatien työnkuvaa ja kuinka ulkomaan komennukset vaikuttaa yleisesti elämään. Omaan peräreikään tuli hyvin vahva tunne siitä, että nyt ollaan tietynlaisessa elämän taitepisteessä (mietin oikeaa sanaa, mutta haaravälissä ei taida olla se?). Mitä sitä haluaa tulevaisuudelta? Kuinka elämän pitäisi muotoutua?

Siinä suuren ahdistuksen pyörteissä mielessä vilisivät useat eri vaihtoehdot. Ollako vai eikö olla? Palatako vai lähteäkö muualle? Ura maailmalla vai humppaelämä Suomessa? Kyllä siinä muutamat tiukat paneelikeskustelut tuli käytyä aiheesta parisuhde ja kompromissit. Ja kuten jokainen tätä blogia silloin seurannut tietää, valitsin sitten sen Suomen. Auvoisa wannabe-keskiluokkainen elämä kutitteli nenäkarvoja.


Miksi tämä kebabbi lentää juuri nyt seinälle? Vanhapiikailu on jatkunut nyt puolisen vuotta oikeastaan aika hyvissä fiiliksissä, verkkarit lepattaa kotona ja tyynyäkin voi halailla. Mulla on maailman ihanin työ sekä työkaverit enkä olisi niitä saanut ellen olisi tullut kiltisti kotiin. Koko maailma on avoinna ja mahdollisuuksia tehdä vaikka mitä on tuhottoman paljon! Maailma kutsuu jossain vaiheessa taas, mutta vielä ei tiedä milloin ja miten.

Tässä parin viikon sisällä on kuitenkin jysähtänyt vitutuskäyrä aivan uusiin ulottuvuuksiin kun on joutunut hoitamaan pari juttua entisen kanssa. Tämä viikko onkin mennyt syväanalysoidessa tätä omaa uudelleen herännyttä halua käydä jonkun kaulavaltimoon kiinni.


Olen nyt tullut siihen lopputulokseen, että syy miksi tämä on ollut todella vaikea pala nieltäväksi, piilee tuossa alussa mainitussa käännekohdassa. Tein kompromissin ajatellen meitä enkä itseäni ja taisinpa perustella sen vielä jollakin päivänvaloa kestämättömällä horinalla yhteisestä tulevaisuudesta Ylöjärven metsässä. Siksipä tilanne varsinkin syksyllä oli vähän sellainen, mitä voisi kuvailla lohkaisulla: "enpä voittanut lotossa, mutta onneksi iso mies perseraiskasi matkalla kotiin". Ei ollut mikään voittajafiilis siinä kohtaa kun kaikki pyyhkäistiin alas naaman edestä. Että tämän takiako sitä heitti monet mahdollisuudet romukoppaan?


Joten se kyrpiintyminen itseensä ja omaan tyhmyyteen on asia jota kyllä vielä pyöritellään tämän torakan elämässä hetki. Vaikka kahden ihmisen yhteiselossa pakostakin tulee olemaan asioita joissa pitää tulla toista vastaan, niin tämän opetushetken tiimoilta voisin sanoa, että on myös asioita joissa ei yksinkertaisesti ole varaa tinkiä. Ja niistä oleellisin on omat unelmat. Niistä kun luopuu niin ei hyvä heilu.

Vaikka toisaalta haluaakin säilyttää luonteessaan sen heittäytymisen ja all in-asenteen niin olisi myös hyvä oppia tunnistamaan ne hetket jolloin on valumassa itsepetoksen syövereihin toisen vuoksi. Tässä huomasin sen, että kyseisen ihmisen katoaminen elämästä ei lähellekään ollut niin tuskallista kuin monien mahdollisuuksien väliin jättäminen tämän samaisen henkilön takia. On hyvä näin jälkiviisaana tajuta, että senhän pitäisi mennä niin, että se toinen auttaisi ponnistamaan entistä suurempiin korkeuksiin eikä olisi vain hidasteena roikkumassa nilkoissa.

Kuten kaveri fiksuna totesi, vielä tulee hetki jolloin tapaa henkilön joka tuo yhteiselle soppalautaselle muutakin kuin lusikan jolla kauhoa. Tätä maagista hetkeä odotellessa... en taida pidätellä hengitystä kuitenkaan. Ainakaan hirveästi.





