maanantai 8. helmikuuta 2016

TOMORROWLAND 2015 - SINNE JA TAKAISIN


On ehkä sopiva aika kirjoittaa vihdoinkin omasta tajunnanräjäyttävästä festarikokemuksesta Tomorrowlandissa, tulihan viikonlopun aikana täyteen vuosi siitä kun lippujen ostoa jännitettiin koneen ääressä. Toisin sanoen tässä on kestänyt jo hävettävän kauan saada kirjoituksia eetteriin ja lähestyvä esseen deadline saa jotenkin kummasti runosuonen tykyttämään (ei tosin esseen suhteen). 

Festarilippujen hankinnan jälkeen tuntui, että puoli vuotta ei kulu koskaan festareita ootellessa, mutta todellisuudessa aika kului niin pelottavan nopeasti, että pakkaaminen suoritettiin vanhalle tyylille uskollisena paniikissa aamulla pari tuntia ennen Helsinkiin lähtöä. Rinkka painoi vaatimattomat 21 kg, pitihän olla tarpeeksi tavaraa mukana 5 päivän matkaa varten, heh. (Vertailun vuoksi: pärjäsin 9 kk ulkomailla noin 15 kg rinkan kanssa.)


Finnair oli tottakai myöhässä (aina kun lennän kotimaisella niin jokin asia pissii, siksi suosinkin karvalakkilentoyhtiöitä: ei odotuksia = ei pettymyksiä) mikä tarkoitti meille sitä, että olimme myöhässä etukäteen ostetulta bussikuljetukselta kentältä festarialueelle. Tai pitää korjata: olimme kaukaa viisaita ja ostettiin bussikuljetus hyvän matkan päähän lennon saapumisesta. Se ei siltikään auttanut sillä kerettiin hirveällä höökillä paikalle 15 min ennen bussin aikataulutettua lähtöä (eli ajoissa), mutta koska bussi täytettiin mentaliteetilla FIFO, ei meitä jääty oottelemaan jo bussin tultua täyteen. Mutta saatiin lohdutukseksi tölkilliset limua ja kaljaa ja seuraavan bussin lähtöönkään ei ollut kuin 1,5 tuntia, joten eihän siinä mitään hätää ollut! (eipä).

Meidän perässä bussipysäkille tallusti kaksi suomalaista poikaa todeten myös bussin menneen. Koska 1,5 h odottelu + 1 h bussikyyti ei paljoa nyt napostellut, ehdotin kimppataksia. Ja sellainenhan me myös saatiin vaikka alussa lentokentältä meidät mukaansa ottanut siviileihin pukeutunut tummahipiäinen mies ei hirveästi luottamusta herättänyt, varsinkin kun taksissa ei mitään taksikylttejä ollut. Mietimme jo tulevaa munuaisen menetystä, mutta loppujen lopuksi ihan taksimeterillä mentiin perille ja hintaa lystille tuli rapiat 80 euroa eli 20 per naamari.


Meidän koettelemukset eivät siihen vielä loppuneet. Noin tunnin jonottelun jälkeen pääsimme Dreamvillen alueelle ja selvisi, että meidän teltta oli annettu jollekin toiselle porukalle. Siinä sitten järkkärit juoksenteli ees taas ja me vaan jo naureskeltiin, että mitäköhän seuraavaksi. Kaikki lopulta järjestyi yllättävän jouhevasti, saatiin teltta vanhan läheltä ja sitten ei muuta kuin kamat sisään, arvotavarat alueella sijaitsevan lockerin sisuksiin ja pikapikaa pre-partyihin. Ja täytyy todeta, että vaikka meidän perillemeno takkusikin joka käänteessä niin säätäminen loppui siihen ja loppuaika festareilla meni ilman mitään kommenvenkkejä. Jes!

Jo pre-partyt olivat sitä luokkaa mitä Suomessa olisi festarin päätösilta päälavalla. Kyllä siinä vaan mietti suu auki, että kuinka tästä voidaan enää edes laittaa paremmaksi ja suuremmaksi. Samalla tällaisena omasta rauhasta tarkkana olevana intorverttinä vähän säikähtäneenä mietin, että kuinka mä jaksan 4 päivää tuossa sirkusmaisessa hulinassa. Loppujen lopuksi aika meni niin käsittämättömän äkkiä! Nolona pitää myöntää, ettei me taidettu nähdä edes puoliakaan lavoista. Meille kävi kenties se perinteinen aloittelijoiden "moka" että jäätiin päälavalle heilumaan. Mutta puolustukseksi kyllä pitää todeta, että koko ajan oli niin kovia nimiä soittamassa ettei siitä niin vaan helposti voinut lähteä kun tuo oli nähtävä ja tuo ja tuo! Steve Aoki, Armin van Buuren, Alesso, David Guetta (oli yllättävän hyvä), Axwell & Ingrosso, Martin Garrix, R3hab, Hardwell... Avicii jäi näkemättä kun poika biletti itse soittoaan edeleltävänä päivänä vähän liikaa ja päätyi sairaalaan. Rapatessa roiskuu!


