lauantai 20. elokuuta 2016

VALAN KAUTTA TYKKIMIEHEKSI


Kuullos pyhä vala, kallis Suomenmaa:
sinuun koskea ei väkivalta saa!
Sua suojelemme, verin varjelemme.
Ollos huoleton, poikas valveil' on!

Kuullos pyhä vala, kallis Suomenmaa:
sinuun koskea ei väkivalta saa!
Kallios ei horju, vaaras poies torjuu.
Ollos huoleton, poikas valveil' on!


Alokaskauden 7. viikko huipentui Panssariprikaatissa valaan, joka pidettiin 19.8 klo 17 Parolannummen lippukentällä. Näin mihinkään uskontokuntaan kuulumattomana olisin voinut antaa valan sijasta vakuutuksen, mutta silloin tilaisuus olisi ollut eri paikassa ja paljon pienempi. Kiitos Puolustusvoimien positiivisen uskonnonvapauden, tällainen "rusinat pullasta"-tyyli on nykyään sallittua ja myös me pakanat saatiin osallistua valaan. 

Kertasimme ja harjoittelimme valan aikana annettavia käskyjä sekä aikatauluja keskiviikosta alkaen ja perjantaina vedettiin pienet kenraaliharjoitukset aamupäivällä itse pääkallopaikalla. Joku taisi hieman lepytellä sääjumalia sillä sateisten ja epämääräisten päivien jälkeen perjantai oli täysin pilvetön ja aurinko porotti mukavasti niskaan (suomeksi siis oli aivan saakelin kuuma). Valaan iskettiin vielä nahkahansikkaat käteen ja kyllä siitä nahkahiestä olisi ollut Güntherkin kateellinen.

Taistelukääpiön osa ei ole armeijassa hääppöinen ja myös valassa pääsi nauttimaan oman lyhyyden tuomista eduista haitoista. Valamuotoon järjestyessä ilmoitettiin, että muotoon mennään pituusjärjestyksessä. Tietenkin lyhyimmät taakse (piiloon häpeämään). Mahdollisuus pysyä tapahtumista kartalla romahti samantein sillä ainoa näköyhteys ulkomaailmaan oli edessä olevan niskavillat ja yleisesti armeijaan liitettävä reipas äänenkäyttö loisti tuolloin pelottavan paljon poissaolollaan. Positiivisena seikkana voidaan tosin mainita, että koko tapahtuman ajan piti olla kärppänä kartalla eikä ajatukset voineet kovin kauas karata. Tosin henkisellä tasolla ei voinut muutenkaan kauas kadota, siitä pitivät tulessa olevat jalkapohjat huolen. Ei ole ikinä tässä elämässä olleet jalat niin kipeät kuin valan aikana, eikä ole kyllä ikinä käsky asen-TO tuntunut niin taivaalliselta kuin tuolloin... Paikallaan seisominen on aivan järkyttävän raskasta!
Olin ensin ajatellut, että mun pitää työntää vähintään tampoonin puolikkaat sieraimiin että kykenisin operoimaan valassa edes jollakin tasolla liikutuksesta huolimatta (tällainen sentimentaalinen hölmö kun olen). Mutta kenraaliharjoitus oli jotenkin niin tuskainen, että koin pienen antikliimaksin valan suhteen. Koko loppupäivä menikin vain sellaisissa "äkkiä homma ohitse"-fiiliksissä. Onneksi sitten valatilaisuuden alkaessa siihen juhlalliseen tunnelmaan pääsi hyvin mukaan ja erityisesti ortodoksipapin rukous sekä prikaatinkomentajan puhe koskettivat tämän pienen taistelijan sydäntä. Tällä viikolla myös naisten 45 päivän katumusaika umpeutui, joten nyt voi sanoa olevansa kaikin puolin ja täydesti sitoutunut täyttämään oman pienen osansa ja velvollisuutensa Suomea kohtaan.
Aamulla alokas, illalla tykkimies!

Tänään myös ensimmäiset sataset paukkuivat ja tj on tällä hetkellä mahtavat 299.


