perjantai 15. huhtikuuta 2016

PIRKANMAAN VALINTATILAISUUS = STJ 80



Keskiviikkona se vihdoinkin koitti. Odotettu, jännitetty valintatilaisuus. Ajattelin olla ajoissa paikalla ja saavuin 20 minuuttia ennen tilaisuuden alkua. Moni muukin oli jo tullut ja seuraavien minuuttien aikana tuli vielä monen monta tyttöä. Me kyllä täytettiin kokonaan se pieni huone, mahtavaa! Tilaisuuteen kuului avauspuhe ja naisten vapaaehtoisen palveluksen esittely komentajakapteenin ja toisen herran toimesta (kenen arvoa en nyt häpeäkseni muista ollenkaan), varusmiespalveluksesta kertovan videon katselu, MPK:n esittely jossa oli mukana ensimmäisen kurssini vetäjä (jee), Naisten valmiusliiton esittely sekä kahden naisvarusmiehen (vai varusnaisen?) kokemuksia omasta vielä menossa olevasta palveluksestaan.

Vaikka infosta suurin osa oli itselle jo tuttua huttua kun olin kuluneen vuoden aikana nörtteillyt kaiken mahdollisen tiedon naisesta armeijassa käsiini, oli jokaista puheenvuoroa silti mielenkiintoista kuunnella. Isot herrat puhuivat asiaan kuuluvalla vakavuudella ja pyrkivät vähän herättelemään meitä ajattelemaan isompaa kuvaa, jos joku ei ollut sitä vielä itsekseen tehnyt. Kyseessä ei kuitenkaan ole "extreme-välivuosi" vaan palveluksen jälkeen jokainen on 50-60 vuotiaaksi saakka reservissä. Siihen kuuluu kertausharjoitukset ja in the end, jos tilanne tulee päälle, rintamalle on mentävä. Kuten hekin sanoivat, tämä on hyvä pitää mielessä. Silti ei saa unohtaa huumorintajuaan, sillä ilman sitä palveluksesta voi tulla rankkaa. Pilkettä silmäkulmassa ja aina sata lasissa loppuun saakka niin hyvä tulee. Herrojen heittämät jäätävät vitsit kevensivät mukavasti tunnelmaa sillä alussa meistä varmaan jokainen istui kuin seipään nielleenä tuolissaan.

Kun valintahaastattelut alkoivat, naisia kutsuttiin neljän hengen joukoissa odottamaan vuoroaan kutsuntalääkärin ja lautakunnan luokse. Muut saivat odotella meille varatussa tilassa nimenhuutoaan, tutustua varusnaisten tuomiin tavaroihin, haastatella heitä ja jo reserviin siirtyneitä naisia (MPK:n ja Naisten Valmiusliiton edustajat), jutella keskenään ja yleisesti kerryttää lisää hikikarpaloita otsalleen. Saimme kokeilla isoa reppua, jääkärireppua ja uutta tetsaria (m05). Iso reppu oli yllättävän kevyt (ei ollut ruokia mukana) ja jääkärireppu tuntui painavan saman verran. Oli kivaa huomata, että Mpk:n kursseilla on melkeimpä ollut tuon verran kamaa niskassa eli tietää jo miltä tuntuu kantaa sirpaleliivi+tetsari+reppu+ase+kypärä-yhdistelmää. Täytyy kyllä se sanoa, että vaikka reppu ei olekaan niin painava, että sen ylössaaminen olisi työn takana niin tuskaiset hetket kuitenkin odottavat marssien muodossa. Jos reppua pitää pitää muiden kamojen kanssa monta tuntia selässä niin itsellä niskat kyllä alkavat huutamaan hoosiannaa aika nopeasti. Hyvässä rinkassa painon saa säädettyä lantiolle, mutta PV:n kamoissa on vain sellainen ohut lantioremmi eli suurin osa tavarasta tulee mitä luultavammin roikkumaan hartioiden varassa. Ainakin tällaisella kääpiöllä. Oh boys.

Kun oma nimi vihdoinkin huudettiin (meni enemmän loppupuolelle kuin alkuun eli sai jännäillä aika pitkään), siirryin kolmen muun huudetun tytön kanssa kapeaan käytävään, jossa kahden kutsuntalautakunnan oven välissä oli lääkärin ovi, ja jokaisen oven edessä oli muutama tyyppi odottelemassa vuoroaan. Ensin sohvalle istumaan lääkärin oven eteen, sitten lääkärin huoneeseen. Siellä meni säkällä yksi minuutti jonka jälkeen siirryin allekirjoitettujen A:n papereitteni kanssa odottamaan kutsuntalautakunta 1:sen oven taakse. Vuoro tuli, istuin, ojensin paperit. Meni ehkä neljä minuttia ja tulin pihalle alla olevan PAM:in kanssa ja näytin varmaan likinäköiseltä myyrältä räpytellessäni silmiäni. Mitä oli äsken tapahtunut?

