sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

KUKA, MITÄ, HÄH




Nyt kun blogi muuntautuu lennosta inttiblogiksi niin ajattelin, että voisi olla hyvä aika kerrata kuka täällä näitä juttuja raapii kasaan teidän iloksi ja kiusaksi. Blogia kun on kirjoitettu jo vuodesta 2011 niin ei hullukaan sopivalla lääkityksellä ala lukemaan kaikkia noita horinoita läpi.

Olen juuri 29 vuotta (kääk) täyttänyt tamperelainen joka aloittaa oman vapaaehtoisen asepalveluksensa 4.7.2016 Parolannummella. Alokaskyselyn toiveissa ruksasin coolisti haluavani reserviupseerikouluun ja p-kauden sijoituspaikaksi jääkäritykistörykmentin. Ainahan saa haaveilla.

Blogia aloin pitää vuoden 2011 lopussa aikeena raportoida omia edesottamuksia opintojen ja nimenomaan vaihto-opintojen saralla. Samalla tuntui luontevalta kirjoittaa omista reissuista, liittyiväthän nekin vahvasti ulkomailla haahuiluun ja loppu onkin historiaa. Sen laadukkuudesta voi tietenkin olla montaa mieltä, mutta omana kiintotähtenä on ollut pyrkimys pitää teksti elävänä ja aitona turhia kaunistelematta sekä harjoittaa huumorin valistuneinta muotoa eli itseironiaa. Tämä on vakaa aikomus myös tulevaisuudessa omasta palveluksesta ja sen herättämistä ajatuksista kirjoittaessa.

Kun ikää on jo melkein saman verran kuin Jeesuksella, lienee osuvaa listata tähän hieman mitä elämässään on puuhaillut. Myöhemmin voi omaa päätöstä hakeutua vapaaehtoiseen asepalvelukseen peilata tähän kontekstiin ja todeta vain lopuksi että mitä paskaa. 

Valmistuin vuonna 2006 vaatetusalan artesaaniksi ja samana vuonna pistin vielä oman toiminimeni pystyyn. Moni tuntuu yllättyvän kun kuulee, etten ole käynyt lukiota (olenhan niin fiksu ja filmaattinen), mutta koin nuorena vahvasti olevani tekijä, en pänttääjä. Mulla oli oma nettivaatekauppa jonne suunnittelin ja ompelin vaatteita sekä valmistin myös mittatilaustöitä asiakkaiden toiveiden mukaan. Tein töitä yrittäjänä sivutoimisesti aina opintojen tai ansiotyön ohella. Lähdin myös opiskelemaan jalkinealaa heti seuraavana syksynä, mutta jaksoin roikkua kuolevalla alalla 1,5 v ennen kuin iskin pillit pussiin ja lähdin kuukaudeksi etsimään itseäni Intiaan. Intiassa olo oli suurta shokkiterapiaa joka traumatisoi idealistisen 20-vuotiaan. Sillä matkalla ei mitään suuria oivalluksia tullut elämästä tahi itsestä, eikä matkailukärpänenkään vielä purrut kunnolla.

Tämän jälkeen oli vahva fiilis siitä, että nyt mennään duuniin ja tienataan rahaa. 2008 vuoden lopussa pääsinkin logistiikkakeskukselle varastotyöntekijäksi ja siellä olen kirjoilla vielä tänäkin päivänä, mikä on eräällä tapaa todella lohduttavaa, mutta samalla hieman säälittävää. Monkey see, monkey do - hommia hakatessa täyspäiväisesti meni muutama vuosi ja syksyllä 2011 aloitin opinnot Tampereen Ammattikorkeakoulussa liiketalouden koulutusohjelmassa. Ajattelin sen olevan fiksu jatkumo oman yritystoiminnan näkövinkkelistä. Opintojen aikana suoritin vaihto-opinnot Bangkokissa opiskellen kansainvälistä johtamista ja markkinointia. Rustasin kasaan myös monitieteisen sivuainekokonaisuuden yliopistojen yhteisessä Aasia-verkostossa.

Ennen vaihtoa ehdin olla naapurimaamme sinikeltaisessa sisustuspytingissä töissä puolisen vuotta ja sain sieltä töitä myös palatessani takaisin Suomeen. Opintoihin kuuluva harjoittelu ja opinnäytetyö on myös rustattu kyseiselle firmalle. Yhteensä noin 2,5 vuoden aikana kerkesin toimimaan niin myynnin, hallinnon, logistiikan kuin sisustuksen puolella kunnes uudet tuulet (eli sopimuksen loppuminen ja totaaliketutus) veivät mukanaan. Valmistuin liiketalouden tradenomiksi joulukuussa 2015 ja sillä paperilla ei ole voinut edes pyllyään pyyhkiä. 

