maanantai 1. kesäkuuta 2015

MINNE SE HUHTIKUU LURAHTIKAAN?

Huhtikuu oli loppunut ennenkuin kissaa kerkesi sanoa ja samoin taitaa käydä myös toukokuun kanssa (ja niin kävikin!). Oma blogihiljaisuus syntyi oikeastaan siitä, että päätin olla pakottamatta itseäni tekemään mitään mikä olisi alkanut ajatuksella "nyt pitää..". Eikä tänne kirjoittaminen sitten tullut itsestään, niin hyvillä mielin tein muita juttuja. Eli tässä jopa onnistui pitämään blogitaukoa ilman järjetöntä syyllisyyden tunnetta ja ahdistusta (niin varmaan...).

Koska niin monet kuvat vielä odottavat muokkaamistaan, odottavat kirjoitukset niitä muokkaamattomia kuvia. Kierre sille ettei tee mitään asian eteen on luotu! Mutta tässä siis kuulumisia huhtikuulta, kuukausi jolloin oli niin paljon kaikkea kivaa tekemistä, etten muista milloin viimeksi olisi ollut näin tapahtumarikas kevät. Yleensä kun aika on valitettavasti mennyt joko koulussa tai töissä.



LONTOON REISSU

Huhtikuu alkoi pääsiäisen reissulla vanhaan tuttuun ihanaan Lontooseen. Kaverin uusi kämppä Fulhamissa oli mitä loistavin ja kerrankin, ei hometta! Matka oli jälleen miniminimatka ja Lontoossa sai viettää peräti kaksi kokonaista päivää. Ensimmäinen meni Notting Hillissä ja Afternoon tea-kesteillä ystävien kanssa ja seuraava taas siskon luona itä-Lontoossa Victoria Parkissa sekä vietnamilaisessa ravintolassa. Ja pääsin syömään vihdoinkin herkullista vietnamilaista ruokaa, se kun tuntui olevan mahdoton tehtävä itse maassa! Huikopalaksi vielä ennen seuraavan aamun lentoa haettiin kaverin kanssa taiwanilaisesta raflasta vähän kanaa ja sammakon koipia.



THAINYRKKEILY

Asia, jota palloittelin mielessäni jo heti vaihto-opintojen jälkeen eli thainyrkkeily. Halusin aloittaa mätkimisen taas, mutta parin puute raastoi sen verran, että reenaamisen aloittamista siirsi aina eteenpäin johonkin mukamas sopivampaan ajankohtaan. Itseasiassa mun piti jatkaa muay thaita Bangkokissa jo vaihdon aikana, mutta no, matkustaminen ja parisuhde ja blaa blaa, niin ei se sitten enää mahtunut aikatauluihin.

Nyt sitten vihdoinkin päätin ryhdistäytyä (takapuolen selluliitit melkein pelästytti tajuttomaksi) ja jotenkin kummasti juuri tuolloin alkoi alkeiskurssi Chitaladalla niin olihan se selkeä merkki korkeammalta taholta, että nyt mennään. Ja parastahan on vielä se, että sain mun vanhan reenikaverin houkuteltua mukaan ja nyt mulla on siis oman mittainen pari tunneilla! Tämä nyt oikeasti ehkä kuulostaa siltä, että olisin joku 1,2 pitkä hobitti, mutta jos pituuseroa on 10 cm niin se vaikuttaa asetelmaan jo, puhumattakaan siitä, että pari olisi päätä pidempi. Sitten ollaan jo niissä tragikoomisissa David ja Goljat-sfääreissä eikä silloin kenelläkään ole kivaa. Toisen nyrkkeilysäkkinä oleminen ei hirveästi kasvata reenimotivaatiota eikä omia taitojakaan.



