sunnuntai 16. lokakuuta 2016

AUK1 PÄÄTTYI IHAN HYVIIN FIILIKSIIN

Viime viikolla tuli täyteen 100 päivää palveluksessa. 1/3 on siis jo melkein takana. Samalla päättyi AUK1 ja maanantaina alkaa AUK2, joka kestää joulukuun puoliväliin saakka eli 8,5 vkoa yhteensä. Sen aikana meistä sitten koulitaan täydellisiä kykeneväisiä johtajia ja kouluttajia. 

Toisaalta tuntuu vähän hassulta hehkuttaa, että on ollut palveluksessa 3,5 kk. Se kun on todella lyhyt aika, erityisesti kun miettii elämää siviilissä missä puolikin vuotta hujahtaa ohi niin että vain ylähuulen viiksihaivenet hulmuaa.  Mutta täällä firman sisällä aika saa aivan omanlaisensa merkityksen eikä tällä ole mitään tekemistä edes sen kanssa, että laskettaisiin omia jäljellä olevia aamuja hullunkiilto silmissä. Täällä joka päivä on niin täynnä puuhaa ja tekemistä, että yhden viikon aikana saa helposti tehtyä asioita koko kuukauden edestä (siviilikuukauden). Jolloin tulee eräällä tapaa tunne siitä, että täällä olisi ollut paljon pidempään. Eilen juttelin erään kaverini kanssa jolle totesin tuosta satasen paukkumisesta ja hänen reaktionsa oli kuta kuinkin: Mitä, mut sähän oot ollut siellä jo ikuisuuden! Kuinka paljon sulla on vielä jäljellä? Herran jumala, NIIIIN paljon!

Maanantaina meille ilmoitettiin AUK:in pisteet ja itse päädyin sijalle 14 mikä on toisaalta ihan jepa, mutta toisaalta harmitti, että liikuntapisteiden vuoksi ei sijoitus ollut tuon parempi. Meillä oli vähän ennen havua suunnistuskoe ja vaikka siellä alussa yrittikin mennä edes jonkinmoista hölkkävauhtia, niin eräällä rastilla oma etäisyyksien hahmotuskyky pissi aika huolella ja siihen rastin etsimiseen meni aivan älyttömästi aikaa. Oli sitten todettava, että varmemmin sitä suoriutuu koetuksesta menemällä rauhallisesti ja löytämällä rastit kuin säntäämällä ympäriinsä vauhkoontuneen lehmän lailla. Suorituksesta napsahti sitten kuninkaalliset 1,25 pistettä. No, aina ei voi voittaa! Muita mitattavia aihealueita oli oma aselaji (4,5), johtaminen (3,5) ja yleinen sotilaskoulutus (ylpalvo) (3,5). Tästä huolimatta sain kunnian olla torstaina järjestyksessä viimeinen pööpöilijä, joka ansaitsi korpraalin natsat (vai pitäisikö sanoa että natsa?) ! Ja kyllä se mieltä lämmitti, varsinkin kun sitä kerkesi jo aatella ettei ylennystä tipu.

Koko edellinen viikko kului metsässä harjoituksessa ja saatiin vähän esimakua kylmästä ilmasta ja siihen varustautumisesta. Yllättävää oli se, etten ollut edes se pahin palelija meidän porukassa! Mutta kylmempiä päiviä silmällä pitäen lähti tänä viikonloppuna taas reipas tilaus Varustelekalle. Vaikka intin varusteet onkin ihan jepa niin kiitos varusvaihdon mun on aika huono lähteä tunkemaan jotain M-koon pitkiä kalsareita 644 housuihin. Ei mee jakeluun kuinka noin isossa varuskunnassa voi uupua täysin pienet koot joissakin vaatteissa... 

Yllättävän kivuttomasti tuo 5 päivää metsässä kyllä meni ja todettiin vain muutaman muun kanssa, että pahimpia on aamut (voi laulaa Maija Vilkkumaan tahtiin) jolloin aina herää tuntien olevansa joko kuolemansairas kun kurkku on kipee ja nenä tukossa tai sitten on onnistunut saamaan telttakrapulan (liian vähäinen juominen + hikoilu makuupussissa aiheuttaa jännän reaktion).

Niin yllättävää kuin se voikin olla, niin kyllä sitä omat tunteet ja ajatukset ovat tämän aukin ajan vetäneet aika suurtakin vuoristorataa. Välillä on ollut todella vahva olo siitä ettei osaa yhtään mitään ja on ihan paska ja sitten seuraavana päivänä taas onkin onnistunut jossakin asiassa ja fiilis on ihan päinvastainen. Kyllä tää koulii ja kasvattaa tällaista vanhaa muuliakin ja on sitä pitänyt jonkin tasoista sisäistä pohdiskelua harrastaa. Näistä pitää kirjoitella lisää sitten joskus myöhemmin ihan ajatuksen kanssa. Nyt totean vain, että tästä on hyvä jatkaa eteenpäin!


Pari kuukautta liidellään "oppilaskorpraalina".

2 kommenttia:

  1. Pro tip. Selvitä minä päivänä ja mihin kellon aikaan varusvarastolle tulee täydennystä ja ole heti ovella kärkkymässä liian isojen kamppeiden kanssa ;) Onnistunee viimeistään johtajakaudella. Näin sain itselleni täydellisen kokoiset palveluspuvut ja uudenkarhean lomapuvun :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti vinkistä (ja sori kun kesti vastata)!

      Mut tää ongelma on vaan täällä Niinisalossa ja täällä me ei päästä omin päin varastolle. Tiiän et kun pääsee Parolaan niin siellä homma toimii ja ne ihmisetkin on miljoona kertaa mukavempia ja niitä oikeesti kiinnostaa varusmiehet. Nyyn nyyh, nibitza on kakka paikka :D

      Poista

Nyt sitä kommenttia!