sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

STJ 1 JA KAIKKI VIELÄ TIETENKIN KESKEN


Tältä näyttää juuri tällä hetkellä olohuoneen lattia.

Tyylilleen uskollisena hän tuhlailee kokonaisen viikon kaikkeen muuhun ja sitten viimeisenä päivänä alkaa armoton härdelli, pakkaaminen ja panikointi. Mutta miksi muuttaa sopivaksi huomattua lähetymistapaa? Ei ainakaan kerkee jännäilemään yhtään mitään sillä tietää, että tästä hetkestä aina siihen saakka kun saavun Hämeenlinnan juna-asemalle tulen juoksemaan peräsuoli 2 metriä takana roikkuen. 

Nyt olisi tarkoitus oikeasti rankata mukaan otettavat jutut tuosta epämääräisestä kasasta ja saada ne mahtumaan reppuun. Huomenna lähtee juna kohti Hämeenlinnaa klo 10.06, meillä on muutaman toisen naisen kanssa tarkoitus olla Parolassa hyvissä ajoin ennen yleisiä bussikuljetuksia niin pääsee sitten rauhassa hakemaan kamppeita ennen suurempia ruuhkia. 

Mitkä on fiilikset nyt?

Henkisesti on hyvä fiilis, vähän sellainen, että on jo aikakin mennä. Yritän pitää mielen avoinna, olla tekemättä mitään oletuksia tai hankkimatta liikaa sitovia odotuksia. Vähän sellaisella go with the flow - asenteella. Tehdä kaikki niin hyvin kuin pystyy (no en ees osaa tehdä muulla tavalla mitään) ja ainakin yrittää kovasti pitää turpani rullalla. Ettei siellä olla heti neiti näpsänä neuvomassa ja hermostuttamassa muita. Näissäkin on kyllä haastetta kerrakseen, ite kun on sellainen kontrollifriikki joka yrittää suunnitella kaiken etukäteen. 

Fyysesti fiilis on vähän epämääräisempi. Mulle on iskenyt joku outo polvikipu joka aina aktivoituu kun liikkuu vähänkin enemmän. Näin sopivasti viikkoa ennen palvelusta. Lisäksi tää kesäkuu on nyt vähän mennyt harakoille liikunnan suhteen. Omat hienot suunnitelmat kyllä vähän kusahti vaikka sitä niin vannoi olevansa yksi heistä jotka jaksaa sykkiä loppuun saakka. Kävinkö niillä 20-30 km marsseilla? No en. Kävinkö uimassa? No en. Teinkö plyo-treeniä 3 krt/vkossa? No en. Harjoittelinko vauhditonta pituushyppyä intensiivisesti ja paransin tuloksiani? No en. Kävin juoksemassa kerran viikossa ja tein jotain jumppajuttuja ja punnerruksia pari kertaa viikossa. Heh heh. Mut luotto on kova, että tän pehmenneen nahan alla lihakset vain uinuu pientä kesäunta ja kohta ne herätellään taas toimintaan. Kunhan toi polvikipu nyt vaan katoaisi.

Ja tavarat mahtuisi reppuun.


6 kommenttia:

  1. Onnea sinnekkin tulevalle aamulle ja! Toivottavasti p-kauden sijoitus mielyttää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinne myös aivan valtavasti! Pidän peukkuja et intin lekuri näyttää vihreetä valoa :)

      Ja meillä kiersi jo kunnon huhut et mihin sijoitettu viikko sitten. Jos oma sijoituspaikka pitää paikkansa niin ei ollut ykköstoive, mutta näin viikon sulattelun jälkeen se on ihan ok :D

      Poista
  2. No voi nyt :o Täälläkin huhuja kuulunu siitä että en oo ainakaan ammattiani vastaavassa paikassa (johonka siis normisti helposti pistetään), joten ehkä voi toivepaikka osua kohille....tai sitten ei sinnepäinkään. :D Onneksi sullakin on siellä vielä monia viikkoja aikaa vaikuttaa tulevaan :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huhu piti paikkansa! Ja myös se piti paikkansa ettei tästä enää muualle ole mahdollista vaihtaa, paitsi jos pääsee huolto-auk tai spol-auk. Mut ei se mitään, näillä mennään! :)

      Poista
  3. Tsemppii nainen, hyvin se menee ;) Muista että ekat kaks viikkoa on pahimmat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia!!! :---)

      Ainakin kaks ekaa päivää on niin lepiä ollut et oksat pois! Mitä nyt vaarana on nukahtaa jollekin oppitunnille kun ilmanvaihto huoneessa on älyttömän huonoa :D

      Harjoituksia ootellessa :,,,)

      Poista

Nyt sitä kommenttia!