15 kommenttia:

  1. Tämä olis kaikkien kyllä niin hyvä muistaa. Hyvä ja ihan tosi paljon herättelevä kirjoitus! Olisipa tämä ollut viime vuonna tähän aikaan jo täällä, olisi herätellyt vielä enemmän. Mun suunnitelma oli päästä amk tai yliopistoon ja lähteä vaihtoon. Se oli jo lukiossa, haluan ulkomaille ihan ehdottomasti. Sitten tapasin miehen ja vuoden opiskelun jälkeen aattelinkin että mullehan tulee ikävä jos lähen johonkin. Päätin etten lähe minnekään koska haluan olla kotona sen kanssa.
    Viime vuonna tähän aikaan meidän kv-koordinaattorit tuli meitä ravistelemaan vaihtoonlähdön takia yhdellä tunnilla. Mie sain käsittämättömän oivalluksen taas että tottakai mie lähen. Tyyppi ite on käyny ulkomailla työmatkoilla ja käy edelleen. Ompa ihana olla sitte katkerana kymmenen vuojen päästä kotona ku toinen reissaa ja itte en käyny ees yhellä pidemmällä OMALLA ulkomaan keissillä ku tulee muka ikävä. Niin mie menin kotia ja eroahdistus pinnassa ilmotin lähteväni. Se oli elämäni paras päätös onneksi ja edelleen yhessä. Eikä se tosiaan ollu niin kamalaa ku ajattelin. Tästä romaanista vois muuten itekki kirjottaa postauksen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! :)

      Ja ihanaa, että teit oman rohkean päätöksen ja vielä ihanampaa, että miehesi sen ymmärsi <3 Jee, näin sen nimenomaan pitääkin olla!

      Poista
  2. Näin juuri! Isoimmista unelmista tuskin kannattaa tinkiä, mutta ei se aina ole niin helppoa määritellä, mihin sen kompromissirajan sitten vetää. Ite lähdin vaihtoon, vaikkakin viime metreillä pelotti, ja tietysti se kannatti. Ulkomailla sai omaan elämään niin paljon uutta perspektiiviä ja tajusi asioita, mitä ei tutussa ja tiettyihin uriin jumiutuneessa arjessa vaan ollut kunnolla hoksannut. Ite uskaltauduin viimeinkin jättämään silloisen kumppanin pitkän pähkäilyn jälkeen ja tapasin uuden, joka on nimenomaan sellainen kannustava ja positiivinen tyyppi ja muutenkin niin samalla aallonpituudella. Ikävä tulee erillään reissatessa mutta hieno juttuhan se vaan on, kun on joku jota kaivata! Ja oon ite sitä mieltä, että jos oikeasti toista rakastaa niin ei pitkäkään poissaolo sitä suhdetta kaada, pikemminkin vahvistaa. Ihmisten muuttuminen reissussa taas voi kaataa, mutta jokainen voi onneksi itse päättää, haluaako jättää kasvamatta ihmisenä ja haudata unelmansa siksi, että ottaa sen seurauksena riskin menettää jotain. Musta kannattaa peloista huolimatta lähteä aina, kun on tilaisuus, kyllä kotiin aina pääsee takaisin :)

    Havahduin muuten tänään tuon expat-sanan käyttöön luettuani tämän: http://www.theguardian.com/global-development-professionals-network/2015/mar/13/white-people-expats-immigrants-migration?CMP=fb_gu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos linkistä!
      Meijän jenkkiläisessä koulukirjassa oli kaikki expatit, inpatriatet, flexpatriatet ja international cadret selitettynä kyl hyvin ilman mitään ihonväriin liittyvää painotusta, en siis oo aiemmin ees aatellut asiaa noin. Mutta noinhan se kyl taitaa mennä, ei sitä itseään kenties hevillä maahanmuuttajaksi nimitä heti ekana.

      Mulla tosiaan tuo on ollut haasteena, että missä kohtaa raja menee epäterveen itsekkyyden ja terveen itsekkyyden välillä. Sitä vielä helposti niin tottuu vallitsevaan tilaan ettei edes hahmota, ettei nyt asiat toimi kuten pitää. Vasta myöhemmin laput tipahtaa silmiltä ja tajuaa kuinka idiootti on ollut. No, oppia ikä kaikki :D

      Ja oot niin oikeassa! Kerran tässä vaan eletään ja aina voi palata takaisin. Tärkeintä on että antaa unelmilleen mahdollisuuden.


