maanantai 18. heinäkuuta 2016

P-KAUDEN KAKSI ENSIMMÄISTÄ VIIKKOA

Perjantaina se kauan kaivattu päivä vihdoinkin koitti: ensimmäiset lomat, ensimmäistä kertaa lomapuku päällä ja ensimmäistä kertaa matkaaminen kotiin viettämään laatuaikaa... tietokoneen äärellä. Ai mikä elämä? Nyt ollaan takaisin kasarmilla ja maanantaikin on taputeltu jo palveluksen osalta kasaan.

Mitä kaikkea intissä tehdään kahden ensimmäisen viikon aikana? Monelle, jotka ovat lukeneet muita inttiblogeja aiemmin ei tässä kirjoituksessa taida tulla mitään uutta, mutta sellaiselle henkilölle joka ei ole perehtynyt asepalvelukseen tahi p-kauden aikatauluun voi olla ihan eri jännää päästä kurkkaamaan alokaskauden arkeen ja mitä kaikkea siihen kuuluu. Koska jokaisesta päivästä erikseen kertominen olisi liian aikaa vievää ja tekstinä jopa tylsää, koitan tehdä jonkinnäköistä yhteenvetoa.


1. PÄIVÄ

Ensimmäinen päivähän oli tietenkin se kaikista jännin. NYT se alkaa, ajatteli pieni monni. Tuomiokellot soivat ja käsi tärisi kun konnarille ojensi junassa palvelukseenastumismääräystä junalipun sijaan. Onneksi kasarmialueelle ei tarvinnut mennä yksin, sillä oltiin muiden naisten kanssa sosialisoitu jo whatsappissa hyvissä ajoin ja matkasin Hämeenlinnan juna-asemalta parin tytön kanssa Parolannummelle. Oltiin kuultu villiä huhua jo omista sijoituspaikoista ja kun omaan paperiin iskettiin leima "2.OITPTRI", se ei enää ollut niin iso järkytys.

Seuraavaksi pääsi omaan yksikköön ja tupaan täytteleen henkilötietolomaketta ja jaosjohtajan haastatteluun. Haastattelu meni jotenkin ihan hilseen yli. Sain onneksi sanottua tavoitteeksi johtajakoulutuksen, mutta muuten se oli niin leppoisa jutustelu ettei jälkikäteen tiennyt, olisiko siinä pitänyt olla vähän skarpimpi. Seuraava ja oikeastaan ainoa tehtävä loppupäivälle oli kamojen haku varusvarastolta ja niiden ujuttaminen omaan kaappiin. Samalla sitä jutteli uusien tupakavereiden kanssa ja fiilisteli koko juttua. Täällä me nyt oltiin!


ARKI KASARMILLA

Varsinkin ensimmäisen viikon alkupuoliskolla päivät olivat todella pitkiä, aina sinne klo 20 saakka eikä illalla jaksanut tai kerennyt muuta kuin käymään nopeasti suihkussa. Pikkuhiljaa päivien aikataulut normalisoituivat ja tällä hetkellä päivärytmi on seuraava:

- Herätys klo 6 (meijän tuvassa nukkuu myös 4 alikessua ja heidät herätetään jo 5.45 jolloin myös ite herää aina. Tämähän ei haittaa ollenkaan sillä siinä saa torkutella itseään vartin verran mikä on itelle täyttä luksusta)
- Ohjattuja aamutoimia ei ole ollut koskaan (choko locoo) ja meillä on yleensä melkein tunti aikaa pukea, pestä hampaat ja tehdä punkka. Pinkkoja ei täällä tehty eikä sitä edes opetettu (choco loco vol. 2)
- Aamupala on klo 7 aikoihin ja päivä alkaakin siis järjestymällä yksikön eteen pihalle kolmiriviin jaoksittain ja siitä sitten marssimalla muodossa muonituskeskukseen
- Kun ruokailuja on päivän aikana kolme (+ vapaaehtoinen iltapala) alkaa nopeasti tuntua siltä, että koko päivä on yhtä syömistä ja syömään järjestymistä
- Välissä on oppitunteja, sulkeisia tai rastikoulutuksia
- Ennen päivällistä (klo 17) on sipaa eli siivouspalvelusta, joka meillä vain kahdesti ei mennyt läpi ensimmäisellä kerralla. Sipaahan on joka päivä ja aika nopeasti siihen tuli sellainen hyvä rutiini jonka mukaan suoritetaan operaatio onnistuneesti
- Klo 18 alkaa joko iltavapaat eli IV:t tai kassuvapaa jolloin saa hengailla vapaasti kassarmialueella esim. sotilaskodissa munkkia popsien
- Hiljaisuus alkaa klo 22 jolloin pitää olla nukkumassa ja kännyä ei saa enää käyttää. Väliin jää siis kuninkaalliset 8 h aikaa nukkua mikä on näin kesäaikaan enemmän kuin hyvin. Leirejä ootellessa...

