lauantai 6. kesäkuuta 2015

11 KYSYMYSTÄ MATKAILUSTA// PART 1



Sain tässä kevään aikana peräti kaksi 11 matkakysymyksen blogihaastetta ja tottakai molempiin vastataan! Jottei kirjoitus venähdä nälkävuoden mittaiseksi, vastaan niihin erikseen. Matka-aiheinen Liebster Award jaetaan bloggaajalta toiselle ja tarkoituksena on saada lisää näkyvyyttä tällaisille pienille blogeille, joiden lukijakunta koostuu sukulaisista ja ystävistä ja kaverin kissasta. Jaa ei teillä vai? Ensimmäiset kysymykset pamautettiin meikälle Discovering Sunbeams - blogin kirjoittajan Johannan toimesta, kiitoksia vain!

Säännöt tulee tässä:
1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä  ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille.







Kysymykset:

1.      Minne haluaisit tällä hetkellä eniten matkustaa? 

Vaikka minne? Päällimmäisenä olen nyt haaveillut Italian ruoasta, Japanin syksystä, Kalifornian road tripistä sekä Australian working holidaysta.  Lomapäiviähän on ruhtinaalliset 8, joten niillä ei kauas matkata, mutta työsoppari saattaa päättyä marraskuun lopussa jolloin sitä olisi mahdollista kadota pidemmäksi aikaa jonnekin... tai syksyllä ottaa vähän palkatonta. Vaihtoehtoja on!

2. Pohjoisin ja eteläisin paikka, jossa olet käynyt? 

Suomen Levillä "laskettelemassa" eli vetämässä viinaa. Ja Australian Sydney.

3. Mieleenpainuvin ruokaelämys ulkomailta (hyvässä tai pahassa)? 

No näitähän on ja kaikki liittyy tavalla tai toisella ruokamyrkytyksiin, heh.

Mongoliassa tuli syötyä päivä ennen 24 h tulevaa juna/bussi/rajanylitystaksi-matkaa reissun parhaimmat buuzit, harmi vaan kun niiden kanssa tarjoiltava majoneesi oli pilaantunutta ja seuraava yö halattiin vessäpönttöä ja seuraavat 2 päivää meni sängyssä täristessä. Siinä tuli jo äitiä ikävä eikä netistä löytyneet tiedot Ulan Batarin sairaaloista nostaneet juhlafiilistä kummemmin. Lopulta oli pakko skipata junamatka ja ostaa törkyhintaiset lennot Mongoliasta Pekingiin. 

Ruokamyrkytys kaikkien matkaoppaiden suosittelemasta Hanoin ravintolasta Vietnamissa oli myös aika kuumottava kokemus, sillä meinasin oikeasti paskantaa housuihini lennolla Hanoi-Saigon ja istuinkin heti koneeseen päästyäni vessassa itkien sillä olo oli niin kamala. Hotelliin päästyäni kirjaimellisesti paskoin pitkin seiniä vessassa. Pitää kyllä todeta, että mun ruokamyrkytykset menee onneksi nopeasti ohi, heti kun vatsa on tyhjennetty tavalla tai toisella kokonaan, alkaa olo helpottamaan ja 24 h kuluessa on yleensä jo ihan pelikunnossa. Mutta hauskoja muistajahan nämä kaikki!

Bondi beachilla voisi tepastella uudelleen.

4. Missä menoissa säästät ensimmäisenä, kun tarkoitus on haalia reissubudjettia kasaan? 

Mä nyt olen muutenkin sielultani juutalainen joten jokainen penni säästetään joka vaan voidaan.  Rahaa kuluu Suomessa oikeasti todella vähän ja nykyisestä säännöllisestä kuukausipalkasta jää aika hyvin säästöön joka kuukausi. Onneksi hullulla on halvat huvit ja idiootilla ilmaiset eli aika pitkälle sitä keksii kaikenlaista puuhaa mikä on joko ilmaista tai muuten vain edullista. Ne muutamat kympit jotka lurahtavat ulkona syömiseen (eli kebabbiin ja mäkkäriin) tai vaatteisiin (kirpparit) eivät mielestäni ole tuossa kohtaa edes säästämisen arvoisia sillä pitää sitä jotakin mukavaa olla Suomessakin.

