sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

SOKOS HOTEL VASILIEVSKY



Arpoessamme parasta majapaikkaa Pietariin Sokos Hotel Vasilievsky vei pisimmän korren. Nettisivujen esittelyä sekä hotelliarvosteluja lukemalla tuli sellainen fiilis, että paikka ei ainakaan ole mikään lapsiperheiden lomaparatiisi (eli tällaiset mummot saa rauhassa nukkua päikkyjään) ja keskeisen sijaintinsa vuoksi sieltä olisi helppo tehdä täsmäiskuja haluttuihin paikkoihin. Vasilin saarella sijaitseva hotelli oli n. 2 km Talvipalatsista ja metroasema löytyi 10 min kävelymatkan päästä. Suhteellisen lähellä oli myös iso supermarketti ja sehän oli melkein se tärkein asia, varmistaa että Pepsivirrat virtaisi vuolaina myös lomalla.


Sisäänkirjautuminen meni suhteellisen sukkelaan, mitä nyt meitä ennen olevat suomalaiset eläkeläiset arpoi jotain tuhottoman kauan ja teki mieli jo ärähtää, että niitä huoneita voi valkata vaikka itsekseen myöhemmin. Pitää mainita suurena plussana se, että netissä luetun perus klo 14 check-inin sijaan me päästiin hotellihuoneeseen heti saavuttuamme eli jo ennen klo 11. Respassa kaikki puhui enkkua, mutta kaverini vaatimuksesta hoidin kaiken entisellä äidinkielelläni ja itseasiassa se oli tosi jees, sillä noiden 2,5 päivän aikana venäjä palautui mieleen todella hyvin ja huomasin pystyväni lukemaan jo suhteellisen nopeasti (ei sillä että jokaista sanaa olisi ymmärtänyt) loppuajasta.

Meidän huone oli 4. kerroksesta sisäpihan puolelta. Siellä kyllä oma väsähtynyt ruho kuin mielikin lepäsi. Sitä kun on tottunut niihin lievästi homeen hajuisiin Thaimaan torakkaluoliin oli tämä huone aikamoista luksus luksusta. Pyydettiin varuiksi jo varausta tehdessä kaksi erillistä vuodetta niin ei yöllä tarvitsisi herätä siihen, että toinen on varastanut peiton kokonaan tai mönkii päälle unissaan.

Näkymä meidän ikkunasta ei kauas kantanut, mutta olikin sitten hiljaista.

Aamupalasta on hieman hankalaa kirjoittaa sillä reissatessa oon huomannut olevani aamuruuan suhteen vammainen. Olen vuosia kotona syönyt aamulla nuudeleita ja tonnikalaa ja vasta nyt, kiitos sinisen laatikon eli työpaikkani, olen vihdoinkin taas alkanut syömään leipää aamuisin. Vasilievskyssä oli kuitenkin tarjolla kaikkea mahdollista laidasta laitaan ja aamupalaksi sai erilaisten jugurttien, murojen ja myslien lisäksi lämmintä ruokaa (pekonia, nakkeja ja perunaa), salaattia, hedelmiä, leivoksia, munia ja munakkaita tilauksesta. Ja kaikista tärkeintä: skumppaa heti kello 7 aamulla jos kerkesi ottamaan lasillisen ennen Suomimummoja! Eli kyllä siellä mahansa sai täyteen ja halutessaan myös seitinohuen aamukännin.


Huumorini pähkinänkuoressa: hörisen "venäläisiä piirakoita ja lettuja"-kyltille vieläkin.


Ehkä parhainta antia hotellissa olivat saunatilat (ja kaveri piti myös kuntosalista, itse söin karkkia sängyssä hänen urheillessa haha). Mentiin molempina iltoina saunomaan naisten vuorolla ja meidän lisäksi toisena iltana oli paikan päällä yksi nainen, muuten saatiin olla rauhassa ja nauttia tiloista keskenämme. Uni maistuikin lämpimien löylyjen jälkeen oikein makoisalta. Kirsikkana kakun päälle saimme hotellin asiakkaina käyttää toisen Sokos hotellin kylpyläosastoa ilmaiseksi ja vietimmekin viimeisen aamupäivän ennen check outtia siellä. 

