keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

3 KUUKAUTTA INTTIIN ON, LASKIN AIVAN ITSE EILEN

Lower East Sidella New Yorkissa joku onnistunut kuvaamaan omat fiilikset aika hyvin.

New Yorkin reissu ohi, kuukausi vaihtunut ja kevätkin tullut tässä samalla. Eilen askartelin itselleni viikkoaikataulu-pohjia, niitä sellaisia mitä ala-asteella sai koulusta ja jotka laitettiin jääkaapin oveen kertomaan porukoille mihin aikaan herättää angstiset lapset opin tielle. Mun aiemmat yritykset saada niskalenkkiotetta time managementista eivät ole olleet niin tehokkaita kuin toivoin, mutta nyt on elämä jaettu viikottain pieniin lohkoihin, värikoodattu ja aikataulutettu. Joku itkee verta, meikällä enkelikuoro laulaa.

Samalla tuli todettua niinkin kamalan ihana asia, että jos, JOS, saa palvelukseenastumismääräyksen tämän vuoden toiseen erään niin tässä on aikalailla kolme kuukautta aikaa tehdä se mitä ikinä meinasikaan tehdä. Kolme kuukautta aikaa reenata itsestään laivaston hylje (navy seals), kolme kuukautta aikaa opiskella yliopistolle niin monta noppaa kuin pystyy, kolme kuukautta aikaa tehä miljoona erilaista asiaa kuten ehkä joskus päästä ajan tasalle blogissa (kirjoituksia odottamassa vuoden 2014 loppukesästä), remontoida kämppää, nähdä ystäviä (jaa keitä?) ja katsoa Temptation Islandia. 

KOLME KUUKAUTTA on niin tuhottoman lyhyt aika ettei mitään järkeä! Se on sellainen aika, joka menee kun kääntää kylkeä. Lapsena yksi viikko tuntui kuukaudelta, näin aikuisena kuukausi tuntuu viikolta. Kun viime vuoden kesällä lähti ajatus lentämään tämän oman palveluksen suhteen, tuntui, että sinne on niin pitkä aika ettei se koita koskaan. Ja nyt se on ihan nurkan takana. Melkein voisi toivoa I/17 erään ihan vain sillä että kerkiäisi reenaamaan vähän lisää (taitaa olla aika yleinen ajatus naisten keskuudessa, että olisi pitänyt reenata enemmän). Ainakin näin ajateltuna intin siirtyminen puolella vuodella eteenpäin ei tulisi olemaan mikään maailman suurin pettymys jos paikka II/16 ei aukea.

Viikon päästä on kauan odotettu, pelätty ja jännitetty valintatilaisuus. Pitää vielä mielessä käydä läpi omat perustelut valmiiksi lyhennetyssä ja järkevässä muodossa ettei ala horiseen siellä jotain epämääräistä. Ajatuksia meinaan päässä on vaikka muille jaettavaksi, mutta ehkä ketään ei kiinnosta kuulla mitään omasta henkisestä heräämisestä tai kuten tatuoija eilen hyvin ilmaisi "musta tuntuu, että mä aloin vasta tajuaan jotain kun täytin 25". Peukkuja kaikille muille valintatilaisuuteen menijöille!



2 kommenttia:

  1. Tsemppiä valintatilaisuuteen! Joskus nuorempana olin kiinnostunut armeijaan menosta, mutta karistin ajatukset siinä vaiheessa, kun tajusin että ei musta vaan olis siihen.. Oon liian pieni ja heikko :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä Anne sano noin! :D
      Mä meinaan oon aina aatellut samalla lailla, että oisin järkyttävä riippakivi muille johon menis hermo ja sit itellä menis hermo kun olis niin heikko. Ja kun vuodet vieri niin sit aatteli, ettei näin "vanhana" voi mennä kun olis liian noloo.

      No nyt on sitten multihuipentuma käynnissä, oon heikko ja vanha niin voin mennä sitten nolaan itteni oikein kunnolla! :P

      Mutta harmittaa enemmän jättää kokeilematta kuin kokeilla ja sit epäonnistua (toivottavasti kaikki tietty menis hyvin!) :)

      Ja kiitos tsempeistä!

      Poista

Nyt sitä kommenttia!