perjantai 27. toukokuuta 2016

TONGARIRO ALPINE CROSSING



Vaikka viimeinen pakollinen tentti oli jo viime viikolla niin eihän nörtti huonoista tavoistaan eroon pääse ja tässä kohtaa onkin kamala tohina päällä kun muutaman työpäivän lisäksi oon tykittänyt valtio-oppia kaaliin. Tavoitteena tenttiä 3 op kokonaisuus kesäkuun alussa ja sen jälkeen ehkä vielä kv-politiikan johdantokurssi 5 op... Joo o! Mutta jos nyt taas vähän yrittäisi nipistää aikaa myös blogille ja sen myötä jatkaa Uuden-Seelannin juttuja, tällä kertaa Mount Doomille vaeltamisen parissa!



Lake Taupolla yksi ihan must jutuista oli mennä noin 20 km vaellukselle nimeltä Tongariro Alpine Crossing, jonka aikana joko kävellään ohi tai halutessaan kiivetään Taru Sormusten Herrasta - leffoista tutulle Mount Doomille. Matkaa vaellukselle oli varattuna noin 7 tuntia ja vuorelle kiipeäminen olisi lisännyt matka-aikaa neljällä tunnilla. Me päätettiin vain kävellä vuoren ohi, jo tuo 20 km tuntui tuossa läskipulla-moodissa aikamoiselta suoritukselta vaikka loppujen lopuksi se menikin todella kivuttomasti.



Bussi hostellin edestä lähti jo klo 5 aamulla sillä matkaa vaellusreitin alkupäähän oli yli tunti Tauposta. Ilma oli mukavan rapsakka (lue: päällä oli melkeinpä koko rinkan sisältö), mutta silti aurinkoinen. Kuultiin hostellilla, että ennen meidän retkipäivää vaellusreitti oli ollut lumen takia suljettuna muutaman päivän. Aikamoinen tuuri taas matkassa sillä tiukan aikataulun vuoksi monella meidän Kiwibussilaisella oli tasan tämä yksi päivä aikaa tehdä vaellus ennen seuraavaan kaupunkiin siirtymistä.







Täytyy kyllä sanoa, että varsinkin alkupuolella reitti kyllä otti koville, sillä ylöspäin kiipeäminen jäätävässä tuulessa pienen pientä jyrkkää polkua pitkin söi miestä. Tippa linssissä muisteli Samin ja Frodon äherrystä Mount Doomille ja tunsi aivan uudenlaista sympatiaa pieniä hobitteja kohtaan. Sitä itsekin melkein eteni nelinkontin kun muuten tuulenpuuska olisi varmasti napannut mukaansa. Mutta kyllä se äherrys oli kaiken vaivan arvoinen, kun kiipeilyt oli suoritettu avautui eteen upeita maisemia ja matkan jatkuessa saavuttiin Emerald lakes:lle.






Kyseiset järvet sisälsivät jotain rikkipitoista shaibelia, joten niissä ei saanut uiskennella ja haju oli taas tuttu ja turvallinen mätä kananmuna. Emeraldijärvien lähellä oli myös Sininen järvi, mutta eihän se enää ollut niin jännä noiden kolmen jälkeen. Järvien jälkeen alkoi pikkuhiljaa tie viemään alaspäin ja kiipeäminen vaihtui leppoisaksi kävelyksi auringon paisteessa. Myös kasvillisuus muuttui matkan edetessä ja lopussa ennen parkkipaikoille saapumista käveltiin jo viidakon keskellä aika trooppisissa tunnelmissa. Aikaa meillä meni ylitykseen noin 6 tuntia joten bussia odotellessa kerkesi vetäseen vielä pienet päikkärit. Ne tuli tarpeeseen sillä Taupossa odotteli kauan mehusteltu tandemhyppy!

Kävelyreitti on turisteille ilmainen, mutta meillä bussikuljetus reitille ja sieltä haku takaisin Taupoon kustansi 65 $ NZ eli ruhtinaalliset 39 euroa.












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Nyt sitä kommenttia!