Sokos Hotel Palace Bridgelle oli noin vartin kävely meidän hotellista ja huoneen avainta vilauttamalla sai rannekkeen, pyyhkeen ja lakanan mukaansa kylpytiloihin. Kylpylästä löytyi ison altaan ja lastenaltaan lisäksi poreammeita, kylmäallas sekä oma henkilökohtainen suosikkini: kuumavesiallas (hieman onsenin tyylinen) jossa hengailin suurimman osan ajasta. Lisäksi löytyi 7, siis seitsemän erilaista saunaa ja mehän kävimme niistä jokaisessa. Ylitin itseni myös menemällä pikaisesti lumiparatiisiin eli pieneen huoneeseen jossa oli -25 astetta. Hyh!



Viihdyimme Vasilievskyssä ja Vasilin saarella oikein hyvin. Jossain kohtaa samojen siltojen yli kävely alkoi puuduttaa, mutta sitten oli mahdollista hypätä alle euron maksavaan metroon ja huristella suoraan Pietarin pääkadulle. Sanoisin, että Vasilievsky sopii hyvin kaupungista kiinnostuneille ja taas Palace Bridge hemmottelunälkäisille. Kumpaan ikinä päätyykään uikkarit kannattaa ottaa mukaan!

tiistai 14. heinäkuuta 2015

TERVETULOA PIETARIIN


Helatorstain aamu koitti aurinkoisena ja raikkaana. Koska me ei oltu ihan varmoja kellon siirtämisen politiikasta, herättiin jo kello 7 muiden eläkeläisten kanssa (kello ei kesäaikaan siirretä ollenkaan). Saimmekin siis sadan kiinalaisen seassa ihastella Pietarin sataman maisemia laivan kannella ennen kuin päästiin maihin. Täytyy todeta etten ole kyllä näin suurta satamaa nähnyt vielä koskaan, Shanghaissa ja Osakassakin paatti parkkeerasi itsensä vain muutaman matkustajalautan viereen eikä tunnin kestävää nostokurkimaisemaa ollut lähelläkään.

Perillä me puristauduttiin niiden samaisten kiinalaisten kanssa laivasta pihalle. Ennen kuin päästiin etsimään hotellille vievää shuttle bussia oli vuorossa passin tarkastus ja alun kaoottisuuden jälkeen homma meni yllättävän nopeasti ja jonot liikkuivat tasaisena virtana toiselle puolelle. Bussitkin olivat jo odottamassa ja kiitos muiden suomalaisten turistien (oltiin kuin Virossa konsanaan) päästiin oikeaan kyytiin nopeasti. Hotellille oli matkaa vain muutama kilometri, joten ajoon suttaantui ehkä 15 minuuttia. Nopeaa, kivutonta ja helppoa!


sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

PIETARIIN ILMAN VIISUMIA


Jo alkukeväästä tämä kaukaa viisas ihmisolio huomasi, että toukokuun helatorstain ansiosta olisi mahdollisuus viettää pidennetty viikonloppu vain yhden palkattoman lomapäivän turvin. Ei muuta kuin tuntosarvet pystyyn ja eri kohteita skannaamaan! Ystävää kiinnosti matkustaa Itä-Eurooppaan ja listallamme komeilikin Venäjän lisäksi myös Puola, Slovakia ja Ukraina (tosin Ukraina kyllä hiipui aika nopeasti pois poliittisen tilanteen vuoksi). En itse ensin lämmennyt Venäjälle, olisi ollut kiva mennä jonnekin missä en ole käynyt aiemmin, mutta lennot esim. Krakovaan olivat niin suolaisen hintaisia, että ajatus päästä vihdoinkin toteuttamaan viisumivapaa matka Pietariin alkoikin kuulostaa vallan mainiolta idealta. Synnyinkaupunkiini siis!

