sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

NYT TETSATAAN! MPK:N KURSSIT



Hävettävän kauan on tämäkin kirjoitus muhinut blogin luonnoksissa. Alunperin piti kirjoittaa vain marraskuussa olleesta Sotilaan perustaidot naisille-kurssista, joka järkättiin täällä Tampereen lähistöllä, mutta koska tällaisena vikkelänä siiselinä olen kerennyt käymään läpi pari muutakin MPK:n kurssia vuoden alussa niin isketäänpäs monta kärpästä yhdellä kertaa ja kirjoitetaan kaikista samaan postaukseen.

Heille, jotka eivät tiedä, MPK eli Maanpuolustuskoulutusyhdistys tarjoaa erilaisia turvallisuutta lisääviä kursseja ympäri Suomea joiden avulla saa tietoa, taitoa ja valmiuksia, joita tarvitaan selviytyäkseen arjen vaaratilanteissa ja poikkeusoloissa.

MPK tarjoaa:
  • sotilaallista koulutusta reserviläisille
  • kouluttaja- ja johtamiskoulutusta
  • varautumiskoulutusta yhteiskunnan häiriötilanteita ja poikkeusoloja varten
  • turvallisuuden kansalaistaitoja
Sain kuulla "maanpuolustuskursseista" kämppikseltä kun lähdin tosissani pohtimaan asepalvelukseen hakeutumista. Pienen googlettelun jälkeen ensimmäinen päässä pyörinyt ajatus oli: MIKSEI NÄISTÄ OLE KUKAAN KERTONUT AIEMMIN MITÄÄN?! Enkä ole yksin asian kanssa, sillä kukaan omasta tuttavapiiristä ei ole tietoinen MPK:sta tai sen kursseista. Kai sitä tässäkin on vaan parempi ajatella, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan niin ei ala vanne puristeleen liikaa päätä. Mutta kyllä sitä vaan haikeana mietti, että olisipa tällaisesta metsässä rymyämisestä kuullut jo aiemmin!


SOTILAAN PERUSTAIDOT NAISILLE

Ensimmäiselle kurssille osallistuin viime vuoden marraskuussa täällä Pirkanmaalla. Aika jännät housuissa, mutta hyvällä fiiliksellä mentiin yhdessä kolmen muun tytön kanssa pääkallopaikalle. Alussa käytiin kurssin aikataulu läpi sekä niin kurssilaisten kuin kurssin vetäjien esittelyt. Seuraavaksi varusvarastolle hakemaan kamppeet viikonlopun ajaksi ja jaot tupiin. Kurssi kesti kolme päivää ja ensimmäinen yö vietettiin kassulla ja toinen metsässä.


Kurssi oli ihan täyttä tykitystä alusta saakka! Kasarmilla käytiin siellä tarvittavia tietoja ja taitoja läpi ja jokaisen opetetun asian jälkeen se piti olla omaksuttuna ja käytössä. Oli sulkeisia, puhuttelua, tupakäyttäytymistä ja jäpittämistä (jossa selkä ei koskaan voinut olla tarpeeksi suora), aseen kasaamista ja purkamista. Metsään siirryttäessä kasattiin puolijoukkueteltat, valittiin meidän puolustusasemat ja poteron paikka, harjoiteltiin asemiin menemistä, vedettiin kelaa ja asennettiin viestiyhteydet, käytiin erilaisia rasteja läpi (KES, Apilas, käsikranaatti ja telamiina), joukkueen liikkumista maastossa jajajja.... On oikeasti ihan käsittämätöntä kuinka paljon kaikkea kurssin vetäjät sai viikonloppuun mahtumaan! Parastahan olivat kipinä- ja poterovuorot, jossa kipinämikko myös suoritti lähivartiointia ulkona (ei vain teltassa neppailua) eli 2 h sai hengailla ulkona ennenkuin pääsi nukkumaan.

