sunnuntai 4. syyskuuta 2016

VAELLUSMARSSI - P-KAUDEN VIIMEINEN KOITOS


Valan jälkeen oli enää viimeinen viikko alokaskaudesta jäljellä. Jottei se olisi ollut ihan pelkkää neppailua, meillä oli vuorossa heti maanantaina vaellusmarssi, joka oli samalla meidän tupamarssi. Edellisellä viikolla oli panssari-ilmatorjunta vetässyt samaisen marssin yöllä ja katsellessa naisalikkien pakkausoperaatiota marssia varten (pikkurepun ulkopuolella roikkui samanlainen määrä tavaraa kuin mitä reppuun oli jo pakattu) alkoi omat perskarvat hieman tutisemaan. Viikonloppu menikin jumppaohjeita metsästämällä tuolle polvelle ja kävin vielä hakemassa apteekista tukisiteen, urheiluteippiä sekä kinesioteippiä. Youtuben avulla teippasin molemmat polvet ennen takaisin kassulle lähtöä niin, että ne tukisivat polvilumpiota ja estäisivät "juoksijan polvea" vaivaamasta niin pahasti.

Muu valmistelu alkoi jo heti sunnuntai-iltana sillä lähtö oli heti maanantaiaamusta ampumaradalle jossa olimme koulutuksessa ja ampumassa aina klo 14 saakka ennen marssin alkua. Koska IT, oli meidän pakkauslista paaaaljon lyhyempi kuin psit:llä ja veikkaisin että ase + reppu + kypärä + tetsari painoivat yhteensä sen joku 14 kg. Totean tähän väliin että tämä ei haitannut kyllä ollenkaan. Omia kikkoja marssille oli vielä mosapadien teippaus tetsarin olkapäille, kantapäiden ja isovarpaiden teippaus, tuplasukat (toisena kompressiosukat), trikooshortsit housujen alle (estämään reisien hinkkailuja), lonkkien teippaus ja laastarien sekä Ibumaxin pakkaaminen mukaan. Lisäksi lipastin kaikki taktiset taskut täyteen omia eväitä joihin kuului smoothiet, mehut, pähkinät, omenat ja välipalapatukat.

Maanantai alkoi tihkusateella ja mitä pidemmälle päivää mentiin, sitä enemmän satoi. Jollain ihme munkilla sade lakkasi juuri ennen meidän trangialounasta ja loppupäivä olikin melkein sateeton. Ilma oli mukavan viileä ja loppujen lopuksi oikein täydellinen monen tunnin ulkonaoloa varten. Marssille lähtö porrastettiin ja aina kaksi tupaa lähti samaan aikaan. Meidän marssi ei alkanut kovin vahvasti kun aika selvän reitin sijaan päätettiin mennä "no kyllä siellä joku tie menee"-reittiä ja lopulta päädyttiin kunnon pusikkoon väistelemään puiden oksia ja samoamaan rautatien ojaa pitkin oikealle tien ylityspaikalle. Siinä tuli samalla opetus siitä, ettei turhia riskejä kannata ottaa kun on kyseessä suunnistus :P Loppujen lopuksi me ei taidettu menettää ihan hirveästi aikaa pienellä seikkailullamme ja loppumarssi menikin hyvin kartanluvun osalta.

Marssin aikana meillä oli muutamia rasteja jossa oli erinäisiä tehtäviä + samalla sai hieman levätä kevennetyssä varustuksessa, syödä ja sählätä rakkolaastarien kanssa. Ensimmäisellä rastilla tarkistettiin varustus ja jos jotain puuttui, rangaistukseksi taistelija joutui ottamaan halkoja kantoon aina yksi halko per puuttuva tavara. Voi sitä poikaparkaa jolla unohtui sysäri ja kompassi... yhteinen paino ehkä 200 g. Toisella rastilla oli evakuointia mikä vaati kyllä hieman ekstraa meidän ryhmältä kun osallistujia oli vain 5 joista yksi evakuoitiin noin 100 m päähän itsevalitulla otteella kaikki kamat mukana. Kolmantena rastina oli pakollinen 40 min tauko jossa oli mahdollista valmistaa taistelumuonasta ruokaa trangialla. Neljäs rasti osoittautui viimeiseksi ja siellä piti rakentaa nuotio ja keittää pakissa vettä siihen saakka että se kiehui kunnolla.

Ennen marssia mua jännitti todella paljon kuinka polvet ja penikat kestäisi. Myös repun paino niskassa huolestutti ja ajattelin, että epäkkäät tulisi räjähtämään päivän aikana. Huvittavaa olikin, että niin olkapäät ja niska kuin kintutkin kestivät matkan todella hyvin, mutta lantio sanoi sopimuksensa irti tuon katkeransuloisen 40 minuutin tauon aikana. Sain ennen marssia köytettyä taisteluliivin vyön todella napakasti lonkkien päälle ja repun alaremmi tuli siihen päälle. Oikeastaan kaikki paino paitsi rynkky tuli lantiolle ja se tuntui koko alkumatkan ihan samperin hyvältä ja tukevalta ratkaisulta. Tauolla kevensin kaiken pois ja kun vyötä yritti köyttää takaisin niin se sattu aivan käsittämättömän paljon. Näin jälkikäteen en edes osaa kuvailla sitä kipua kun en ole ennen kokenut moista, mutta lonkat olivat niiiiiin kosketusarat ja matkan jatkuessa jouduin pidätteleen hengitystä kun sattui niin paljon. Lopulta avasin vyön sekä liivin alimmat nipsukat ja annoin painon tulla olkapäille. Tämä helpotti hieman, mutta kyllä se loppumatka oli kuitenkin aikamoista könyämistä kun koitti varoa hiertämästä lonkkia enempää.

Oltiin perillä siinä puoli yhdeksän aikaan illalla ja ennen henkilökohtaista huoltoa putsattiin aseet. Hyvä kun pääsi enää edes ylös lattialta kun alkoi paikat meneen niin jumiin (pohkeet!). Punkkaan könyäminen oli hieman mielenkiintoista kun lonkkien kohdalla meni sellainen 10 cm leveä kipupanta koko kehon ympäri ja muutenkin oli sellainen olo, että mut oltaisiin sullottu säkkiin ja hakattu sen jälkeen kepeillä. Mutta kyllä uni maistui! Marssin pituudeksi tuli noin 20-25 km mikä ei ole taaskaan matka eikä mikään yleisesti, mutta kyllä se oli tuohon kohtaan itselle ihan riittävä koettelemus. Kaikesta huolimatta oli siistiä että selvittiin matkasta hyvin eikä meidän aikakaan nyt tuhottoman huono ollut. Seuraavaa marssia odotellen... heh heh.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Nyt sitä kommenttia!