tiistai 15. syyskuuta 2015

MITÄ SITTEN TEHTÄISIIN?

Tiedättekö sen hassunhauskan lumipalloefektin joka alkaa esimerkiksi jostain hyvin pienestä, melkein olemattomasta asiasta? Kaverille heitetty vitsi, turhautuneena huudettu mouho, työpaikkalounaan poliittinen katselmus (meidän osastolla harrastetaan näitä, parasta!) ?

No siitähän se sitten lähti ja kasvoi kasvamistaan vain.

Nimittäin päätös hakea naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen. Vielä kun se on mahdollista, sillä ikänakki napsahtaa ensi vuonna ja sen jälkeen moisille ajatuksille voi heittää hyvästit ikiajoiksi. Kunnon syyt hakemiselle ovat tietenkin paljon syvemmällä kuin ohimennen heitetyssä jutussa, mutta niihin voi palata sitten joskus myöhemmin. Niistähän saisi kirjoitettua kunnon esseen!

***

Heille, jotka prosessista eivät tiedä: nainen voi hakeutua asepalvelukseen joka vuosi aina 1.3 saakka. Tämän jälkeen on yleensä huhtikuussa valintatilaisuus, "kutsunnat", ja palvelukseenastumismääräys (kotoisasti inttitermistöllä PAM) tipahtaa toukokuun aikana noin suurinpiirtein.

Meikäläinen on tyylikkäästi ihan helvetin ajoissa liikkeellä, mutta koska vuoden vaihteessa on reissu tulossa niin en halua jättää hakemuksien täyttelyä viime tippaan sillä säheltämisen vaara on aina olemassa ja vaanimassa nurkan takana. Nyt on siis hakupaperit jo tulostettu ja maanataina kävin lekurissa hakemassa ne A:n paperit joita monet pojat ah, niin kammoaa ja joista monet tytöt taasen näkee painajaisia, ettei niitä saisikaan. Parin viikon sisällä on tarkoitus laittaa kaikki postiin ja sitten vain odottaa.

***

Mä oon tässä tuskissani pyöritellyt päässäni sitä, että aloitanko uuden blogin aiheesta tähän rinnalle vai kirjoitanko röyhkeesti inttujuttuja matkajuttujen (niiden olemattomien viimeaikaisten kirjoitusten, haha) sekaan? Miten ylläpitää kahta eri blogia kun ei tätä yhtäkään saa toimimaan elämän liitäessä eteenpäin? Ja pienoisen facepalmin jälkeen totean itselleni, et mitä hittoo tällaistakin kakkaa mä mietin? Jos sitä innoissaan edes jotain tekstiä saa suollettua johki niin anti palaa vaan! (Näin mä tän asian näen.)

Tästä prosessista on kuitenkin pakko purkaa omia aatoksiaan jonnekin, koska muuten päässä posahtaa verisuoni, joko liiasta innostuksesta tai paniikista. Toisaaltahan armeijaan meneminen voidaan nähdä eräänlaisena matkana, niin henkisellä tasolla (kaikki ihmisenä kasvaminen ja muu blaablaa) kuin myöskin konkreettisesti, sillä palveluspaikasta riippuen sitä saattaapi majailla jopa kokonaisen vuoden jossain aivan uusilla huudeilla Suomessa. Kotimaan luontomatkailua parhaimmillaan siis, haha! Istuu blogin teemaan kuin nyrkki silmään. 

Itseä myös jollain tasolla innostaa ajatus siitä, että voi oikeasti vain kirjoittaa. Ei tarvitse muokata jokaista kirjoitusta varten sitä kuvaorgasmia tähän ruudulle. Se on meinaan ollut suurin hidastaja viimeaikoina tässä blogihommassa, kuvien ainainen muokkaaminen, siirtäminen ja lataaminen. Kun ei jaksa. Kun itse oikeasti haluaa nimenomaan kirjoittaa.

Että jos se sellainen ajatusten virtaa ja vanha kunnon "rakas päiväkirja"-meininki olisi ok hetken aikaa?



6 kommenttia:

  1. Vau! Kyllä mielellään lueskellaan täällä blogin puolella inttijuttujakin. Mulla joskus pyöri myös tuo mielessä, mutta en sitten kuitenkaan uskaltautunut edes yrittämään. :-p Tsemppiä jo tässä vaiheessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, kiva kuulla! :)

      Siis tässähän on alitajunnassa tehty VUOSIA töitä, että tämän päätöksen uskalsi tehdä nyt. Sellainen "en halua olla muiden taakkana"-mentaliteetti jylläsi aika pitkään ja olin jo vähän luovuttanut asian suhteen. Nyt se nousi esiin tuolta jostain, selkeä merkki siitä, että nyt on oikea aika :P

      Poista
  2. Respect! Luen mielenkiinnolla niin inttijutut kuin muutkin. Itse mietin hakemista jonkin verran nuorempana, mutta se sitten erinäisistä syistä jäi toteuttamatta (mikä aina tasaisin väliajoin on vähän ärsyttänyt, nyt kun olen jo muutamalla vuodella yli-ikäinen). Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Itse kirosin 2 vuotta sitten, etten nyt ole päässyt edes kokeilemaan mahdollisuutta päästä johtajakoulutukseen joka varmasti olisi suuri etu niissä jutuissa mitä haluaisi "isona" tehdä. Onneksi heräsin vielä näin ajoissa tajuamaan, että aikaa vielä on, edes se vuosi yrittää :)

      Poista
  3. Mä olen jotenkin ihan täysin missannut nämä postaukset tästä aiheesta, joten kun nyt huomasin, niin luin kaikki läpi. Ei voi muuta sanoa kuin ihan mahtavaa, ja mä ainakin luen todella suurella mielenkiinnolla tästä! Tsemppiä ja onnea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitoksia! :) Kiva tietää, että aihe on mielenkiintoinen vaikkei matkailuun liitykkään!

      Poista

Nyt sitä kommenttia!