perjantai 2. syyskuuta 2016

HAAVEET KAATUU... EIKU EI KAADUKKAAN!

Viimeiset päivät tykkimiehenä.


Viime viikon lauantaina alkoi AUK1 eli aliupseerikurssi ja samalla päättyi kaikki normaali elämä mitä palveluksen puitteissa oli aiemmin mahdollista olla. Goodbye vapaa-aika iltaisin, hellou aselajikoulutus ja kokeisiin tenttaaminen. 2,5 viikkoa sitten (tuntuu, että tästä olisi ikuisuus) meillä oli P-kauden odotetuin ja jännitetyin päivä, nimittäin haaveet kaatuu-päivä. Aukin alkamisesta voidaan jo aika pitkälle päätellä, että omat haaveet eivät todellakaan kaatuneet ja voisi melkein sanoa, että ne jopa ylittyivät tuona päivänä.

Itsellä oli aikoinaan jo pienoiset haaveet kaatuu-hetket valintatilaisuudessa kun palvelukseenastumismääräykseen iskettiin Panssariprikaati ja uudelleen palvelukseenastumispäivänä kun kuulin että p-kausi palvellaan ilmatorjunnassa. Kummassakaan ei todellakaan mitään vikaa (2. Oit, forever in my mind!), mutta kun itsellä yksi suurimmista syistä hakeutua asepalvelukseen oli kriisinhallintatehtävät niin tästä näkövinkkelistä katsottuna IT:n tarjoamat mahdollisuudet olivat aika rajatut kyseiseen aihealueeseen.

Joten kun P-kauden alussa meille morteille esiteltiin mahdollisia erikoistehtäviä, huomion herätti Niinisalossa tapahtuva tiedustelukoulutus jonne oltiin valitsemassa neljä nohevaa taistelijaa meidän saapumiserästä. Ensin ajattelin, että kyseessä on joku supernörttihomma mihin ei omilla datataidoilla ole mitään asiaa, mutta mitä enemmän aiheesta otti selvää sitä enemmän siitä innostui. Sydänverellä kirjoitettu hakemus lähti siis eteenpäin jo 3. viikon maanantaina ja p-kauden kuluessa sitä kävi niin haastattelussa, pääsykokeissa kuin vielä erillisessä lääkärintarkastuksessa koulutukseen liittyen. Välillä oli hieman epävarma fiilis, että riittäköhän sitä omat kyvyt sittenkään tähän hommaan, mutta niin sitä vaan pääsi aina seuraavaan hakuvaiheeseen ja lopulta olikin tilanteessa, että piti vain kiltisti odotella lopputulosta.

Sotilaan perustutkinnon aikana meillä oli jaosjohtajan haastattelu jonka yhteydessä ilmoitettiin oma halukkuus jatkokoulutuksiin. Kolme vaihtoehtoa sai ilmoittaa yhteensä ja itsellä oli kova pähkäily, mitkä kaksi muuta koulutusta ilmoitan. Koska määrä oli rajattu, piti oikeasti hieman laskelmoida, että mitä kannattaisi valita ja mihin pyrkiä. Jo aiemmin mainittu ilmatorjuntapanssarivaunu Marksman kiinnosti, mutta tiedossa oli jo etukäteen, että siihen hakee todella moni taistelija. Lisäksi siinä oli hieman epäselvää oliko mahdollista hakea suoraan aukkiin vai alottaisiko kaikki ensin miehistön tehtävissä jolloin saattaisi käydä niin, ettei aukkipaikkaa heruisikaan monien muiden supertaistelijoiden joukossa. Päädyin lopulta tällaiseen listaukseen:

1. Tiedustelu-au
2. IT-au (asejärjestelmä)
3. Sotilaskuljettaja (miehistö)

Haaveet kaatuu-päivänä meillä oli lounaan jälkeen pari oppituntia ja niiden aikana olivat valintalistat ilmestyneet ilmoitustauluille. Kyllä siinä mahasta otti pari kertaa kun odotteli, että pääsisi omalla vuorollaan vilkuilemaan listaa läpi ja etsimään omaa nimeä siitä. Ensimmäisenä oli lueteltuna IT-AUK:kiin päässeet eikä omaa nimeä löytynyt siitä listasta. Jaiks. Sitten joku sanoi, että hei, sun nimi on tuolla. Ja kyllä, siellä se oma sukunimi komeili erikoistehtäviin valittujen pienessä listassa! Sukkana sisään, ainakin melkein!

Saman iltapäivän aikana jokainen kävi vielä toimiston puolella katsomassa ja allekirjoittamassa oman valintapistelomakkeen. Itsehän olin siellä muistivihko valmiina sillä halusin kirjoittaa omat eritellyt pisteet muistiin. Luutnantti vielä ystävällisesti kaivoi mulle koneelta pällitestien oikeat numerot (valintalomakkeeseen ne tulee asteikolla 1-4). Ei siinä kyllä voinut muuta kuin todeta, että kyllä se sykkiminen kannatti ja vaikka välillä itse onkin ollut hieman epävarma siitä, että osaako sitä tarpeeksi niin pisteiden myötä jo tällaisen ylikriittisenkin ihmisen oli todettava, että hyvin meni. Pisteitä tuli 33/36 ja pälleistäkin sain 7/9 ja 5/6 eli kyllä tässä on nyt kaikki edelletykset suureksi ja mahtavaksi johtajaksi!

Meidän jaoksen muillakin naisilla meni hyvin valinnoissa. Todella moni pääsi Aukkiin, kahdesta tuli lämäri ja yksi lähti sotilaskuljettajaksi. AUK:in rajana oli 27/36 pistettä mikä on ymmärtääkseni suhteellisen korkea raja. Vaikka suklaapatterissa oltiinkin niin kyllä siellä myös sykittiin ja kaikki vedettiin täysillä, pisteissä sen huomaa. Meidän jaos olikin P-kauden paras pisteiden mukaan ja siitä tipahtikin viimeisellä viikolla kuntsari kaikille. Lisäksi sotilaan perustutkinnosta tuli toinen kuntoisuusloma joten nyt on J-kaudelle hommattuna muutama ylimääräinen löhöilypäivä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Nyt sitä kommenttia!