Seuraava päivä lähtee samalla kaavalla pyörimään ja niin sitä rullaillaan eteenpäin meidän pienessä hamsterinpyörässä.


AMPUMAKOULUTUS

Ensimmäisen viikon torstaina saimme omat rynnäkkökiväärimme itsellemme. Alkuun oli erilaisia rastikoulutuksia aseen purkamisesta, kokoamisesta ja huoltamisesta, ampuma-asennosta maaten ja oikeanlaisesta tähtäämisestä. Siitä viikon päästä pääsimme maastoon ampumaan räkäpäillä eli paukkupatruunoilla ja torstaina, päivää ennen lomia koitti suuri päivä jolloin matkattiin bussilla Hätilään ampumaan ensimmäiset kohdistusammunnat sekä RK 1:sen. 

Kyllä söi miestä kuin pientä oravaa kun kaksien kohdistusammuntojen jälkeen ei omasta taulusta voinut sanoa yhtään mitään, kaikki luodit eivät edes osuneet tauluun! Sinne meni sekin usko, että olisi ollut hyvä ampuja ja tässä asiassa loistanut. T-paita päällä ei asetta saanut niin vakaasti tuettua itseä vasten ja kun liipasimessa ei ollut milliäkään tyhjää, ei tuon päivän ampumisilla kyllä saanut mitään "vakaata puristusta" aikaiseksi. Jokainen laukaisu oli yhtä suuri järkytys ja ase pomppi taulun oikealle puolelle kuin hullun mulkku. Tällä viikolla on vuorossa ampuminen polviasennosta ja nään jo sieluni silmin kuinka pyllähdän perseelleni ensimmäisen laukaisun jälkeen. Jaiks.



TESTEJÄ JA TARKASTUKSIA

Palveluksen alussa on jos jonkinmoista tarkastusta ja testin tynkää. Heti toisena päivänä saatiin vauhtipiikit käsiin ja onnistuin välttämään jäykkäkouristusrokotteen sillä, että se oli annettu mulle jo vuonna 2015. Viime tiistaina oli taas alkutarkastus jossa tehokkaassa jonossa pissittiin mukiin, katsottiin näkö ja värinäkö, pituus ja paino sekä kuulo. Perjantaina ennen lomille menoa meillä oli vielä lääkärin tarkastus jossa alkutarkastuksen tuloksia käytiin läpi. Näin meistä vihdoinkin tuli sotakelpoisia alokkaita joita saa nyt hyvillä mielin juoksuttaa.

Perjantaina oli myös kauan odotettu, peljätty ja spekuloitu P1-testi joka kulkee kansanomaisemmin nimellä pällikokeet. Koe koostui kolmesta eri osasta joissa kaikissa oli oma määrätty aika suoritukselle. Vaikken missään kohdassa päässyt loppuun saakka kysymyksissä (jokaisessa 40 kysymystä) niin kokeesta jäi silti hyvä fiilis. Tulokset me saamme kuulla vasta kun koulutusvalinnasta puhutaan/meidän sijoituspaikka ilmotetaan joten kauan saa jännäillä, että miten kävi.


Ja näissä merkeissä ne 12 päivää sujahti ohitse! Tällä viikolla meillä on cooper (jo huomenna!) sekä lihaskuntotestit ja tunnelma niiden suhteen on aikas jännittynyt sillä varmaan 80% ihmisistä on jonkinasteisessa flunssassa. Oma bakteerikanta on niin ryvettynyt viidakossa ettei itelle ole vielä iskenyt mitään köhää, mutta omia hermoja raastelee taasen oikea polvi joka kipeytyi viime viikon lopulla. Asfaltilla juokseminen maiharit jalassa oli näköjään liikaa jalalle ja sadetanssin lisäksi oon yrittänyt lepytellä kipeetä tassua tiikerisalvalla, kylmägeelillä ja neopreenisuojalla. Mä en kestä, että nyt on jalka sitten oudosti kipeä kun tätä ennen ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa vaikka jo vuosia on kävellyt turvakengät jalassa töissä. Niin mun tuuria tällainen, mutta koitan olla vetämättä itseäni jojoon ennenaikaisesti ja luottaa siihen että koipi tulee järkiinsä.

TJ 332!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Nyt sitä kommenttia!