sunnuntai 20. syyskuuta 2015

PIRUNLINNA



Vielä kun kesää oli jäljellä kunnostauduttiin työkaverin kanssa ja huristeltiin tässä Tampereen lähistöllä sijaitsevaa Pirunlinnaa katsomaan. Paikka sijaitsee n. 15 km päässä Tampereen keskustasta Kuljun Kartanon, paikallisen kyläkaupan, lähellä. Kylttejä seuraamalla pääsee hyvin perille ja ne ovat kyllä tarpeen sillä loppupäässä tuntui, että oltiin jo yksityisillä mailla kun piti talsia heppatilan läpi ihan muinaismiehinä. Viimeisimmän aitauksen kulmasta lähti polku pöpelikköön ja "rankka" n. 1,5 km vaellus saattoi alkaa.



Suurta sielun tuskaa tuotti Pirunlinnan alapuolella levittäytyvä puolukkasato. Maa oli punaisenaan marjoja ja niitä pystyi noukkimaan yhdellä nipsaisulla kourallisen. Meillähän ei mitään kippoja ollut mukana sillä ei tullut pieneen päähänkään, että samalla voisi marjastaa. Hotkittiin suuhumme edetessämme niin monta marjaa kun pystyttiin ja samalla jouduttiin hirvikärpästen hyökkäyksen alle. Ehkä omista heikoista eräjormakokemuksista kertoo se, että tämä oli ensimmäinen kerta elämässäni kun kohtasin hirvikärpäsiä. Oon aina miettinyt, miksi ihmiset kammoaa niitä niin paljon, mutta nyt kun sai itse taistella niiden pienten perkeleitten kanssa, liityn kyllä hirvikärpäsvihaajien sakeaan joukkoon. Pahinta oli ehkä se vainoharhaisuus joka kalvoi hyökkäyksen jälkeen, meinaan aika pitkään mikä tahansa sipaisu tai kutina iholla aiheutti järkyttävän epileptisen raajojen vispaamisen kun pään sisällä ääni kiljui "hirvikärpäsiä, hirvikärpäsiä!!!"


Wikipedia osaa kertoa, että Pirunlinna on luultavasti merovingiajalta, eli n. 800 jaa., peräisin oleva muinaislinna. Paikalla on nähtävillä noin 100 metrin mittainen kivivalli (yläpuoleinen kuva), joka vielä aikoinaan oli miehen korkuinen. Paikalla on myös kaksi luolaa. Toinen, tunnetumpi on Pirunkirkoksi ristitty luola josta on löydetty kivikaudelta peräisin olevia piikivisiä nuolenkärkiä. Nyt sinne oli kyhätty eräällä tapaa hyvin häiritsevä Anime-aiheinen alttari (wtf?).

 

Toisesta luolasta me kuultiin paikalla olleelta mieheltä, joka oli lukenut siitä netissä ja yritti kovasti paikallistaa luolan suuta. Me näppärinä muijina Googletettiin myös kyseisen luolan infot ja lähdettiin sitä etsimään blogissa olleen kuvan perusteella. Tämä luola oli oikeasti jo aika hardcore, luolan suuaukko oli todella pieni ja suoraan kallion päällä. Siitä piti laskeutua eräänlaiseen eteiskäytävään josta lähti toisesta sivusta aukko vielä syvemmällä sijaitsevaan onkaloon. Piti käyttää aikamoisia kissanainen-liikkeitä, että sai velmuiltua itsensä täysin säkkipimeään tyhjyyteen, mutta perillä olikin aika tilava noin 2 metriä korkea tila. Tästä tilasta lähti vielä tunneli jonka päätä emme kännykän taskulampusta huolimatta nähneet ja jossain lukikin, että tästä olisi mahdollista päästä vielä kallion läpi ulos. 

Olin kyllä aika ylpeä ittestäni, että uskalsin luolassa käydä sillä pelkkä ajatus kallion sisään jumiin jäämisestä saa niskavillat nousemaan pystyyn. Asiaa ei auttanut myöskään se, että luolaan oli pakko mennä peruuttamalla ja vain jaloilla tunnustella mihin voisi painonsa laittaa kuvitellen mielessä ne kaikki ötökät, hämähäkit, epämuodostuneet ihmiset ja muut epämääräiset asiat jotka siellä odotteli viatonta tutkimusmatkailijaa. HYI!





PS. Blogitauko edelleen pitää, mutta näköjään sitä on hyvä välillä jotain muutakin kirjoitella kuin sisäisen viestinnän teoriaa, niin ei aivot sula pois. Aikataulu on tiukka (mitäs laiskottelin koko kevään) ja tuloksia pitää tulla tasaisesti muuten itkettää vuoden lopussa.

2 kommenttia:

  1. Aika jännä paikka! Voiskin joskus Tampereella vieraillessa vaikka käydä kurkkaamassa. Tsemppiä opparin tekoon - ite olin niin hullu, että just siitä eroon päästyäni pitääkin jo alkaa ressaamaan gradua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi! Kuljun kartanossa voi piipahtaa jälkikäteen jäätelöllä tai ihastelemassa 90-luvun muotia (ei vaan, en tiiä mitä ne nykyään siellä myy x) )

      Heh, kuuluun varmaan samaan joukkoon iloiseen sillä eipä tuon jälkeen varmaan kauaa nokka tuhise kun kandi alkaa, gradukin sitten seuraa perässä, hahha! Mut elämässä pitää olla haasteita, eiks je? ;)

      Poista

Nyt sitä kommenttia!