RANSKALAINEN ILLALLINEN

Helmikuussa olleen Thaimaalaisen kokkikurssin lisäksi me varattiin kaverin kanssa ranskalainen illallinen kansalaisopiston kurssivalikoimasta. Siellä valmistettiin peräti neljän ruokalajin illallinen joka syötiin illan päätteeksi tietenkin sopivien viinien kera. Seitinohuet päiväkännit kuuluivat siis kurssin hintaan. Tällä kurssilla ruokien valmistus jaettiin yksi pari/ruoka ja me saatiin kunnia valmistaa rotatouille, eli ehkä sen helpoimman pöperön kaikkien kalakeittojen ja kukkoviinien seasta. Ja tämähänn sopi meille vallan loistavasti, sillä ei tarvinnut ressata ja silti pääsi nauttimaan muiden valmistamista aterioista. Naaam!



HENGEN JA TIEDON MESSUT

Nyt foliohattu päähän, sillä hommat voi mennä vähän hupaisan hulluiksi jos ei tällaisista jutuista välitä. Tämä koko alkuvuosi on eräällä lailla ollut itselle sellaista henkisen kasvun ja oivaltamisen aikaa. Nuo Tamperetalossa järjestetyt messut tulivat siis hyvään saumaan ja kun ystäväpiiriin lukeutuu useampiakin "hihhuleita" niin messuseurakin oli taattu. Itse en ollut aiemmin messuilla käynyt joten oli jännää nähdä millaista porukkaa siellä oli ja täytyypä todeta, että ihan selväpäiseltä menolta näytti (tai niin selväpäiseltä mitä se voi näyttää voimakivien ja auranlukijoiden keskuudessa).

Rahaa tuonne olisi voinut saada menemään vaikka kuinka, sivelin pitkään Noitavasaran uutta painosta, mutta tyydyin lopulta ostamaan pari läsnäoloa käsittelevää käytettyä kirjaa sekä Tarot-kortit. Rahaa oli pakko myös pistää haisemaan oman auran kuvaamiseen (alla olevasta kuvasta näätte kauniin aurani) ja oli hyvin, hyvin spookya kun auralle sai tulkinnan ja se meni niin nappiin kun vain voi mennä ilman, että lukija tiesi edes nimeäni. Siellä sitä sitten nieleskeltiin itkua hetken aikaa.




KUMMITUSKIERROS

Jatketaan vielä samalla teemalla! Aamulehden Morosta luin alkuvuonna jutun, jossa kerrottiin, että Tampereen Teatterissa järjestettäisiin tulevana keväänä kummituskierroksia Aavedatan toimesta. Lippujen saaminen tapahtumaan oli työn ja tuskan takana, sillä kaikki näytökset olivat loppuunmyytyjä tai -varattuja heti ja vasta myöhemmin, kun huhtikuulle avautui kaksi uutta näytöstä saatiin kolme lippua varattua.

Kummituskierros pidettiin sopivasti perjantai-iltana klo 22 teatterin sulkeuduttua muilta katsojilta. Osallistujia kierrokselle oli järjestäjien lisäksi 25 joten tunnelma ei ihan niin intiimi ollut kuin olisi voinut toivoa, mutta ihan ymmärrettävää, ettei tuollaista pidettäisi millekään viiden hengen porukalle. Kiersimme pimeässä teatteria ja niitä paikkoja joissa on aiemmin tapahtunut jotakin yliluonnollista tai joissa tiedetään olleen sodan aikana haavoittuneita sotilaita. Aavedatan pojilla oli kaikki pelit ja vehkeet mukana ja siellä me jopa saatiin todistaa kun aave vastasi meille! Muuten kierros ei onneksi ollut pelottava, mua meinaan riepoi aika paljonkin ajatus siitä, että tuolla lurahtaa lusikallinen housuun kun meno äityy liian villiksi kummitusten kanssa. Jos näitä järkätään ensi syksynä taas niin suosittelen kyllä lämpimästi kaikille, pääsee samalla tutustumaan hyvin Tampereen historiaan.




Ja nyt toukokuukin vaihtui kesäkuuksi vaikkei ulos katsomalla arvaisi, että on kesä. Juuri kun piti terassille mennä... Mutta ihanaa kesän alkua kaikille teille lukijoille, jotka kenties vielä roikutte kanavilla messissä!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Nyt sitä kommenttia!