Poterossa piti vahtia ympäristöä pimeännäkökiikareilla ja kyllä siinä aika hyvin alkoi ymmärtämään niitä tarinoita, joissa pieniä vihreitä miehiä näkyy vartiovuorossa syyttä (väärät hälytykset). Oli aikamoiset psykoosit päällä kun oman vuoron aikana piti antaa hälytys metsässä näkyneen ihmisen vuoksi jota ei myöhemmin sitten näkynytkään. Vasta kurssin loppupuolella selvisi, että sissikurssilla olijat oli määrätty yöllä tiedustelemaan meidän asemia ja siellä oli oikeasti porukkaa metsässä! :D


Oman sanavaraston adjektiivit eivät riitä ylistämään tätä kurssia. Se oli ohjaajien sanojen mukaan rankin koskaan järjestetty kurssi jossa oli pyritty imitoimaan varusmiespalvelusta niin hyvin kuin mahdollista (käytiin kurssilla periaatteessa melkein koko p-kausi tiivistetysti läpi). Vaikka ohjaajat lohduttelikin sillä, että intissä toiminta on nousujohteista eikä näin äkkinäisesti vaativaa, niin tuo viikonloppu oli aikamoinen herätys itselle. Ja siis hyvässä mielessä! Vaikka kaikki meistä jaksoi hyvin eikä mikään käynyt kunnon päälle, niin se tavaran määrä joka roikkui niskassa sai kyllä naaman vääntymään jo irvistyksen puolelle sunnuntaina. Sirpaleliivi, taisteluvyö täynnä kamaa, kypärä päässä ja ase kaulassa koko lauantain ja puolet sunnuntaista... yhdistettynä omiin ikijumissa oleviin niskoihin ja peukalon paksuiseen rimpulakaulaan. Siihen päälle sitten vielä reppu marssien ajaksi niin meinasi tajunta räjähtää ihan uusiin sfääreihin lopussa! Paino niskassa ja siitä johtuneet jatkuvat päänsäryt (koko kurssi mentiin buranan voimalla) saivat kyllä olon tukalaksi. Vaikka tätä ennen oli jo kolunnut Aamukamman läpi niin mikään kuvitelma tai arvailu ei ole ollut parempi kuin fyysinen kokemus siitä mitä kaikkea siellä roikkuu peräpukamana mukana.

Toinen mahtava juttu kurssilla oli tietenkin muihin samassa tilanteessa oleviin naisiin tutustuminen ja heidän kanssaan juttelu. Oli siistiä ensimmäistä kertaa kunnolla päästä jauhamaan kaikesta mahdollisesta inttiin liittyvästä niin, että muut olivat hommassa mukana ja tiesivät mistä puhutaan. Myös ohjaajien kanssa puhuttiin todella paljon ja aina kun oli pienikin tauko aikataulussa niin he rohkaisivat meitä kyselemään ja kertoivat auliisti omista kokemuksistaan palveluksessa. Myös ihan Puolustusvoimien puolelta meille pidettiin esitys varusmiespalveluksesta ja käytiin läpi p-kauden koulutusta ja sen aikataulua. Aikataulu näytti ihan koulun lukujärjestykseltä ja sisäinen nörtti oli heti kamalan iloinen. Tällaisen homman mä hahmotan hyvin!


VARUSMIEHEN PERUSTAITOJA NAISILLE

Seuraavalle kurssille osallistuin tammikuun lopussa Mikkelissä. Jo pelkästään kurssipaikalle pääseminen näytti jossain kohtaa ylitsepääsemättömältä haasteelta kun bussit olivat myöhässä ja lopulta olin itsekin ihan sekaisin aikatauluista. Samalla jännitti, sillä oma kuntohan ei ollut tehnyt muuta kuin tasaista laskua vuoden vaihteen yli reissatessa eikä paluun jälkeinen salin alotus ollut vielä kerennyt ottamaan tuulta alleen. Ajattelin, että kuolen sinne metsään lumihankeen kaikkien kamojen alle.