Nopean googlettelun jälkeen päädyimme varaamaan matkan St. Peter Line:n kautta joka toimii yhteistyössä Pietarin Sokos Hotelsien kanssa. Kun matkapäiviä ei ollut kuin muutama, helppo valmismatkamainen paketti antoi meille mahdollisuuden keskittyä olennaiseen. Eli ei yhtään mihinkään sillä niin kuin aina, aika "miettiä etukäteen mitä haluaa nähdä" loppui ennen aikojaan ja lopulta mentiin puhtaalla perstuntumalla minne nenä näytti. Ajatus oli kuitenkin ihan hyvä.


St. Peter Linen nettisivuilla on nettivarausmahdollisuus matkoille, mutta ainakin kun me oltiin meidän reissua varaamassa ei varaussivustolle kirjautuessa helatorstain vaihtoehtoa näkynyt. Paniikki iski sen suhteen, että oltiinko me jo myöhässä, oliko kaikki matkat jo menneet, mutta sähköpostilla onneksi saatiin tehtyä varaus loppuun. Täytyy tähän väliin kiitellä yrityksen asiakaspalvelua, sillä sähköpostit tulivat nopeasti, niissä oli aina kaikki tarvittava tieto ja kaikkiin hölmöihinkin kysymyksiin (kun ei itse lukenut nettisivun ohjeita loppuun) tuli vastaus.

Pienenä muistutuksena tähän väliin: vaikka Pietari onkin tässä ihan nurkan takana, vaatii EU:n alueelta poistuminen 6 kk passin voimassaoloaikaa matkan jälkeen. Ystäväni passi oli juuri sopivasti "liian vanha" joten se piti uusia ennen reissuun lähtemistä. St. Peter Linelle kiitos myös siitä, että me saimme varata ja maksaa matkamme vaikka ystävällä ei ollut vielä uutta passia. Toimitettiin uusi passinnumero jälkikäteen ja se lisättiin meidän tietoihin ilman mitään lisäkuluja. Matkan kokonaishinnaksi meillä tuli (kun lisätään pakollinen shuttle-bussi, polttoaineverot sekä satamamaksu hytin ja hotellin messiin) 265 euroa mieheen.


Kaverin survival-sanasto

Matkaan lähdettiin keskiviikkona 13.5 Tampereelta Onnibussin kyydissä ja oltiin Helsingissä klo 16.30. Meillä oli tunti aikaa rullata itsemme Länsiterminaaliin ja kiitos Suomen jo ihanasti alkavan kesän, tuuli ja satoi vaakasuunnassa koko meidän talsimisemme ajan. Lopussa oli pakko ottaa jo muutama hölkkäaskel ja kuten ylllä olevasta kuvasta näkee, olimme taktisesti sukeltamassa laivan sisuksiin 3 minuuttia ennen portin sulkeutumista. Like a boss

Me ei kitupiikkeinä lämmetty laivan melkein 30 euroa maksaneelle buffetille vaan haimme eväät Kampista ennen satamaan tuloa. Itsellä kun on sellainen mielikuva niistä ruhtinaallisesta 3 laivamatkasta mitä oon Ruotsin suuntaan tehnyt, että hinta ei ihan vastaa laatua kun ei keskellä avomerta paljoa kilpailua ole. Jätettiin siis katkarapucocktailit omaan arvoonsa ja nautittiin kaupan paistopisteen herkkuja omassa hytissä.

Kova meno laivan tanssiravintolassa

Laivalla me ei muuten tehty oikeastaan muuta kuin nukuttu. Pyörähdettiin pikaisesti tax freessä ja ravintolan puolella, mutta alati yltyvä aallokko hätisteli meidän aika nopeasti takaisin hyttiin ja sänkyihin. Loppuilta menikin yrittäessä etsiä parasta asentoa sille, ettei laatta lentäisi. Ja pahoinvointilääkkeet olivat tietty unohtuneet kotiin...  Vanhenemisen iloja kun tasapainoaisti järkkyy pienemmästäkin heilautuksesta. Piina onneksi loppui parin tunnin päästä ja ennen unten maille vaipumista kerettiin lukemaan ja pelaamaan pari erää matkashakkia.
Pieni sänky ja loisteputkivalo, mitä muuta edes tarvitsisit?