lauantai 12. marraskuuta 2016

EKA LEIRI TALVIPAKKASILLA


Talvi yllätti varusmiehen, mutta onneksi varusmies on niin kovaa tekoa, ettei pienestä hätkähtänyt. Tosin ensimmäisenä yönä tuuli niin maan perkeleesti, että pelkäsi jo pään jäätyvän makuupussiin kiinni kun oli vaan ihan tajuttoman kylmä. Onneksi vain ensimmäisenä päivänä ja yönä paleli (tietty olisi ollut kiva olla palelematta ollenkaan mut kaikkea ei voi saada) ja muuten olot ja fiilikset vain parani loppua kohti. Vaikka koitin jo viime talvena orientoida itseäni talven olosuhteisiin MPK:n kursseilla niin täytyy todeta, että tästä huolimatta sitä onnistui aliarvioimaan miltä tuntuu hengailla monta tuntia (tai monta päivää) -10 asteen pakkasilla. 

Vaatteita oli onneksi sopivasti, mitä nyt välillä toivoi omaavansa ne pakkashousut (jäivät kassulle ja kun muut pääsi käymään siellä hakemassa lisää varusteita niin meikäpoika oli joka kerta hommissa ja missasin moiset luksukset). Lopulta olin jo vähän sillä mentaliteetilla että fuck the pakkashousut, pärjätään ilmankin. Maiharit olivat välillä aika jäätävät jalassa triplasukista huolimatta ja ensi kerralla on kai vihdoinkin pakko siirtyä talvikumppareiden pariin vaikka tällaisena entisenä IT-suklaavanukkaana on pitänyt aina vaan maihareita palveluksessa.


Onneksi itse on sellainen torakka joka tottuu ja sopeutuu aina vallitseviin olosuhteisiin ja kun vaan osaa asennoitua oikein niin epämiellyttäväkin tuntuu siedettävältä. Saatiin harjoituksen aikana myös pieni oppitunti talviolosuhteissa pärjäämisestä ja alleviivaan itse täysin kyseisen aiheen tärkeimmän sanoman: jos pää ei kestä niin myös fyysinen suorituskyky romahtaa. Jos sitä on heti vinkumassa ja luovuttamassa niin ei se olo siitä paremmaksi muutu todellakaan. Itse voi vaikuttaa parhaiten siihen kuinka pärjää, oli kyseessä sitten vaatetus tai henkinen jaksaminen (jota voi ylläpitää sitten vaikka ottamalla tarpeeksi suklaata mukaan).

Vaikka tämä meidän homma ei fyysisesti olekaan mitään jäätävää sykkimistä niin pään pitää toimia koko ajan ja kyllä tuollaiset 14-16 h duunia ja 2-4 h epämääräistä unta yöllä pistivät välillä jaksamisen ja keskittymiskyvyn koetukselle. Silti sanoisin että kyllä tää meidän maastoharjoitus oli aikas iisipiisi näin olosuhteiden puolesta, että nyt vaan niitä -25 asteen pakkasia oottelemaan... Seuraava metsäily onkin heti viikon päästä ja sinne lähdetään taas himpun verran viisaampana varusteiden suhteen. Niistä on tarkoitus sitten myöhemmin kirjoitella ihan omat tarinat ja vinkkikolmoset joista voi sitten 1/17 mosille olla jotakin hyötyä niin ei perse jäädy heti ekana päivänä palveluksessa.




Ja hei, aliupseerikurssia jäljellä enää 21 palveluspäivää! Minne tää aika katoaa?
 

3 kommenttia:

  1. Ite en käyttänyt pakkashousuja kertaakaan koko vuoden aikana, vaikka tosiaan välillä oltiin metässä -32 asteen pakkasellakin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No toi on jo aika HC! Miten sä pystyit? :D

      Poista
    2. Tjaa a :D Tosin ite oon kyllä sen verta lämminverinen (vaiko kylmäverisiä tässä ollaan?), että (siviilissä) keväällä jätän takin pois jo maalis-huhtikuussa kun vähemmälläkin tarkenee :D

      Poista

Nyt sitä kommenttia!