torstai 24. maaliskuuta 2016

WAITOMO - KIILTOMATOJA JA EKSYMISTÄ


Kiertomatkan toinen yöpyminen tapahtui pienessä Waitomon kylässä jonne turistit eksyvät pääasiassa black raftingin eli luolissa tapahtuvan melonnan vuoksi. Koska itse en ole mikään vesipeto niin jätin melonnat suosiolla väliin ja vastarannan kiiskenä olin ainoa joka valitsi "mummujen" suosiman glow worm caves veneajelun. Sitäkin vaiheilin todella pitkään ja jo varattuani retken olin hetken aikaa vähän sillä mielellä, että olisi pitäny skipata, mutta jälkikäteen olen kyllä tyytyväinen tähän nössöjen retkivaihtoehtoon.


Visitor center oli suhteellisen lähellä meidän majapaikkaa ja retkiä järjestettiin kerran puolessa tunnissa joten ei tarvinnut kuin lampsia paikalle ja ilmoittautua mukaan. Hintaa huville tuli 30 NZ$ eli n. 20 euroa. Luolassa ei ollut luvallista kuvata eli sai rauhassa keskittyä itse asiaan täysin sieluin mitä nyt omaa zen-tilaa yritti horjuttaa eräs idioottituristi joka kielloista huolimatta videokuvasi koko ajan salaa. Piti tyynnytellä itseä harjoittamalla mielikuvia siitä kuinka "vahingossa" tönäisisi äijää niin, että kamera tippuisi veteen. Är... Tässä kuitenkin pari netin syövereistä napattua kuvaa joiden avulla on mahdollista fiilistellä kiiltomatojen perävaloja. Kokemus oli hyvinkin hintansa väärti sillä liikkuminen veneellä kallion sisällä kulkevassa joessa ja yläpuolella loistavan kirkkaan "tähtitaivaan" ihastelu oli aika surrealistista, oltiinhan me syvällä maan uumenissa!

Kuva täältä.
Kuva täältä.

Visitor centerin vierestä lähti jonkinlainen parin kilometrin kävelypolku jonka ajattelin olevan hyvä jatke kiiltomatoretkelle. Vastaan tuli vain yksi aasialainen keski-ikäinen pariskunta ja muuten sain mennä jylhässä yksinäisyydessäni ja ihastella hyvinkin hobittimaisia maisemia. Kävelyreitin suunta oli merkattu tolppiin punaisella kolmiolla joten eteneminen oli helppoa. Välillä kävelyreitti kulki erilaisten laidunmaiden poikki jolloin piti kiivetä aitojen ylitse, mutta tätä varten oli polun varteen rakennettu todella toimivat portaikot jotka kuitenkin pitivät lehmät oikeilla laitumilla.

Melkein voi nähdä pienten hobittin kirmailevan nummella!

Jossain kohtaa parin kilometrin mittaiseksi ilmoitettu polku alkoi tuntua jo hieman pidemmältä, mutta järkeilin, että pakkohan sen on loputtava jossain turistille fiksussa paikassa, kenties jopa taas kiiltomatoluolien lähellä. No ei todellakaan. Aikani tarvottuani pääsin parkkipaikalle jossa oli kylttejä monelle eri polulle, muttei mitään tietoa siitä missä itse olin. En vielä tässäkään kohdassa ollut valmis luovuttamaan ja palaamaan samoja jälkiä takaisin (perkele, periksi ei anneta!) vaan lähdin autotien reunaa pitkin katsomaan olisiko isomman tien varressa kylttiä Waitomon kylään. 


No eihän siellä mitään kylttiä ollut ja tässä kohtaa oma suuntavaisto oli jo hieman sekaisin, mitä nyt oli vahva aavistus siitä, että vasempaan pitäisi lähteä kävelemään. Tien vieressä olevalle parkkipaikalle oli kurvannut neljä turistia autolla ja minähän sitten menin kysymään heiltä (aivan ennenkuulumatonta!), olisiko heillä karttaa jonka avulla voisi vähän saada selkoa siitä missä ollaan ja minne pitää mennä. He olivat sitä mieltä, että matka kylään olisi kyllä tosi pitkä käveltäväksi joten yksi heistä lähti viemään mua autolla takaisin! Vau vau! Siinähän sitten näpsäkästi pääsi takaisin hoodeille munuaiset tallella (koska elinkaupan uhriksi joutuminen on aina ensimmäisenä mielessä interaktiossa vieraiden ihmisten kanssa) ja sen kunniaksi oli kyllä pakko hakea ylihintainen jäätelö lähikiskalta! Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Osa bussin sankareista ryyppäsi taas koko illan, mutta itse en tiedä tästä mitään sillä nukuin jo kello kymmenen illalla. Sosiaalisuus fuck the what.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Nyt sitä kommenttia!