Tutustuttiin heti perjantaina lähitelttojen naapureihin ja tähän salmarikossu oli oiva apuväline. Meille muodostui festariajaksi toimiva partykombo: 2 suomalaista, 2 ruotsalaista, 2 brittiä ja yhden aussin sisältävä tiimi, joka nimettiin telttakylämme kadun mukaan: Team Mulholland Drive! Yhdessä ja välillä erikseen vietimme aikaa telttojen lähellä joko ottaen aurinkoa, syöden, kuunnellen musiikkia tai pelaten korttia ja lähdettiin illemmalla festarialueelle tanssimaan ja kuuntelemaan musiikkia. Kuvissakin heiluvat maanliput olivat asia jota pohdittiin kaverin kanssa ennen reissua, mutta lopulta taas sellanen liian noloa-ajatus voitti emmekä ottaneet mukaan Suomen lippua. Mikä virhe! Eli lippu mukaan kaikki sinne menijät! Se jos mikä on oiva jäänmurtaja, tietyn maan kansalaisten bongausapu ja avain suuriin bondailuihin ja uusiin tuttavuuksiin. Sekä kylmemmällä ilmalla hyvä lämmitin!

Tomorrowlandin aikaan sää ei ihan suosinut meitä, mutta sekään ei lopulta haitannut. Kyllä hätä keinot keksii. Kun perjantaina sai rauhassa painaa toppi ja shortsit päällä, oli lauantaina kuoritakki päällä. Sadetta tuli epämääräisen säännöllisesti ja muovisia kertissadetakkeja jaettiin festarialueella ilmaiseksi. Tanssiminen ja muiden ihmisten seassa pyöriminen piti lämpimänä ja jos meno äityi sietämättömäksi, oli helppo luikahtaa katetun lavan alle tanssimaan ihmisjoukon keskelle. Siellä olikin sitten jo trooppinen tunnelma. Jo ennen reissuun lähtemistä oltiin katottu säätiedotusta ja yhdelle päivälle luvatut suuret myrskyt ja trombit (??!!) eskaloituivat sitten eräänä yönä. Olin jo ihan varma, että meidän teltta lentää taivaan tuuliin meikäläiset kyydissä kun heräsin keskellä yötä hirveään myräkkään, tuulen tuiverrukseen ja ukkoseen. Teltta heilui siihen malliin, että yritin maata liikkumatta makuupussissani ja vain toivoin parasta telttakankaan hakatessa vimmatusti naamaan. Näin jo mielessäni kuinka me herätään lammikon keskeltä ja saadaan joku kuolemantauti kaupan päälle. Mutta kyllä teltat vaan piti kosteuden ulkopuolella ja vain ihmisten itseasennetut härpäkkeet kokivat kovan kohtalon lentelemällä tai romahtamalla leirintäalueella.



Koska festariviikonloppu maksoi hunajaa, jopa kitupiikki-moodissa, sitä odotti jonkinlaista lähtötasoa järjestelyille ja ulkoisille puitteille. Täytyy sanoa, käsi sydämellä, että odotukset ylittyivät totaalisesti eikä omaan mieleen ainakaan näin puolen vuoden jälkeen tule mitään suurta mieleen, mikä olisi voinut olla erilailla järkätty. Jotain pientä pilkunviilausta nyt varmasti olisi jos aivojaan rassaisi, mutta yhtenäisen kokemuksen kannalta ei mitään merkittävää. Moni juttuhan on myös sellainen mihin itse voi vaikuttaa. Esimerkiksi tunnen itseni sen verran hyvin, että hitaasti liikkuvat ja jumiutuvat massat ahdistaa ja ketuttaa. Niinpä pyrin lähtemään festarialueelta edes puoli tuntia ennen viimeisen soittajan lopetusta jotta pääsin sniikkaamaan teltalle ilman ryysistä. Jäi ehkä pari biisiä kuulematta, mutta mahdollisuus kävellä vapaasti teltta-alueelle, käydä vessassa ja pestä hampaat ilman jonotusta veivät voiton. Porukkaahan tuolla oli ihan älyttömän paljon, joten ennakoinnilla pystyi luovimaan aika hyvin ja välttelemään jonoja. 

Koristukset ja rekvisiitta olivat Tomorrowlandissa ihan toisesta maailmasta. Jo pelkästään katetut jalkakäytävät nostivat paikan ilmettä ja auttoivat aivan älyttömän paljon siisteydessä ja turvallisuudessa, sillä sateessa maa olisi muuttunut hetkessä liukkaaksi mutavelliksi. Lavojen ulkonäöstä nyt on turha edes sanoa mitään ja ilotulitteiden määrässä ja budjetissa ei kyllä säästelty yhtään. Visuaaliselle ihmiselle festarit olivat kyllä aikamoista nannaa. Kaikki oli niin vimpan päälle laitettu ettei mikään juttu ollut vähän sinne päin vaan juuri teemaan sopiva. Myös kaikkiin fasiliteetteihin oli panostettu todella paljon ja meidän teltassa nukkuminen oli kyllä aikamoista high class luxus-nukkumista eikä mistään ollut puutetta.


