sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

MOSALEIRISTÄ SELVITTY


Koko viime viikko meni metsässä kun mosaleiri vihdoinkin koitti. Itse jotenkin oletin, että meillä olisi ollut jonkinnäköinen MajoHajo ennen ensimmäistä harjoitusta, sellainen lempeä lasku metsäläisen elämään jossa vietettäisiin yksi harjoitusyö teltassa tyyliin kasarmin alueella pöpelikön takana piilossa. Mutta kyllä tämä neljä yötä putkeenkin sujui yllättävän helposti!

Ennen leiriä meillä oli lomaa vain la-illasta su-iltaan, eli se kuuluisa runkkuvlv. Kyllä se vapaa-aika nopsaa hujahtikin kun paniikissa koitti miettiä mitä kaikkea sitä saattaisikaan tarvita 5 päivän aikana metsässä. Myös eväitä piti käydä ostamassa jos kun pakkiruokailu alkaisi tökkiä. Meille vinkattiin, että pakkaaminen kannattaisi suorittaa jo sunnuntaina ennen hiljaisuutta ja kyllä sitä olikin hirvee hulina päällä kun pakkaili isoa ja pientä reppua sekä tetsaria leirikuntoon. Loppujen lopuksi meillä oli maanantaina joku 3 h aikaa vielä pakkailla kun lähtö oli vasta lounaan jälkeen. Noo, päästiin taas kiireestä odottamisen auvoiseen tilaan eli ihan perusmeininkiä.


Ensimmäinen ilta metsikössä oli leppoisaa rippileiritouhuilua. Pystytettiin telttaa (joko puolijoukkue- tai sissitelttaa), tuunattiin kamiinaa ja tutustuttiin leirielämään ja lähivartioon. Erona varmaan suurimpaan osaan muista naisvarusmiehistä, meillä naisia ei jaettu miesten sekaan telttoihin vaan myös me pysyimme oman tuvan kanssa yhdessä. Meillähän puolet jaoksen alokkaista on naisia joten jaoksella oli yhteensä 4 teltallista porukkaa: kaksi naistupaa ja kaksi miestupaa. Tässäkin asiassa oli puolensa ja puolensa. Toisaalta päästiin puuhailemaan oman tuvan kanssa (joka on tietenkin se parhaista parhain), mutta samalla menetti yhden mahdollisuuden tutustua lähemmin muihin jaoksen alokkaisiin. 

Harjoituksen aikana käytiin läpi asemiin ja vara-asemiin menemistä, poteron tekemistä, partion ja ryhmän etenemistä sekä hyökkäystä ja puolustusta, tutustuttiin ryhmäkohtaisiin aseisiin  (käsikranaatti, kevyt kertasinko ja telamiina) sekä ammuttiin aivan älyttömästi. Viimeisenä päivänä eli perjantaina aamulla ammuttiin myös ensimmäisen kerran ATT eli ampumataitotesti. Omat ammunnat oli harjoituksen aikana menneet ihan miten sattuu, välillä kohdistukset olivat pienessä kasassa pisteillä 8-10 ja välillä taas mikään ei osunut tauluun joten omat odotukset olivat ATT:n suhteen aika nollissa. Ilo olikin aika suuri kun taulusta löytyivät kaikki 12 laukausta ja 10 oli pisteillä! Kuntsaria ei vielä tullut (pitää saada vähintään 11/12), mutta olin mä ihan muikkuna jo tuostakin. Ehkä tää mun ja Nimettömän (rynkkyni nimi) suhde alkaa sittenkin pikkuhiljaa kukoistamaan pienten alkukankeuksien jälkeen.


