sunnuntai 29. toukokuuta 2016

AMPUMINEN ON PARASTA MITÄ VOI TEHDÄ HOUSUT JALASSA



14.5 oli aika jälleen pakata reppuun lämmintä vaatetta mukaan ja suunnata kohti Huittista: vuorossa oli kauan odotettu MPK:n naisten ase- ja ampumiskurssi 1. Aah, aseita, maalitauluja ja tiukkaa keskittymistä! Sää oli mukavan sateinen ja kolea, mutta sehän ei menoa haitannut. Toi vaan lisää fiilistä pian alkavaan palvelukseen. Kurssilla oli monta tuttua naisten talvimaastotaidot-kurssilta Säkylästä ja erityisesti toisen tulevan varusmiesnaisen kanssa tuli kyllä louskutettuja leukoja koko päivän ajan, aivan kuten Säkylässäkin, heh.


Aamupäivä meni teorian parissa kun käytiin läpi lainsäädäntöä; kuinka hankkimislupa haetaan, kuinka se myöhemmin muutetaan hallussapitoluvaksi, miten lupa voi raueta, saako ampuma-asetta lainata ja kuinka asetta säilytetään oikein. Iltapäivällä meidät taas jaettiin kolmeen ryhmään jotka kiersi kolme ammuntarastia eri tahtiin. Meillä oli ensimmäisenä vuorossa reserviläiskiväärillä ampumista jossa viiden kohdistuslaukauksen jälkeen ammuttiin 10 laukauksen kilpasarja 100 metristä. Itse onnistuin ampumaan ihan ok, mutta tulos ei ollut kyllä mikään maata mullistava, ei tullut edes yhtään kymppiä sarjaa ampuessa. Tulokseksi tuli 80/100. Paras tulos kiväärissä oli 87/100!

Seuraavaksi meillä oli pistooliammuntaa .22 kaliiperisella 25 metristä. Ylitin jopa itseni ja ammuin kurssin toiseksi parhaimmat pisteet eli 86! Yllättävää kuinka raskasta ampuminen on, sillä jo tässä kohtaa alkoi hieman väsähtää keskittymisestä. Itsellä on vielä niin, että vasen silmä on vaan yksinkertaisesti pakko sulkea ammuttaessa ja tämä kyllä lisäsi ihan jäätävää painetta silmiin. Mutta kyllä sitä vaan silti onnistui ampumaan vikassa sarjassa 10,10,10,9 ja 7. Lopuksi saatiin kokeilla 9mm pistoolilla ampumista viiden laukauksen verran ja hyvä ettei perseelle lentänyt aseen potkaistaessa, oli mukana vähän enemmän voimaa kuin tuossa .22:ssa. Jos sitä joskus jonkun aseen hankkisi niin se olisi kyllä tuo ysimillinen... kjäh kjäh.


Viimeisenä rastina meillä oli EKO-ase ammuntaa 8 metristä niin kiväärillä kuin pistoolilla. Kovien ammuntojen jälkeen elektronisesta ampumisesta ei oikein enää pystynyt niin kovin innostumaan, mutta kyllä sitä muutaman sarjan jaksoi ampua, varsinkin kun nyt sai vuorostaan ampua seisoen ja kokeiltiin myös polviammuntaa. On se vaan aika jäätävän raskasta pidellä vasurilla kivääriä vakaana ja korpo:ssakin kyllä keho joutuu tekemään ihan eri lailla työtä kuin maaten jossa aseen voi tukea lippaasta maahan. 

Kello 16 kaikki rastit oli käyty läpi ja kurssipalautteen jälkeen oli aika hipsiä takaisin Tampereelle. Tämä kurssi kyllä taas nostatti innostusta ampumiseen aivan uusiin lukemiin ja oikein harmittaa, ettei ampumista enää kerkiä kokeilemaan siviilissä ennen palvelusta. Olisi niin paljon haluja yrittää kohentaa omaa tekniikkaa ja näin parantaa tuloksiaan. No, mutta kuten viisaat sanoo: kyllä sitä pääsee ampumaan sielunsa kyllyydestä sitten intissä. Jatkokurssi on tulossa syksyllä, mutta palveluksen vuoksi se nyt taitaa jäädä sivu suun. Mitä nyt hetken aikaa pohdittiin toisen tulevan varusveijarin kanssa, että jos lomat sattuu kyseiselle viikonlopulle niin kyllähän sitä toisaalta voisi... Mut mä veikkaan, että todellisuudessa lomat menee tiukassa vaaka-asennossa lampaita laskien.

Ja hei, STJ 36!




* Kuvat napannut: Hanna-Maija Raitio/MPK

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Nyt sitä kommenttia!