sunnuntai 18. syyskuuta 2016

ASIOITA JOITA KAIPAA SIVIILISTÄ

Tässä kun tiukasti istutaan kasarmin porttien sisäpuolella vaikka kalenteri näyttää viikonloppua on hyvä hetki hieman makustella sillä, mitä kaikkea kivaa kaipaakaan siviilielämän puolelta. Yllättäen ne kaipauksen aiheet ovat sellaisia pieniä arkielämän juttuja joihin kaikkiin kulminoituu ajatus aikatauluttomuudesta ja vapaudesta valita. Sillä jos jostain, niin aikatauluongelmista ei täällä palveluksessa tarvitse stressata. Puuhaa on kehitelty vähintään 12 tunniksi/päivä ja joskus jopa rapiat päälle. Vaikka sitä onkin tullut tänne vapaaehtoisena ja yli-innokkaana taistelukääpiönä niin kyllä sitä kuitenkin ihan tavallinen kuolevainen on siinä mielessä, että välillä laiskottaa ja olisi kiva tehdä jotain ihan muuta. Ihminen kun on siitä hauska eläin, että mitä tahansa se tekeekään ja kuinka kivaa se tekeminen onkaan niin silti sitä välillä löytää itsensä haikailemasta jonkun muun asian perään. Onneksi nämä jutut on sellaisia, että ilman niitä pärjää kuitenkin ja jokaista voi kyllä soveltuvin osin harrastaa myös palveluksessa, joko ilta-vapailla tai lomilla.

1. JUMPPAILU EASYFITILLÄ

Tämä on ehkä hämärin haikailun kohde mitä itselle on tullut palveluksessa ja tämä oli myös ensimmäinen juttu mitä selkeästi alkoi ikävöidä. Aloitin Easyfitillä käymisen vain ja ainoastaan intin vuoksi. Aikoessani lopettaa jäsenyyden ennen palveluksen alkua, kysyttiin sieltä, ettenkö ennemmin vain jättäisi jäsenyyttä jäähylle tietyksi aikaa. Miksi hitossa?! sanoivat aivoni sillä ensimmäinen ajatus oli, että eihän mun intin jälkeen enää tarvitse reenata. Hah hah, kerran possu, aina possu! Lopulta päättelin, että kyllähän sitä nyt voisi jatkaa näitä terveitä elämäntapoja myös myöhemminkin ja tällä hetkellä jäsenyys on katki 12.6.2017 saakka jonka jälkeen pääsee taas vähän pumppaileen.

Vaikka reeneihin meno oli välillä niiiiiiiiiiiiin tuskan takana kun olisi ennemmin halunnut jäädä makoilemaan sohvalle niin  nyt jälkikäteen se rutiininomainen 20 min kävely salille/jumppa/ruokakauppa/kävely kotiin-combo on hankkinut suunnattomat hopeiset pilvireunukset ja muistot niistä hikisistä pumppitunneista hehkuvat kultaisessa sävyssään. Siellä aina tiesi tehneensä täysillä kaiken ja vähän päälle kun ohjaaja tuli karjumaan viereen, että jaksaa jaksaa!


2. JUOKSULENKIT

Myös seuraava aihe koskee liikuntaa. Hämmentävää jopa itselle. Juoksemistahan tulee nyt harrastettua AUKissa melkein joka aamu ja lenkille voisi mennä myös vapaa-ajalla, mutta juokseminen täällä ei ole sellaista laukkaan keskelle villiä luontoa - hekumaa vaan ennemminkin ai ai sattuu, oi voi kipua - piinaa joka alkaa ja päättyy aivan liian usein ilman venyttelyjä ja jonka jälkeen tuntuu, että jalat katkeaa kahtia. Kaipaan sitä, että on mahdollista todeta mihin kellonaikaan hyvänsä, että nyt on lenkin aika. Ja sitten vain mennä suoraan juoksemaan metsään joka alkaa takapihalta. Sitten sitä voi mennä oman fiiliksen mukaan, joko lujaa tai tosi hitaasti, vetää intervalleja tai vain pitkää peruskestävyyslenkkiä. Valita tämä polku tai tuo polku, poiketa nopeasti kaupassa (hakemassa jäätelöä heh) tai juosta porukoille kylään.

Sitä yleisesti myös kaipaa enemmän luonnossa olemista mikä sinänsä on hauskaa koska kuvittelin, että armeijassa puoliksi asutaan metsässä. No ei asuta! Ootan jo innolla meidän viikon päästä alkavaa ensimmäistä AUK-maastoharjoitusta ja sitä, että pääsee telttaan nukkumaan. Saa muutenkin vähän raitista ilmaa ja aivot tuulettuu (ja tämän jälkeen voinkin sitten valittaa tänne kuinka metsässä oli kylmää ja ankeeta).