Mulla on nyt mennyt pari päivää tämän asian käsittelyssä. Että olen oikeasti nyt menossa suorittamaan asepalvelusta ja vielä II/16 erässä. PANIIKKI. INNOSTUS. PANIIKKI!

Panssariprikaati ei ollut omalla wish listillä ollenkaan, sillä viime syksynä kun tutkin kaikkia mahdollisia Pirkanmaan naisten kiintiöpaikkoja, se ei vaan jostain syystä sytyttänyt. Paitsi panssaritiedustelu, mutta sitäkään ei ymmärtääkseni Parolassa enää ole, nyyhkis (siis ihan kuin sellaiseen koskaan edes pääsisin lol). Lisäksi Parolan yllä väijyy oma ennakkoluuloinen mielikuva siitä paikkana, jonne lusmut (kuten omat exät) menee tuhnuileen 6 kuukauden miehiksi (tämä on oikeasti hölmö ajatus, mutta... siellä se päässä vaan sitkeästi pysyy).

Mutta! Nyt kun alkujärkytys pikkuhiljaa laantuu niin kyllä sitä alkaa hymy pyllyyn taas löytymään. Harmittaa, että Puolustusvoimien sivujen uusiutuessa ei kaikki info ole saatavilla, sillä olisin halunnut hetinytäkkiä saada viime vuoden Parolan alokasinfon käsiini. Oon kauhea kiipijä opportunisti niin sieluani lämmittäisi mahdollisuus päästä heti suunnittelemaan, että mitä missä ja milloin. Mutta nyt on mastermindin odotettava kiltisti omaa alokasinfoa joka saapuu kenties kesäkuun alussa ja vasta sitten laitettava hoksottimet töihin.

Koska mun tapauksessa kyseinen erä oli aika oleellinen, oon ihan älyttömän kiitollinen kutsuntalautakunnalle, että he oikeasti onnistuivat punkeamaan mut jonnekin kun kaikki paikat olivat lähtökohtaisesti ihan täynnä. Ja tunnen kyllä syyllisyyttä siitä, että eka ajatus tosiaan oli vauvamaisesti, että mitä mä siellä teen?? Mulla oli niin hyvät perustelut (tietty omasta mielestä) valmiina mun ykköstoivetta varten ja kuvittelin, että homma päättyisi siihen, että lautakunta joko olisi samaa mieltä tai eri mieltä mun kanssa ja tekisi päätöksen sen perusteella. Mutta mä en päässyt edes esittämään mun elämää suurempia suunnitelmia, kun mulle todettiin heti alussa, että sori, sinne ei ole paikkoja. Tällainen tilanne ei käynyt omassa mielessä kertaakaan, olin vaan et mitäää kun kaikki omat suunnitelmat mureni siihen lattialle. Nyt jo ehkä vähän naurattaa kun voin vaan kuvitella omaa ilmettä siinä penkillä :D

Eniten ehkä harmittaa tosiaan tuo, että se jäi yhdestä paikasta kiinni. Niin lähellä, mutta niin kaukana. Jos mulle oltais sanottu perustelujen jälkeen, että "älä tyttö nyt liikoja innostu" niin olisi jollain lailla helpompaa hyväksyä tappio ja todeta ettei se oma suunnitelma ollutkaan niin hyvä kun kuvitteli. Nyt kukaan ei ole edes kuullut mun suunnitelmaa! Är, sielu itkee verta. Mutta vaikka juna menikin nenän edestä nyt, saattaa olla, että jatkovuoro tulee. Pienenpienenpieni mahdollisuus sille, että jostain muualta jäisi paikka tyhjäksi tai joku peruu. Jolloin tämä rotta on valmiina odottelemassa. Mua siis neuvottiin tekemään siirtohakemus kesäkuussa jos vielä olisin halukas sellaisen tekemään. Eilen meni aikalailla kaikki aika Aamukammassa seikkaillessa, koitin etsiä lisää infoa siirtohakemuksesta, sen mahdollisuuksista sekä mitä Parolalla olisi tarjottavana. Ja ainakin vielä on tunne siitä, että kyllä mä sen siirtohakemuksen teen. Silloin ainakin jonkun olisi pakko lukea mun perustelut vaikka paikka ei aukeaisikaan. Sitten oon tyytyväinen. Jälleen kerran, perse edellä puuhun. Mutta tää on aika perus omassa elämässä.