      Poista
  3. Tämä kirjoitus oli niin asiaa!
    Jälkiviisaana sitä voi itsekin tässä miettiä, missä kohtaa olisi voinut ajatella enemmän itseään. Mutta opettavaa on se, että tästä lähin en ole enää valmis tekemään yhtä isoja päätöksiä koskien unelmiani. Tulen menemään vaihtoon ja heilumaan maailmalla juuri niin paljon kuin itsestäni tuntuu! :D Virheistä tehdään ja niistä tullaan aina oppimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Se lohduttava puoli tässä tosiaan on se, että vaikka virheitä tekee niin niistä voi aina oppia :) Sekään ei tietty ole mikään itsestäänselvyys vaan asian eteen pitää nähdä vaivaa ja käsitellä välillä epämiellyttäviäkin asioita ja tunteita, mutta itse uskon vakaasti siihen, että se prosessi kannattaa. Sieltä pimeyden keskeltä kuoriudutaan taas entistä ehompana :P

      Ja oikea asenne! Maailma on oisterini!

      Poista
  4. Loistava teksti! Laittoi kyllä ajattelemaan, semmoisia totuuksia tässä viljelet. Tätä oli miellyttävä lukea, vaikkei se kaikkein onnellisin teksti olekaan. Välillä elämässä tulee näitä kivikkoisia teitä, mutta niistähän sitä sitten viimeistään ottaa uutta suuntaa elämälleen. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia ja kiva kuulla onnistuneeni siinä, että vaikkei aihe mikään helppo tai mukava ole (ja omat tunteet on asian tiimoilta ollu kyllä sellasissa sfääreissä, että oksat irti) niin teksti ei ole sellaisen verta ja ihmislihaa-katkeruuden siivittämää alusta loppuun :D Sellainen olis meinaan ollut aika helppo kirjottaa...

      Juuri mietin sitä, että kun toinen osapuoli löysi jo vuoden alussa itelleen uuden niin kyllähän se aika helkkarin pahalta tuntuu. Se on vaan tolleen nips naps ja elämä jatkuu. Mahtavaa olla se harjoitusparisuhde jossa toinen pääsi siipeileen oikein kunnolla ja kun kaikki irti revittävä oli otettu niin siirryttiin eteenpäin. Kyllähän sellainen riipii tässä kohdassa aika lailla.

      Noi oli ne katkeruuden luolasta kajahtaneet terveiset :D

      Poista
  5. Todella hyvin kirjoitettu postaus, joka on täynnä asiaa!
    Harmillista, että näin on käynyt, mutta hieno asia on se, että olet oppinut itsestäsi tärkeitä asioita siinä samassa. Sitähän on yleensä todella vaikea nähdä, kun tilanne on päällä, mutta jälkikäteen negatiivisetkin hetket voivat olla positiivisia juuri sen takia, miten ne muuttavat ihmistä. Jos jouduit joskus tekemään kompromisseja unelmiesi takia jonkun toisen ansiosta, toivottavasti kuitenkin nyt alat toteuttaa niitä. Koskaan ei ole liian myöhäistä repäistä oikein kunnolla ja lähteä rohkeasti kohti unelmiaan :).

    Onnea joka tapauksessa, teit mitä tahansa :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia kauniista sanoista niin täällä kuin omassa blogissasi! :)

      Niinhän se on, että vielä kun tilanne on päällä, on hankalaa nähdä kokonaiskuvaa ja satutettuna sitä helposti jää miettimään täysin epäolennaisia asioita haavoja nuoleskellessa. Sitten ajan kuluessa kaikki saa ihan toisenlaisen merkityksen. Tärkeintä on mennä eteenpäin ja oppia tapahtuneesta eikä jäädä rypemään vihaan ja katkeruuteen.
      Ja sillähän ei ole merkitystä mitä tapahtuu vaan sillä kuinka siihen suhtautuu!

      Maailma on taas täydellisen avoin eikä itse ole sidottu mihinkään tiettyyn muottiin miten pitäisi olla ja elää vaan voi vapaasti olla oma itsensä. Se on hienoa se! :)

      Poista
    2. Eipä kestä :)! Kiitos samoin!