5. Jos olisi pakko valita jompi kumpi, matkaisitko mieluummin kävellen vai polkupyörällä? 

Pakko valita kävely sillä pyöräily esimerkiksi ruuhkaisilla tai epätasaisilla teillä saa mut psykoosin partaalle. On siis turvallisempaa (kaikille), että kävelen. Annea lainatakseni kävellen myös pääsee sellaisiin paikkoihin jonne pyörällä on mahdotonta mennä joten se antaa sulle enemmän mahdollisuuksia nähdä ja kokea.

Ei olisi Kiinan muurillekaan asiaa pyörällä.

6. Pesetkö matkoilla pyykkisi itse vai pesetätkö ne muualla? 

Riippuu tilanteesta. Japanissa kolikkopesulat olivat toimivat, välillä on ollut yöpymispaikoissa omat koneet ja välillä on viety pyykit Thaimaan pesulan nyrkkipyykkiin. Thaimaassa on vaan valitettavasti huomannut, ettei kaikki omat rääsyt kestä tuota laundry servicee ja esimerkiksi mustat vaatteet melkeinpä aina tulee takaisin vähemmän mustina joten olen mitä suuremmissa määrin alkanut harrastamaan omatoimista nyrkkipyykkiä.

7. Miten suhtaudut kotiseutumatkailuun – tylsää vai superhienoa? 

Aivan supermahtavaa! Ei sitä vielä muutama vuosi sitten edes tajunnut mitä kaikkea hienoa täällä Suomessa on, sitä voisi viettää yhden ihmisiän tutkien vain tätä meidän kotimaata. Tälle kesälle on muutama Suomiretki suunniteltuna ja toivottavasti ne pääsee toteuttamaan!

8. Kerro jostain pakahduttavan ihanasta reissuhetkestä. 

Hetki jonka muistan varmasti ikuisesti: olin lähtenyt Thaimaahan tekemään työharjoittelua, mutta sen suhteen kaikki menikin niin pilalle kuin vain voi mennä (ja tästähän olen mussuttanut jo aiemminkin, heh). Sattumoisin samalla tutustuin kahteen Mikkeliläiseen tyttöön ja sen sijaan, että olisin heti lähtenyt häntä koipien välissä takaisin Suomeen, päätin jäädä vielä 3 viikoksi reissaamaan näiden tyttöjen kanssa. Oltiin Koh Changin saarella ja arvottiin, että minne sitä mentäisiin. Se tunne, kun oltiin lautalla matkalla saarelta takaisin sisämaahan ja siitä Cambodiaan oli pakahduttavan ihana! Adventure, adventure! me laulettiin ja tuntui, että koko maailma oli meille avoinna.

Siellä se maailma odottelee torakkaa.


9. Pelottavin tai hämmentävin kokemuksesi matkojen varrelta? 

Pelottavin JA hämmentävin kokemus matkojen varrella sattui Intiassa (mikä yllätys!). Matkattiin 48 h pätkää Intian halki etelästä kohti Mumbaita tyylikkäästi 3. luokassa kaikkien muiden kuolevaisten kanssa. Siinä mä aamulla heräilin mun alapunkaltani, kurkistelin viltin takaa vaunumme menoa ja nyrpistelin epämääräisille hajuille joista puolet oli lähtöisin omasta pesemättömästä ruhosta. Tuolloin ainakin oli aika yleistä, että jollakin pysäkillä junaan hyppäsi porukkaa kerjäämään ja jäi sitten pois seuraavassa kaupungissa. 

Siinä oli juuri aamun kerjuukierrokset käynnissa ja ensin esiin tepasteli viiksekäs kääpiö jolla oli selässä vielä komea kyttyrä. Seuraavaksi ohi viuhahti jalaton tyyppi skeittilaudalla istuen. Tässä kohtaa sitä jo mietti, että onko tämä enää edes totta kun käytävältä kuului taas kerjuukipon kilinä. Kysäisin ääneen et millainen veijari sitä seuraavaksi astuisikaan esiin ja onneksi silloinen kumppani istui vastapäätä ja näki tulijan, sillä vastaus oli "kannattaa ehkä mennä viltin alle, et välttämättä halua nähdä tätä."