6 kommenttia:

  1. Moi ja onnea P-kauden suorittamisesta! :)

    Onpas kiva juttu kun löysin blogisi!
    Olen itsekin lähdössä suorittamaan naisten vapaaehtoista asepalvelusta ensi heinäkuussa ja olen tuolloin myös 29-vuotias. Täytyy kyllä myöntää että yllätyin iästäsi, olet nuorekkaan näköinen! :D Tosin nuoriahan tässä vielä ollaan :D Mutta kiva lukea postauksiasi siltäkin kannalta, kun itsekin olen ensi vuonna sitten iän puolesta sieltä kypsemmästä päästä palveluksessa :D

    Ajattelin ensisijaisesti hakea juurikin Parolaan. Olin siellä juuri Sotilaan perustaidot-kurssilla ja tykkäsin kovasti. Ymmärtääkseni sinäkin kävit näillä kursseilla, kävitkö useammallakin? Itselleni oli kyllä todella paljon hyötyä jo tuosta yhdestä kurssista, ja pian järjestetäänkin jatkokurssi, jolle osallistumista vielä mietin.

    Täytyy tässä rueta testaamaan kuntotestit ensimmäisen kerran, niin mietin vain sitä, että tekevätkö naisetkin etunojapunnerrukset siis polvet ilmassa?

    Kiitos sinulle vastauksistasi jo etukäteen! :)
    Tsemppiä AUK:n aloitukseen!

    Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vaan ja tervetuloa seuraamaan mun edesottamuksia! :)
      Ja kiitos, onneksi pieni koko hämää paljon eikä kukaan osaa aatella et olis tän ikänen :P

      Hienoo kuulla, että tykkäsit MPK:n kurssista! Kävin tosiaan muistaakseni 4-5 kurssilla, eli ihan fani oon! Ja jos en traumatisoidu palveluksessa niin aion kyl ihan into piukeena jatkaa kurseilla käymistä myös reservissä :) Eli kannattaa ehdottomasti mennä myös jatkokurssille ja imeä kaikki mahdollinen tieto itseensä! Kyl täällä on jo huomannut, että vaikka itse tiesi paljon sellaista mitä muut ei tiennyt niin silti olisi voinut tietää vielä enemmän. Tietty sitä pärjää ihan yhtä hyvin ilmankin mitään infoa (nää muut muikkelit on sen kyllä todistanut oikein hyvin! :) ) niin ite kun tykkää varautua kaikkeen niin noi kurssit on enemmän kuin hyvät siihen infon keräämiseen.

      Naiset tekevät miesten punnerruksia myös ja vasta täällä meille tuli uutena tietona että ne on melkein ojentajapunnerrukset, eikä sellaiset ns. peruspunnerrukset mis kädet on suorana sivussa (tai ne miellän ite normipunnerruksiksi siis). Eli kyynerpäät on vartaloon nähden enemmän 45 asteen kulmassa kuin 90 ja silloin ne on itelle ainakin _miljoona_ kertaa rankemmat. Kantsii reenata hyvin!

      Poista
  2. Lähetkö mihin aukkiin?:)

    Kotiuduin ite just kesäkuuss 2oitista, se on ihan mukava yksikkö :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suoritan Aukin Niinisalossa lentotiedustelukomppaniassa. Ja heh, näin kahen päivän kokemuksella kyllä pieni ikävä vanhaan tuttuun ja turvalliseen 2.oittiin :,,,,) Täällä kaikki on erilaista!

      Poista
  3. Voi vitsi miten kovapäisiä naisia! :) Mä oon 25-vuotias, eikä kyllä enää olis pokkaa lähteä inttiin. Suoritin siis vapaaehtoisen varusmiespalveluksen 19-vuotiaana, nyt tuntuu, etten enää yhtään jaksais kuunnella niiden 18-20-vuotiaiden jätkien juttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hahha, mulla just toistepäin etten olisi ikinä selvinnyt tänne saakka jos olisin 19-vuotiaana keksiny lähtee :D

      Ja muuten ei jätkien jutut haittaa, mut välillä se katkeruus kun naisena onnistuu jossain on aika rasittavaa. Varsinkin kun se saavutus on tottakai vain sukupuoleni syytä, ei omien taitojeni. Krooh...

      Poista

Nyt sitä kommenttia!