      Itse asiassa mietin vasta tänään lenkillä näitä asioita ja mm. sitä, että pitäisi tajuta myös negatiivisten asioiden merkitys. Olemme olleet Tiian kanssa niin kauan yhdessä, että alkuajat olivat välillä todella vaiketa (erityisesti nuori ikä vaikutti siihen). Silloin kaikki tuntui elämääkin suuremmalta ja aivan kamalalta, mutta toisaalta suhteemme ei olisi näin upea nyt, jos niitä vaikeita hetkiä ei olisi käsitelty silloin. Eli negatiiviset kokemukset muuttuivatkin positiivisiksi ja kasvattaviksi hetkiksi pidemmällä aikavälillä.

      Tuo on todella hienosti sanottu. En muista kuka viisas mies sen sanoi, mutta se meni jotenkin näin: "Maailmassa on yksi asia, jota kukaan ei voi viedä sinulta pois. Nimittäin vapautta valita, miten suhtaudut asioihin ja tilanteisiin."

      Se on tärkeä muistaa, sillä jopa maailman kamalimmassa vankilassa oleva ihminen, jolta on riisuttu kaikki ihmisarvo, voi olla onnellinen, jos hän päättää niin.

      Vapaus on upea asia, josta pitää nauttia täysillä! Joten tee se :D! Ainakin asenteesi on selvästi kohdallaan!

      Poista
  6. Loistava teksti! Meillä on kaikilla omat haaveet ja unelmat ja vapaus tehdä valintoja tässä elämässä. Joskus pitää tehdä vääriä valintoja löytääkseen oikean polun. Sulla on asenne tosiaan kohdallaan! Eteenpäin vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, ihanasti sanottu, että välillä tulee tehtyä niitä vääriäkin valintoja joiden kautta sitten pääsee taas oikeille urille. Kiitoksia, näin se menee! :)

      Poista
  7. Mulla kävi niin että kun aloin seurustelemaan sen jälkeen kun olin jo päättänyt lähteä kahdeksi kuukaudeksi ulkomaille ja kaikki alkoi heti kyselemään että mites nyt sen matkan laita, aiotko silti lähteä? No totta helvetissä lähden, ja kyseessähän on vaan pari kuukautta. Mutta toisaalta, aiemmista miehistä oppineena, mun mielestä siinä vaiheessa tietää löytäneensä oikean tyypin jos sekin haluaa toteuttaa samoja asioita ja esim. muuttaa ulkomaille yhdessä. Jos sun entinen on "pakottanut" sut tekemään päätöksen että palaat Suomeen vaikket välttämättä sitä itse haluis niin silloinhan se ei oo alkuunkaan ollut sunlainen tyyppi. Ja nythän tää on upea mahdollisuus sulle tehdä ihan mitä vaan kun ei tarvi ollenkaan miettiä toisen näkökulmaa...!

    Tekstissä mainitsit että heitit mahdollisuuksia romukoppaan, mutta eiköhän sulle tarjoudu vielä vaikka kuinka paljon uusia mahdollisuuksia joten niistä vaan sit kiinni jos yhtään tuntuu omalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä omassa jutussa on oppinut myös hyvin sen, kuinka paljon rakastunut ihminen voikaan haluta olla sellainen kuin toivoisi olevansa ja kuinka paljon toinen myös sitten saman tunteen vallassa antaa myötenja uskoo tätä harhakuvaa myös.

      Itsehän ajattelin suhteen alussa, että äijä lähtee mukaan tai jää rannalle itkemään. Ja reissussa ajattelin, että jos me tää aika kestetään yhessä niin me kestetään mitä vaan. Mut 3kk arkea Suomessa olikin sitten liikaa kaiken muun jälkeen :D

      Eli alun seikkailijaluonne pyyhkiytyi seikkaillessa sitten pois ja totuus olikin se, että me ollaankin hyvin erilaisia ihmisiä niistä lukuisista samankaltaisuuksista huolimatta :) Voispa heti alussa tietää, että hei toi on se oikee tyyppi!

      Ja kyllä, vaikka nuo aiemmat mahkut menikin sivu suun niin ei tässä vielä olla toinen jalka haudassa. Uusia tulee ja nyt mikään ei ole estämässä tai jarruttelemassa :)

      Poista

Nyt sitä kommenttia!