Siinä mä sitten olin koinsyömän viltin alla makoilemassa ihan kauhuissani ja hetki tuntui silloin pidemmältä kuin tuo koko junamatka yhteensä. En vielä tänäkään päivänä tiedä mikä siellä käveli, mutta kuulemma oli jo sellaisessa kuosissa tyyppi, että hyvä jos ihmiseksi tunnisti. Tuossa oli kyllä aivan liikaa maailman julmuutta nähtävillä yhdeksi aamuksi 19-vuotiaalle teini-Katjalle ja kyllä tuolloin oli vaan niin täynnä Intiaa ettei mitään järkeä.

10. Minkälaisia kokemuksia yleensä haet matkoiltasi? 


Tylsästi vastaan, että riippuu ja roikkuu matkasta ja matkakohteesta. Mutta eniten nykyään nautin siitä, että saa vaan olla ja kävellä ristiin rastiin, fiilistellä paikan henkeä ja vähän kuin leikkiä, että asuisi siellä. Ylihintaiset ihmismäärän raiskaamat turistien must see-jutut ovat menettäneet hohtoaan ja aika usein sitä sitten skippaakin sellaiset ja etsii ennemmin ihan ilmaisia juttuja mitä voi nähdä ja tehdä. Mutta kyllä mä edelleen esim. Angkor Watiin menisin uudestaan oli ihmismäärä mikä tahansa. Sillä jotkut paikat ovat sen jonotuksen ja hikoilun arvoisia.
Rooman kadut eivät kyllästytä.

11. Haluaisitko muuttaa asumaan ja työskentelemään ulkomaille? Jos, niin millaiseen maahan? 

Kyyllä! Märkä unelmani olisi työn mahdollistama matkustus sekä määräaikaiset komennukset ulkomailla. Näin pääsisi kokemaan erilaisia kulttuureja ja ympäristöjä, mutta samalla tietäisi, että paluu Suomeen häämöttäisi jossain kohtaa tai meno jonnekin uuteen paikkaan. Nykyinen työnihän mahdollistaisi tällaisen elämäntyylin joten jännityksellä sitä oottelee miten hommat selviää ja kuinka pitkälle sopimus jatkuu. Kun ammattitaito karttuu niin ne ovet maailmalle aukeaa. Että sitä ootellessa, että Uuteen-Seelaantiin avattaisiin tavaratalo...


Ja koska tämä haaste on kiertänyt jo kaikki tuntemani blogit kaivellessani nenää, olen laiska läski enkä enää haasta ketään. Samalla säästyn kysymyksien keksimiseltä. The sneaky bastard I am.

6 kommenttia:

  1. Aika piristäviä vastauksia taas vaihteeksi :P. Kirjoitustyylisi on niin mahtava! Ei käy aika tylsäksi, kun lukee näitä.

    Ja olen muuten samaa mieltä, ettei useimmat turistirysät kiinnosta, MUTTA jotkut niistä ovat sen arvoisia kerta toisensa jälkeen :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, ihanaa kiitoksia sun kommentista! Eilen tätä kirjoittaessa tuli kyllä selkeesti sellanen flow-tila missä teksti vaan soljui sormien läpi näytölle. Sitä on kauan odotettu! :)

      Poista
    2. Flow tilat on upeita, mutta hyvin harvinaisia ainakin itselleni xD. Ole hyvä vain :).

      Poista
  2. Ihana, flow-tila välittyi lukijallekin :) huippuja juttuja! Musta ei taitais olla Intiaan menijäksi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, kiitoksia! :))

      Mä en tiedä miksi, mutta mua on alkanut Intia kiinnostamaan taas... :D

      Poista
  3. Jee, hyviä vastauksia! Tuo 9. kohta olis mua jäänyt kaivelemaan ihan vietävästi! Olishan se nyt ollut pakko nähdä että kuinka kauhea ilmestys kyseinen tyyppi olis ollut, kamalaa kylläkin. :D Mutta joo, muistan kyllä ne kulttuurishokin sekaiset pelkotilat, että tää meininki vyöryy nyt ihan liiaksi päälle. Taisin matkata pitkänmatkanjunissa lähinnä niissä vähän paremmissa luokissa, missä ei kerjäläisiä näkynyt.

    VastaaPoista

Nyt sitä kommenttia!