Kurssi oli onneksi paaaaaljon löysempi kuin edeltäjänsä mikä oli pelkästään siunaus tässä fyysisessä rappiotilassa. Erotuksena edelliseen oli myös osanottajien moninaisuus. Kun marraskuussa 60% oli jo PAM (eli palvelukseenastumismääräys) ja loput olivat menossa valintatilaisuuteen nyt huhtikuussa, ei Mikkelin kurssilla ollut itseni lisäksi kuin pari vasta hakemassa olevaa naista, kolmasosa oli alaikäisiä ja suurin osa yli 30-vuotiaita joille ei palvelus ollut enää mahdollista. Homma vedettiin siis vähän lepposammalla otteella, esimerkiksi jäpittämisiä ei tuvissa ollut, korpoa ei tarvinnut pahemmin harrastaa (korkea polviasento, kaikkien herkku), ei saatu sirpoja ollenkaan (sirpaleliivi) ja kipinämikkovuorokin meinasi vain myrskylyhtylaatikon päällä hengailua. Jes!


Mutta tässäkin oli kyllä haastetta kerrakseen eli ei kurssi mitään kassien raapimista todellakaan ollut! Lumihangessa tetsaaminen sai pienen ihmisen melkein epätoivon kyyneliin (kuinka 30 cm koskematonta lumihankea voi pysäyttää naisen kuin seinään?), puolijoukkueteltan alta samaisen lumen lapioiminen pois oli myöskin oma operaationsa ja taisteluharjoitus kolmen hengen ryhmällä (jossa käytettiin sarjatulta ajjajijjjai) lumihangessa etenemisellä sekä loukkaantuneen taistelijan evakuoimisella muistutti enemmän manaatin rantautumista kuin vikkelää sodankäyntiä.

Kurssin parasta antia oli AMPUMINEN. Ensimmäisellä kurssilla ei päästy ampumaan kuin sisätiloissa EKO-aseella eli elektronisella kiväärillä, mutta nyt (halleluiaa!) ammuttiin jopa kovilla panoksilla kouluammuntoja (tää termi on ihan jäätävä, kun tulee ihan muut kouluammunnat mieleen...). 150 metristä vedettiin kahdet 10x sarjat ja vaikka itse sanonkin, niin ammuin ihan saakelin hyvin (oon aina tiennyt, että oon synnynnäinen tappaja!). Kasassa kaikki osumat oli 7-10 pisteen välillä. Kurssinvetäjän kehut ja kehotus harkita ammunnan harrastamista oli kuin balsamia sielulle. Hell yeah!


AHMA 2016 - MAASTOTAIDOT NAISILLE

Heti seuraavana viikonloppuna oli vuorossa yhden yön talvimaastotaitokurssi Säkylässä. Kurssi oli sarjassamme rennoin kuin kumpikaan edellisistä mikä ei ollut taaskaan yhtään huono homma, sillä edellisen kurssin univelat painoi vielä hyvin päälle. Vaikka kurssin aikana pyörittiinkin inttivarustuksessa kasarmialueella, ei kurssi liittynyt niinkään inttiin vaan yleisiin selviytymistaitoihin luonnosa. Inttiin hakijoita oli eksynyt osallistujiin tasan yksi lisäkseni, mutta me voitiinkin sitten yhdessä jutella palvelukseen liittyvistä jutuista aina kun kerkesi. Kyllä hiveli muuten taas egoa kun parikin naista kysyi, että oonko syntynyt -96 vai -97 kun haen nyt armeijaan! Babyface forever.


Kurssin aikana nukuttiin puolijoukkueteltoissa jälleen ja näin kolmen kasauskerran jälkeen homma alkaa olemaan selvää pässinlihaa. Kurssilla opetettiin kompassin käyttöä ja suunnistamista, hypotermian tunnistamista ja sen hoitoa, ensiapua, laavun tekoa ja trangian käyttöä. Ja parastahan oli meidän pieni hiihtokokeilu PV:n suksilla! Näin pienen vilauksen siitä mistä näitä myös kakkosnelosiksi kutsuttujen herättämät antipatiat johtuu. Hiihtäminen oli kivaa niin kauan kuin luistoa riitti ja kun se loppui, se ei ollut kivaa ollenkaan. Kurssilla päästiin kokeilemaan taas eko-ammuntaa ja täytyy todeta, että tollasen 4 kg painavan mötin pitäminen ylhäällä vaatii allilta muutakin kuin pehmeänhyllyvää rakennetta. Varsinkin kun heikompi käsi, eli itsellä vasen, joutuu kannattelemaan aseen painoa. Lisää reeniä käsilihaksiin siis.


