maanantai 1. helmikuuta 2016

INTTIKUNTOON


Viime viikonloppuna olin toista kertaa MPK:n järjestämällä "intti tutuksi naisille"-kurssilla. Vaikka ohjelma oli hieman löysempi kuin ensimmäisellä kerralla, oli viikonloppu silti raskas sillä niskojen ja hartioiden kestävyys ei tässä läskeilyn lomassa ole paljoakaan kehittynyt ja se jos mikään olisi ollut tarpeen rymytessä metsikössä. Mun treenaukset lähti viime syksynä hyvin käyntiin palvelukseen astumista silmällä pitäen ja sain oikein hämmästyä kuinka nopeasti juoksukunto kaivautui esiin kätköistään. Tai oikeastaan syntyi tyhjästä sillä olen jopa aikoinaan todennut, että ainoa paikka minne juoksen on hakemaan kebabbia. Asenne kunnossa!


Kaikki kuitenkin lässähti syksyn edetessä, tekosyinä opparin teko ja henkinen pahoinvointi töissä. Liikunta ei jäänyt tietenkään sillä jo pelkästään pään kasassa pysymisen kannalta oli elintärkeää tehdä jotain, mutta kaikki tavoitteellinen urheileminen kyllä lensi ikkunasta pihalle. Vaikka sellanen peruskestävyys pysyi yllä,maha alkoi muotoutumaan taikinapalloksi ja pulkannarut ohenivat entisestään. Kuukausi Uuden-Seelannin ruokavaliolla viimeisteli tämän tapauksen sitten lopullisesti ja itseinho hyökyi päälle kovaa vauhtia.

Tein jotain aivan käsittämätöntä tammikuussa ja hankin kuntosalikortin Easyfitille. En oo oikein koskaan ymmärtänyt salilla treenaamista sillä itselle liikunta tarkoittaa jonkin oppimista ja siinä kehittymistä, ei sitä että pisaralihas erottuu kauniisti polven yläpuolella. Myös kaikista jumpista on ollut vähän ankee mielikuva, mutta tammikuun epätoivossa päättelin, että ne saisi mut edes jotenkin takasin raiteille ja pitäisi kuntoa yllä kunnes juokseminen ulkona onnistuisi paremmin.


Ja ei voi muuta todeta kuin että ne taivaan portit aukeni tällekin syntiselle! Löysin meinaan bodypumpin, tuon kaikkien jumppamammojen ikisuosikin. Joskus miljoona vuotta sitten harrastin thainyrkkeilyn rinnalla crosstrainingia ja sen yksinkertaiset perusliikkeet ja kehon monipuolinen harjoittaminen sopivat itselle sen verran hyvin, ettei "salille" menokaan haitannut. Kyseessä oli tietenkin crosstraining-sali (buahhahahaa). Pumpista on nyt kuitenkin mukava aloittaa tämä tavoitteellisempi reenailu ja juoksunkin saa helposti rinnalle kiitos juoksumattojen.

Törmäsin Marsmars.fi-sivuihin jo viime syksynä etsiessä kaikkea mahdollista tietoa intistä, mutta tällaisena vastarannan kiiskenä ensireaktio oli vaatimaton mitä mä nyt tollasella. Nyt kun sieltä harhakuvitelmien norsunluutornista on vihdoinkin laskeuduttu, totesin, että valmiin "ohjelman" seuraaminen saattaisi olla itseasiassa hedelmällistä, onhan mulla aikataulut tehtynä kaikille muillekin elämän osa-alueille. Ilman aikatauluja eläisin maailmassa "ei mulla ole mitään tekemistä" ja kassien kaivelu jatkuisi loputtomiin.



Tein tänään Marsmarsin lähtötasotestin ja sain kuvien mukaisen ohjelman kolmeksi seuraavaksi kuukaudeksi. Oon ite aika skeptinen tuosta omasta "iskuportaan taistelija"-kunnosta (vaikka tottakai se omaa egoa hivelee kun on näinkin "hyvä" jo valmiiksi heh heh), mutta toisaalta reenimäärä ei tässä ohjelmassa päätä huimaa joten tällä mennään.  Mitä itse jo valmiiksi tiedostan on se, että voimaa on saatava lisää ja ihan saakelisti. Kaukana ovat tankotanssiajat jolloin 50 miesten punnerrusta meni tuosta noin vain. Nyt jo viiden punnerruksen tuhertaminen saa aikaan verisuonien katkeamisia aivoissa ja askelkyykyissä reisi vaan tutisee.

Kiitos MPK:n kurssien, tiedän myös valmiiksi sen, että pelkkien jumppailujen lisäksi pitää kiinnittää erityistä huomiota ylävartalon lihaksiin ja painon sietämiseen. Vaikka Cooperissa vipeltäisi kuinka näpsäkästi, kun 15 kiloa tavaraa isketään niskaan (tämä on vielä pieni määrä) ja sanotaan että juokse lumeen, niin ihminen muuttuu aika nopeasti ylisuureksi mursuksi. Suuri paino rasittaa niin hartioita kuin myös selkää ja jalkoja. Kun inttiblogeja lukee, sana marssimurtuma on pelottavan yleinen. Painonsiedätyshoitoja varten hankin jo viime vuoden puolella painoliivin ja nyt on tarkoitus elvyttää omat kävelyreenit. Myöhemmin on tarkoitus lisätä vielä reppu selkään ja iskeä maiharit jalkaan, tuetuilla lenkkareilla kun ei myöskään tee mitään kun edessä on 80 km marssi intin kumisaappaissa.

Vielä ei tiedä mitä PAM tulee sanomaan, mutta elän niin, että heinäkuussa nakki jo napsahtaisi (tämä on myös omana toiveena). Aikahan kuluu tunnetusti helkkarin nopeasti, varsinkin silloin kun sen pitäisi kulkea hitaasti joten nyt ei saa löysäillä tai kuvitella että ne vatsalihakset kasvaa sohvalla maatessa. Ei muuta kuin Taakse POISTU!


Jos tänne eksyy muita inttiin reenavia niin mitä kaikkea olette tehneet/ajatelleet tekevänne?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Nyt sitä kommenttia!