3. OMAN RUOAN VALMISTUS

En ole ikinä pitänyt itseäni minään vaativana ruokailijana sillä sisään uppoaa mikä tahansa deep fried shit - sapuska kebabeista mäkkäriin. Mutta armeijan laitosruokaa syödessä tulee kyllä välillä ikävä omia pöperöitä ja safkan monipuolisuutta. Täällä tuore hedelmä on luksusta ja salaatista (oikea salaatti missä on muitakin aineksia kuin kaalisilppua) saa vain haaveilla. Juusto on vain leivän päälle iskettävä Edam-siivu (voi fetaa, mozzarellaa, halloumia ja manchegoa!) ja porkkana täyteaine joka nähtävästi sopii myös jauhelihakastikkeeseen. Ei ole mansikkabanaanismoothieta täällä tarjolla, ei.

Sinänsä mieliteko tehdä omaa ruokaa on huvittava, sillä normiarjessa kun sitä saa painaa kolme ateriaa päivässä niin ei haluaisi muuta kuin että joku muu valmistaisi ruoat omasta puolesta. Välillä on myös kausia kun ne hyväksi havaitut reseptit joita vääntää vaihtelevalla kierrolla lautaselleen tökkii niin pahasti, että löytää itsensä syömästä sipsejä päivälliseksi jo kolmatta päivää putkeen. Tästä huolimatta itsetehtyä ruokaa tulee ikävöityä, niitä omia tuttuja makuja ja selkeitä koostumuksia. Ja riisikeittimellä, tuolla aasialaisten lahjalla makumaailmalle, tehtyä riisiä, ah! Nyt kun saapuu lomille ja jääkaapissa tuijottaa vain valo ja ketsuppipurkki takaisin, ei oikein raaski jo pelkästään rajoittuneen likviditeetin vuoksi askarrella mitään moniaineksista ruokaa viikonlopuksi. Kaikki ostettava olisi hyvä syödä sen kahden päivän aikana ja tämän vuoksi sitä jotenkin kummasti vain päätyy hakemaan kebua lähikikkarilta...



4. PÄIVÄUNET

Asia, joka ihan siviilielämässäkin oli täyttä luksusta: päikkärit. Silloin kun on aikaa ottaa keskellä päivää pienet päikyt, tietää että elämässä asiat on jo aika mahtavasti. P-kauden alussa ei ollut puhettakaan päiväunista ja AUK mennään tietenkin samoilla linjoilla. Sellainen edes 20 minuutin tauko jossa voi mennä pitkäkseen ja laittaa silmät kiinni tekee jo ihmeitä. Samalla siinä vähän nollailisi kaikkea huminaa ja ihmishyörinää mikä täällä palveluksessa on aika nonstoppia kun asuu 10-12 henkilön kanssa samassa huoneessa. Lomilla oon joka päivä ottanut pienet torkut, ihan vain because I can.



5. LUKEMINEN

Päiväunien ohella toinen luksusasia mihin on ihanaa "tuhlata" aikaa on lukeminen. Sellainen intensiivinen, monta tuntia kattava sohvan nurkkaan uppoaminen ja toisissa maailmoissa seikkaileminen on luonnollisesti mahdotonta nykyään. Myös lomilla, sillä silloin vapaa-aika nousee niin arvoon arvaamattomaan ettei sitä kykene irroittamaan kokonaista päivää vain yhden asian tekemiselle. Päikkäreitten ohella myös lukeminen on hyvä keino nollata päivän tapahtumia ja lepuuttaa aivoja jossakin vähän kevyemmässä (ellei satu ottamaan kassulle mukaan kirjaa 1900-luvun moraalifilosofiasta kuten allekirjottanut teki alussa. Ei ollut voittajan valinta, voin kertoa).

Itsellä on tälle vuodelle asetettuna tavoitteeksi lukea 50 kirjaa Goodreadsissa  ja tällä hetkellä mennään luvussa 34, mikä ei sinänsä ole huono ollenkaan, mutta aikataulullisesti nyt ollaan jo yhden kirjan verran jäljessä. Pitää valita ohkasia kirjoja loppuvuodeksi luettavaksi, heh.




Ja kuten sanonta kuuluu: hullulla on halvat huvit, idiootilla ilmaiset. Ei ole isoja juttuja nämä, mutta ne on juuri niitä omassa elämässä tärkeitä pieniä asioita. Jos jotain armeija on kerennyt opettamaan tässä lyhyessä ajassa niin arvostamaan omaa vapaa-aikaa ihan uudella tavalla. Se on kuulkaas taianomainen hetki kun pääsee kotiin perjantai-iltana ja voi istahtaa sohvalle, kiskoa viltin päälle ja syödä sipsejä. Ah!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Nyt sitä kommenttia!