Vaikka alussa sitä oli vaikeaa uskoa, niin kyllä se maanantai sieltä vaan lopulta saapui. Check out oli leirintäalueelta klo 12 mennessä ja meillä oli ostettuna valmis paluulippu lentokentälle. Bussin lähtöpaikka oli hieman epäselvä, kaikista etukäteen saaduista kartoista ja vapaaehtoistyöntekijöiden ohjeista huolimatta. Lopulta me löydettiin bussin luokse (seuraamalla muita ihmisiä, haha!) ja vielä ajoissa ja jälleen kerran, FIFOlla mentiin. Kukaan ei kysellyt lippuja joten päästiin aiemman bussin kyydissä kentälle. Lennot Helsinkiin olivat vasta kuuden jälkeen joten meillä oli muutama tunti aikaa seikkailla Brysselissä.

Koska tietyissä piireissä Tomorrowlandin hypetys on aika suurta, on se saanut myös ihmisissä kenties hieman antipatian tunteita aikaan. Onhan siellä tietty niitä Jersey Shore-poikia ilman paitoja kulkemassa ja puolialastomia tyrkkytyttöjä esillä, kaikki maksaa älyttömästi ja dj:t on niitä kaupallisia sielunsa myyneitä EDM-tyyppejä. Hyi hyi hyi. Tämäkin on taas se, että mistä suunnasta asiaa katsoo ja itse kyllä katson saaneeni jokaiselle tuhlatulle pennilleni vastinetta hyvien puitteiden ja mahtavien kokemusten muodossa. Musta oli myös ihanaa nähdä kuinka erilaisia ihmisiä festareilla oli ja omanakin oletuksena ollut "kaikki on 18-vee" jäi vain ennakkoluuloksi, sillä paikalla oli myös keski-ikäisiä festaroijia. Ja vaikka festareiden jälkeen olinkin sitä mieltä, että jokavuotisena perinteenä tuo verottaisi kukkaroa liikaa niin kyllä sydämeni hieman särkyi kun matkakaverini osti liput vuoden 2016 Tomorrowlandiin. Ehkä sitten 2017?

Mulla on huono tapa olla enemmän fiiliksissä jutuista etu- ja jälkikäteen kuin itse tapahtuman aikana (toisaalta jos sitä alkaisi herkisteleen tapahtumahetkellä, niin eihän siitä tulisi yhtään mitään). Mahtava kokemus iskee tajuntaan vasta hetken muhimisen jälkeen ja sitten löytääkin itsensä melkein liikutuksen kyyneleet silmissä, että mitä ihmettä, tuollahan mä olin, TUOLLA MÄ OLIN!! Ehkä paras kooste näyttämään mikä oli meno ja meininki on vuoden 2012 aftermovie:


4 kommenttia:

  1. No huhhuijaa mitkä puitteet! Mulla on aikuisiällä festarit jääneet kokonaan kokematta, mutta suomalaisetkin festarit on olleet kyllä jotain. Ei kuiten mitään tuohon verrattuna :D Oon katsellut innolla Defqon 1 aftermovieita youtubesta, mutta nyt tuntuu että oon sinne jo ehkä liian vanha. Ja ne taitaa olla melkoiset ainepirskeet. En tiiä uskaltaisinko ees :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole sellaista asiaa kuin liian vanha, sen olen oppinut nyt itsekin vuoden sisään! :D Että sinne vaan jos kiinnostaa!

      Ja valitettavasti aineet vaikuttaa olevan osa skeneä, onneksi itse voi sivuuttaa asian tyystin. Omasta mielestäni on vähän surullista, että noin mahtavien puitteiden lisäksi pitää silti saada pää vielä enemmän sekasin. No, kukin taplaa tavallaan...

      Itsellähän jäi osa mukaan otetuista juomista korkkaamatta, ei maistunut edes alkoholi kun oli niin kivaa! :D

      Poista
  2. Oijoi, sun hehkutusta on muikea lukea! En tiedä käykö tie tuonne koskaan (en siis tod. sanoisi ei, mutta porukka ja järjestelyt kun tulis hoitaa), mutta ylipäätään musiikin ja festareiden ilon oon löytänyt uudelleen ja voi siskot miten mahtavia hetkiä se onkaan elämääni tuonut <3. Sähän voisit tehdä tuosta joka toisvuotisen tavoitteen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. VOi kiitoksia! :---)

      Mäkin oon vasta nyt löytänyt festaroinnin ilon ja nimenomaan sitä kautta, että ne festarit voi järjestää omien mieltymysten mukaan. Ei tartte kyhjöttää teltassa viikkoa peseytymättä, voi mennä vaikkapa kaupunkifesteille :)

      Ja kyllä tuonne vielä uudestaan pitää joku vuosi päästä! :--D

      Poista

Nyt sitä kommenttia!