keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

HOT WATER BEACH



Paikka jossa ihminen voi polttaa pyllynsä istumalla lätäkössä!

Cathedral Covelta bussimme jatkoi matkaa Hot Water Beachille, joka on saanut nimensä maan alla kulkevista kuumista vesivirroista. Lasku- ja nousuveden aikaan on ihmisten mahdollista kaivella rantahietikkoa ja päästä käsiksi näihin lämpimiin vesiin. Meidän bussiporukka saapui paikalle illalla ja lapiot kainalossa käveltiin heti rannalle jotta kerettäisiin ennen vedenpinnan nousemista kokemaan tämä hassu ilmiö.


Kuten kuvista näkyy, pari muutakin tyyppiä oli paikalla. Ranta näytti siltä, että joku pienemmän asteen atomipommi olisi räjähtänyt alueella. Koitettiin siinä sitten yrittää kaivella omaa luonnonmukaista kuuma-allasta miljoonan muun olemassa olevan kuopan väliin. Laihoin tuloksin. Ihmiset olivat yllättävän omistushaluisia spoteistaan ja katselivat pahasti jos vähänkään yritti salaa rantautua toisten kaivannoille. Lopulta säälittävä koiranpennun katse teki tehtävänsä ja päästiin erään toisen Kiwiläisen kanssa saksalaisturistien kuoppaan hengailemaan.


Vesi oli ihan tajuttoman kuumaa ja erään saksalaisen tytön takapuoli taisi oikeasti palaa. Kyllä siinä piti jonkin verran suorittaa akrobaattisia liikkeitä löytääkseen juuri sopivan kohdan tulikuuman veden äärellä. Koska meno oli hektistä, ei siinä enää hetken kuopassa lillumisen jälkeen enää jaksanut sen enempää hengailla. Nähty, koettu!

Leirintäalueella ensimmäisen illan teemana oli tietenkin jäätävä ryyppääminen ja älämölö, jonka itse smoothisti skippasin sammumalla klo 22 aikaan aikaeroväsymykseen. Sen sijaan heräsin aamulla aikaisin ja kipitin takaisin rantaan ihastelemaan auringonnousua. Lähtö seuraavaan kohteeseen oli jo klo 8, joten aamulla ei kerennyt muuta kuin pakkaamaan nopeasti kamansa ja iskemään vähän aamupalaa huuleen ennenkuin pääsi nuokkumaan takaisin bussiin.


Ensimmäiset fiilikset yksin (yhdessä) matkustamisesta olivat vielä tähän aikaan aika ristiriitaiset ja jännittävät. Toisaalta oli niin väsynyt, että oli pakko olla omassa rauhassa ja oikeasti nukkua, mutta silti sitä hermoili sen suhteen että löytääkö omanhenkistä porukkaa bussista. Tällaisena ylianalysointia harrastavana stressaajana sitä välillä seurasi ihmisten toimintaa kuin luontodokumenttia pohdiskellen omaa funktiota kaiken keskellä. Hah, ihan kuin ensimmäinen päivä koulussa, kauhea paniikki! :P


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Nyt sitä kommenttia!