Tällä hetkellä opiskelen Tampereen yliopistossa politiikan tutkimusta ja haluaisin suorittaa maisterivaiheen rauhan- ja konfliktintutkimuksen parissa. Tai oikeastaan myös kv-politiikka ja valtio-oppi käyvät kunhan pääsee tutkimaan sotia, haha. Kävin nyt kevään aikana kansalaisopiston arabian kielen tiiviskurssin ja halu olisi jatkaa kielen opiskelua myöhemmin. Myös Lähi-Idän tutkimus kiinnostaa, samoin MPKK:ssa olevat sotatieteen kurssit. Kyllä opiskeltavaa riittää!

Mitä muuta mun elämässä on opintojen ja töiden lisäksi? Vapaa-aika on hieman tuntematon käsite ja jos sitä löytyy niin yleensä muutun manaatiksi joka ei poistu edes kotoaan kuin vain ruokaa hakeakseen. Mussa ei taida olla kuin vain On - Off - vaiheet. Matkustaminen on ollut oma harrastus (vaiko elämäntapa) viimeiset 6 vuotta ja tällä hetkellä on 35 maata/aluetta käytynä läpi (mikä ei tietenkään ole ihan älyttömän paljon, mutta on se nyt jotain). Blogin myötä tietenkin kirjoittaminen ja valokuvaus ovat myös harrastuksia, mutta enemmän sellaisella kieli poskella/mennään fiiliksen mukaan - mentaliteetilla. Lukeminen on kivaa ja kirja hakkaa elokuvan useimmiten 6 - 0. Olen aikamoinen piilonörtti ja tykkään fantasiasta ja sci-fistä ja köh köh, olen joskus muinoin pelannut jopa WoW:ia. Ompelen myös edelleen, mutta vain harrastusmielessä kavereille ja tutun tutuille. 

Myös liikunnassa seilaan raivoreenaaja/limusipsidippi-otuksen välillä. Aikuisiällä aloin harrastaa kunnolla liikuntaa vasta joskus 21-22 - vuotiaana kun löysin tankotanssin ja liikunnassa oli vihdoinkin jotain muutakin järkeä kuin vain hikoilu ja piina. Tanssin myös reggaetonia ja hip hopia parisen vuotta. Myöhemmin kuvioihin astui  Muay Thai, mutta vaihto-opintojen vuoksi manatoiduin taas pariksi vuodeksi kunnes aloitin thainyrkkeilyn uudestaan 2015 keväällä. Sekin jäi kun syksyn piti painaa töitä ja opparia samaan aikaan ja vasta tammikuussa aloin juosta ja käydä pumpissa intin vuoksi. Omalle mentaliteetille ei sovi liikkuminen vain paremman perseen vuoksi vaan myös liikunnassa on ihanaa oppia jotain uutta. Hyvä kunto tulee sitten kaupan päälle. Liikunta myös mahdollistaa sen, että mäkkärissä voi käydä koska haluaa ja perjantaikebab on hyvä juttu.

Omaa luonnetta on ehkä vaikeinta kuvailla, vielä kun on aivan jäätävä tuuliviiri. Saatan olla välillä todella sosiaalinen, äänekäs ja jopa rasittava ja sitten taas tulee hetkiä, jolloin haluan olla yksin omassa rauhassa ja koen olevani ihan kädetön muiden seurassa. Olen aika kärkäs vaikka olenkin yrittänyt suitsia omaa ulosantia pehmeämmäksi. Silti jotkut ottavat mielipiteenilmaisuni jotenkin todella ehdottomina ja erityisesti vähän aremmat henkilöt kyllä saattavat kokea mut aikamoisena jyränä kun tullaan tilanteeseen jossa pitää tehdä nopeita päätöksiä. Olen looginen ja analyyttinen ja haluan tietää asiat perinpohjaisesti ennenkuin "ostan" jonkun toimintatavan, asioiden pitää olla hyvin perusteltuja. Olen kuitenkin myös hyvä ja empaattinen kuuntelija ja ihmiset usein kokevat, että mulle on hyvä avautua. Siksi tiedän paljon salaisuuksia hahhahhahaa! Olen myös itse todella avoin enkä arkaile puhua mistään asioista. Tulevat palvelustoverit saavatkin kokea, että omien suolien levittäminen muiden nähtäväksi on ihanan puhdistavaa toimintaa joka saa aikaan kevyen olon. 

Tässä siis minä jonkinnäköisessä pähkinänkuoressa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Nyt sitä kommenttia!