Nyt tulee oleen kevään ajan sitten hieman jakaantunut persoonallisuus päällä kun toisaalta pitää suunnitella omaa lähtöä Parolaan, mutta samalla pitää pientä rakosta varalla, että mun muutoshakemus hyväksytään ja palveluspaikka muuttuu. Välillä tulee mieleen, et pitäiskö vain olla, että ehkä se ei nyt ollut ment to be. Mutta sitten taas... Eipä tälle omalle vahvalle tunteelle mitään voi.

Jos ei muuta, niin musta tulee myöhemmin tänä vuonna helvetin ylpeä tykkimies!


15 kommenttia:

  1. Ei Parolannummi ole ollenkaan huono :) Naispuolinen kaveri siirtyi sieltä juuri reserviin spol koulutuksen jälkeen ja oli oikein tyytyväinen palvelusaikaansa. Toki hän hakemalla haki muutoshakemuksella itsensä sinne vaikka paikka oli alunperin Niinisalossa, eikä koko Parolannummea meidän prikaati vaihtoehdoissa. Ihmeitäkin voi siis tapahtua ja olisihan se hienoa jos sinnekkin tällainen mahdollisuus osuisi kohdalle! :) Hyvin usein kuitenkin käy niin että ainakin jostain täytyy luopua, paikasta, erästä taikka mielekkäimmästä aselajista. :/ Jos haluaisi kaiken osuvan mahdollisimman kohdalleen niin paras tapahan on hakea myöhempään erään, jotta paikkoja riittää. Et varmaan kuitenkaan malta enää odotella :D
    Meidän 2/16 infot tuli jo, joten eiköhän pian muidenkin prikaatien alokasinfot ala eksymään postilaatikkoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Mahtavaa kuulla, että naisetkin tekee muutoshakemuksia! Ja tässä hyvin huomaa sen, etttä jollekin Parola on juuri se toivepaikka! Tiedostan siis täysin, että oma mielikuva on vain omaa ennakkoluuloa :)

      Tuo on totta, ettei toiveet kyllä välttämättä täyty ja sen asian kanssa pitää elää. Jos oisin nuorempi, olisin sanonut heti, että laittakaa vaikka II/17 erään, mutta täytän ensi vuonna 29 joten mulla ei ole "aikaa". Aahh, jos olisi tajunnut hakea 6kk aiemmin kuin hain... :D

      Luulen, että itsellä tuo aselaji tulee olemaan sellainen, missä realiteetit on otettava kauniisiin kätösiin oikein kunnolla. 156 cm kääpiö ei kuitenkaan pysty oleen kova rambo vaikka kuinka yrittäisi. Silti sitä haaveilee jääkäritouhuista. Toisaalta, voihan olla että p-kaudella tulee mitta niin täyteen metsää, että joku siisti erikoistehtävä pääesikunnassa alkaa kiinnostaan! Mieli on kyllä pidettävä avoinna.

      Poista
    2. Ja siistii että infoja tulee jo! Mä oon jostain foorumeilta lukenu kun porukka kyselee tyyliin 2 vko ennen palveluksen alkua, että missä info :D Oii, jos tulisi jo pian niin pääsee tutkaileen kaikkea mahdollista :3

      Poista
  2. Oho en tiennytkään että sulla tuota ikää jo onkin :) Ainahan kannattaa yrittää, joskus sitä pystyykin vaikka ja mihin! Kovasti täälläkin kiinnostaisi sissi/tiedustelu hommat, mutta a. naisia ei niihin hommiin Kajaanissa oteta ja b.jälleen pitää muistaa antaa vähän löysää tälle sairaudelle. :D Onneksi kuitenkin löytyy paljon mahtavia hommia mistä valita. Ootkos muuten liittynyt fb:ssä (jos siellä olet) pspr 2/16 ryhmään? Siellä tulee ilmi oikeastaan kaikki tarvittava tieto mitä infossakin ja some-agentit vastailee mieltä painaviin kysymyksiin kyllä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, aika eläkeläisenä tuonne nyt mennään viimeisen vuoden turvin. Siinä eniten pelottaa se, että jos paikat ei kestäkkään niin uusintakiekkaa ei ole eikä tule. Joten täytyy toivoa, että keho kestää :)

      Tiedustelu! Se olis niin ykkösenä itellä myös :D En tiedä miksi sitä haluaisi maksimoida oman kurjuutensa, mutta kyllä se vaan kiehtoo!