Kevään aikana on tulossa vielä ainakin kaksi kurssia, toinen Jyväskylässä taas varusmiestaitojen muodossa ja toinen Huittisissa ampumiskoulutuksena. Yhden päivän kurssilla pääsee ampumaan niin reserviläiskiväärillä kuin pistoolilla! Pistoolilla pääsin itseasiassa ampumaan nyt ensimmäistä kertaa naistenpäivänä Takoru:n ammuntavuorolla Tampereella ja tarkoitus olisi mennä uudestaan heti kun tentit on selätetty. Ai kenellä on lähtenyt mopo keulimaan?

On muuten jo aika jännä aatella, että tuo Jyväskylän kurssi on sitten jo valintatilaisuuden jälkeen. Silloin ehkä voi jo hyvällä säkällä tietää, että koska, mitä ja milloin! Oon muutenkin ihan liekeissä kurssista sillä mukaan lähtee eräs kaverini jonka kanssa me ollaan joskus 22-vuotiaina harmiteltu armeijan mahdotonta rankkuutta tällaisille persjalkaisille kääpiöille ja haaveiltu naisille pakollisesta Lotta-palveluksesta :---D Voi voi, vähänpä me tiedettiin...




* Kuvat napattu MPK:n eri Facebookryhmistä.

5 kommenttia:

  1. Heeei! Ootko avannut jossain postauksessa syitä tälle armeijainnostuksellesi? Tämmönen pasifisti kun ei ihan ymmärrä että miksi joku sinne etenkään vapaaehtoisesti hinkuu, joten olis mielenkiintoista lukea aiheesta! :D Ite voisin lähteä mielelläni harjoittelemaan erä- ja selviytymistaitoja, mut tuo maanpuolustuspuoli ei kyllä ihan innosta. Eli tässä postaustoive! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oo vielä kun oon niin salamyhkäinen! :P
      No ei, oon vielä vähän varautunut tän jutun suhteen kun valintatilaisuus on vasta tulossa (13.4) ja ootan vaan koko ajan että missä kohtaa taivas putoaa niskaan ja pistää mun suunnitelmat sekaisin :D Pessimisti ei pety!

      Ajattelin, että valintatilaisuuden jälkeen olisi homma sen verran todellisemmalla pohjalla, että voisi näitä pääni syviä mietteitä raottaa. Eli kiitos postausvinkistä ja mukavaa jos kiinnostaa kuulla! :)

      Poista
    2. Hehe, selvä pyy, sitä ootellessa sitten! Kyllä sä sinne ihan varppina pääset! :)

      Poista
  2. Mie jotenki luulin, että sie nyt olit vaihtanut inttisuunnitelmat näihin kursseihin! Okei, eli suunnitelmat on siis vielä eessä päin. Mullaki kiinnostais käydä muutamilla kursseilla. Meillä itseasiassa oli lukiossa jo vapaaehtoisena kurssina "turvakurssi", joka oli kakspäiväinen maastokurssi Sodankylän Jääkäriprikaatin kanssa Kyläjärven maastossa. Voi vitsi, oli se kans! Viis opintopistettä inttileikeistä :D Kelpais lähtiä ihan oikeallekin kurssille. Varsin intti ei enää kiinnosta, mutta noi viikonloppuleirit kylläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Intti kyllä kutsuu edelleen! :) MPK:n kurssit pitää vaan mun mielen kauhun tasapainoa yllä sen suhteen, että tiedän mitä varten reenaan enkä kuvittele että olisin jotenkin hyvässä kuosissa :D

      Ja mpk:lla näkeekin kurssikalenterissa noita lukion kursseja! :) Täytyy kyllä todeta, että jos lukion opintopisteet vastaa korkeakoulun opintopisteitä niin ei oo ihan linjassa, jos viikonlopun kurssista saa 5 op ja yliopistolla sitten saisi koko AUK tai RUK suorittamisesta 5 op :D Mutta eihän ne nallekarkit koskaan mee tasan! Heh! :P

      Jos joskus omaan aikatauluun sopii jokin viikonloppukurssi niin suosittelen lämpimästi! Aina ollut kyllä hauskaa painella meneen metikössä.

      Poista

Nyt sitä kommenttia!