lauantai 22. elokuuta 2015

BLOGITAUKO







Kirjoitusinnostus on ollut aivan päätähuimaava viime aikoina (kuten kaikki ovat varmasti huomanneet) ja aikaa tuntuu riittävän vaikka mihin! Todellisuudessa viikot kuluvat niin nopeasti, että alan epäillä tämän nopeentuneen elämäntahdin olevan oire vanhenemisesta. Ehkei aivot enää pysy mukana? 

Kuten aina, syksy on muutosten ja eteenpäin menemisen aikaa. Sain jo hetki sitten kuulla, ettei sopparia töissä jatketa ja pienen pettymyksen jälkeen koen, että se on iteasiassa vain hyvä asia. Eteenpäin sanoi mummo lumessa! Työläisenä ollaan vielä marraskuun loppuun asti ja samalla sitten tuli hyvin konkreettiseksi tarve saada oppari valmiiksi ennen sopimuksen päättymistä.

Ja koska oppari on kirjoittamista, kirjoittamista ja vielä kerran kirjoittamista veren, kyynelten ja hien siivittämänä olen omaa mielenterveyttäni suojellakseni tullut siihen päätökseen, että muu kirjoittaminen saa jäädä siihen saakka kunnes pidän tutkintopapereitani kädessä. Ne on kuitenkin saatava vielä tämän vuoden puolella etten menetä opintolainan verovähennysoikeutta sillä mitä juutalainen ei tekisikään parin euron säästämiseksi. 

Harmittaa matkajuttujen kasaantuva määrä, mutta nyt mennään ensin työ, sitten huvi - periaatteella ja oikeasti hankitaan se tutkinto. Työttömänä on sitten aikaa kirjoitella muistelma jos toinenkin, heh! Omia matkailuja ja arkielämän puuhailuja voi kuitenkin seurailla Instagrammissa. Sieltä löydyn Prettyprettyugly nimimerkillä. 

Matkailu ei kuitenkaan katoa elämästä mihinkään. Ensi viikolla starttaa Kööpenhamina/Malta/Kreeta-kiertue, sen jälkeen vuorossa on Uuden-Seelannin reissun suunnittelua (ellei välissä vielä piipahda Lontoossa mistä vähän salaa haaveilen) ja keväällä olisi tarkoitus vihdoinkin lentää länteen sillä USA on vihdoinkin valloitettava! Mutta sitä ennen: OPPARIIII!!!

lauantai 1. elokuuta 2015

ONKO ELÄMÄÄ TOMORROWLANDIN JÄLKEEN?






Sille on oma termikin: PTD.
Post Tomorrowland Depression.

Asia josta en uskonut kärsiväni ollenkaan, mutta joka iski heti seuraavana aamuna kun katsoin täyteen pakattua rinkkaani eteisen lattialla. Joka kasvoi purkaessani tavaroita ja aiheutti ääneen nyyhkimistä kun pääsin käsiksi omaan Tomorrowland-telttaani. Joka helpotti hieman jahka katsoin Steve Aokin keikan Youtubesta, mutta joka räjähti taas uusiin sfääreihin kun kaveri lähetti Whatsupin kautta festareilla otettuja kuvia.

 
"Tervetuloa Todaylandiin" sanoi työkaveri töissä keskiviikkona. Hetken päästä löysin itseni jammailemasta tikkaiden päällä kun radiosta tuli Aint' no mountain high enough. Logistiikan työntekijä katsoi mua oudosti, mutta ymmärsi kun sanoin, että oon vielä lomalla. Reissukaveri kysyi maanantaiaamuna kun pakkailimme tavaroitamme Dreamvillessä ja valmistauduimme lähtöön, että mikä fiilis, onko sellainen olo, että ensivuonna olisi tultava uudestaan? Kyllä tämä oli tällainen once in a life time - kokemus vastasin tietäväisenä. Vaikka se ylittikin kaikki odotukseni satakertaisesti.






Kyllä nyt kelpaa taputella itseään selkään kun viikon päästä on luvassa Weekend festarit, tuo rampa ja vähämielinen Tomorrowlandin pikkuserkku. Line upissa mm. Avicii, Guetta, Martin Garrex, Proteus, Hardwell ja Arvin van Buuren. Niillä jaksaa sitten talven ylitse. Sillä mitä kysyinkään kaveriltani jo perjantaina?

Miten olisi päiväliput Tomorrowlandiin 2016, otetaan juna Lontoosta Brysseliin, reivataan yksi päivä ja jatketaan siitä vaikka Pariisiin? Sorted!