Näin jälkikäteen aatellen harjoitus oli kyllä helppo. Päivät olivat tietty pitkiä ja välillä olisi halunnut ennemmin röhnöttää mustikkapensaiden vieressä kuin käydä läpi taas uutta koulutusrastia aiheesta x ja y, mutta oikeasti fyysisesti rankkoja hetkiä oli vain muutama. Tiistaina koko aamupäivän jatkunut poteroralli oli fyysisyyden lisäksi myös henkisesti rankkaa sillä oikea polvi ei oikein tykännyt metsän läpi juoksemisesta ja kun oma liikkuminen oli tasoa virtahepo pisti se omaa mieltä hieman matalaksi. Kun kaikessa haluaa olla hyvä ja kun se ei vaan ole mahdollista... Sekin onneksi helpottui kun iltapäivällä siirryttiin partion etenemiseen jossa sai kaatuilla rauhassa kehon vasemmalle puolelle syöksyessä puulta toiselle. Torstaina aamupäivällä meillä oli vuorossa kauan odotettu sauna ja sinne marssiminen olikin aikamoista Via Dolorosaa. Hellelukemat ja aurinko porotti, kaikilla pikkureput täynnä vaihtovaatteita ja saunakamppeita taisteluvarustuksen lisäksi ja soijaa pukkasi. Kuviteltiin, että vuorossa olisi rento siirtyminen saunojen läheisyyteen, mutta todellisuudessa vedettiinkin melkein pikamarssia herra kokelaan johdolla. Siinä liitäessä eteenpäin omilla pikku töppösillä naureskeltiin, että tää olikin se rankin vaihe koko harjotuksessa. Saunan jälkeen oli kuin uudestisyntynyt ihminen! Täytyy meinaan sanoa etten oo ikinä elämässäni haissut niin pahalle kuin tuossa kohtaa. Se pistävä haju joka leyhähti nenään joka kerta kun takkia vähän leyhytteli vatsan kohdalta oli jäätävä!


Unen vähyys oli myös asia, joka hieman jännitti ennen harjoitusta ja se kuinka pystyy operoimaan pienissä univeloissa monta päivää putkeen. Mutta loppujen lopuksi omat vartiovuorot olivat aika suklaisia vaikka ottikin jonkun mörkövuoron klo 3 yöllä. Pisin vartio oli itsellä 1 h 20 min ja sekin oli ensimmäisenä yönä. Aiemmin siviilissä olisin ehkä tuhahdellu sille, että vartion jälkeen on mahdollista nukkua vaan 2 tuntia, nyt se kaksi tuntia oli sulaa yleellisyyttä omassa pehmoisessa makuupussissa. Siinä päivän sykkimisen jälkeen pää RÄjähti siihen makuupussin sisälle ja unessa oli jo ennen kuin kylkeä käänsi. Viimeisenä yönä taisi tulla vähiten unta, noin 5 h, kun päivän ohjelma venähti ja päästiin pystyttämään meidän sissitelttaa vasta klo 22 aikoihin ja sateessa tietenkin. Eräjorman elkein sain kuitenkin kamiinan syttymään ykkösellä toisen taistelijan kanssa ja sekin yö meni mukavasti ja kaikki vaatteetkin sai kuivaksi vielä. 

Lomille lähtö viivästyi perjantaina kaluston huollon venyessä. Joku välkky oli myös onnistunut tilaamaan meille päivällistä niin sehän oli myös syötävä. Lopulta hirveän sählingin jälkeen (aikamääreitä ei kerrottu ja yhtäkkiä olikin 10 min aikaa ja kellään meijän tuvasta ei ollut vielä edes lomapukua päällä) päästiin lomille klo 18.15, kaksi tuntia normiajan jälkeen. Siitä sitten taistelijatoverin kyydillä Tampereelle ja suoraa Mäkkäriin. Aijai jai!

*****

Hämmentävintä tässä kaikessa on se, että P-kausi on nyt puolessa välissä! PUOLESSA VÄLISSÄ. Enää  4 viikkoa alokasaikaa jäljellä ja noin kolme viikkoa aikaa näyttää oma kyvykkyytensä jatkovalintoja varten. Huh. Nopeasti tää aika menee.

3 kommenttia:

Nyt sitä kommenttia!