      Enkä oo liittynyt! Koitin pähkäillä, että millä nimellä sen ryhmän löytäisi ja epäonnistuin hauissani täydellisesti! Ah, oot mun guru kun tiiät niin paljon :D

      Mietin tässä juuri, että tiiätkö tuosta kaverisi siirtohakemuksesta mitään sen enempää? Oon pohdiskellut, että mitä kaikkea siihen omaani kirjottaisin ja eihän siitä nyt netissä ole mitään "tässä esimerkkihakemus" pohjaa valmiina. Tällä hetkellä visiona on ihan sellanen avoimen työpaikkahakemuksen tyyppinen ratkaisu jossa selitän kunnolla mutta ytimekkäästi syyni hakemukselle jonka liitän mukaan kun eihän sen lomakkeen pieneen ruutuun mahdu kirjoittaan yhtään mitään.

      Poista
    2. Voi se olis kyllä liian ikävää tuossa tilanteessa, mutta eiköhän se kroppa siellä kestä! :)

      Jep, kaikki ns. kurja ja hajottava justiin on se meikäläisenkin juttu :'D

      Tosiaan ihan prikaatin lyhenteellä ja erällä löytää kyseiset fb-ryhmät.

      Itseasiassa tämä kaveri antoi paperinsa tuttunsa tutulle joka työskenteli aluetoimistolla, joka sitten huolehti asian loppuun saatujen tietojen mukaan. :D Suosittelen ottamaan omaan aluetoimistoon yhteyttä ja pyytämään sieltä vinkkejä/apua. Varmaan tiedätkin mistä numeron löytää :).

      Poista
    3. Oih, suhteita! Niistä on kyllä aina hyötyä :P

      Mähän heti kärppänä soittelin aluetoimistoon torstaina kalastellen jotain infoa, mutta vaan vaihteeseen, eikä siellä oikein osattua sanoa muuta kuin että tekisin saatujen ohjeiden mukaan. Siellä on varmaan aikamoista hässäkkää tässä niin aattelin etten häiriköi enempää vaan teen sen hakemuksen silloin kesäkuussa :) Katsotaan sitten miten käy!

      Poista
  3. Pakko kysyä, että mihin olisit halunnut? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinkin eksoottiseen paikkaan kuin Dragsvik :P

      Poista
  4. Luulen, että tuossa syynä se jos et ole ruotsinkielinen. En siis tiedä oletko, mutta Dragsvik on pääasiallisesti ruotsinkielisille asevelvollisille :/ Parolaa en usko huonoksi paikaksi :)

    terveisin 1/14 jo edesmennyt Pioneerirykmentti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin siis asia onkin! Jos olisin ruotsinkielinen, mut olisi pakko laittaa Drakaan niin halutessani. Nyt sitä velvoitetta ei ole ja paikkoja oli tasan yksi joka meni ruotsinkieliselle (luonnollisesti).

      Drakaan kuitenkin hakeutuu myös paljon suomenkielisiä ja PV itse mainostaa paikkaa myös suomenkielisille hyvänä kansainvälistymisen väylänä. Siellä on eräs joukko jota ei muualla Suomessa ole ja se oli haaveissa. Katsotaan kuinka muutoshakemuksen käy. Tuohon suomenkielisyyteen se ei todellakaan voi kaatua, mutta kiintiöihin kyllä. Mä toivon et joku peruu! :P

      Poista
    2. Toivotaan siis, että hyvin käy! :) Tsemppiä jokatapauksessa palvelukseen!

      Poista
    3. Kiitoksia! Ja kyllä, hienointa on se että palvelukseen pääsee vaikkei se oma dreamteam avaudukkaan :)

      Poista
  5. Älä ihmeessä vaihda parolasta pois! Ite siellä nyt ja siis... parempaa ei oo.. keneltäkään en oo kuullu valitusta paikasta ja näin komennuksella ko oon ni ikävä on kova kyseiseen paikkaan takaisin 😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehehee, ihanaa kuulla! Meillä tuntuu olevan aikas kiva naisporukka muutenkin tulossa sinne! :) Eli ei Parola kyllä haittaa enää ollenkaan, hyvillä mielin meen!

      Poista

Nyt sitä kommenttia!