sunnuntai 28. toukokuuta 2017

KOTIUTUMISTESTIT


Vaikka en pidä itseäni edes minään suurena kuntoliikkujana tai hyvää kuntoa omaavana henkilönä (ehkä hyvällä säkällä ok-kuntoisena kääpiönä) niin täytyy todeta, että kuulun siihen porukkaan jolla kunto huononi palveluksen aikana. Varsinkin palvelusajan loppupuolikas on ollut yhtä pettymystä liikunnan suhteen. Kuvittelin vielä joskus tammikuussa, että pääsen Parolassa säännöllisen liikunnan makuun ja pystyisin jatkuvalla harjoittelulla parantamaan tuloksiani kuntotesteissä. Erityisesti toivoin pääseväni juoksemaan ja saamaan siten Cooperista yli 2700 m (ennen palvelusta juoksin cooperissa 2680 m).

Kuinkas tämä kevätpuolisko on sitten mennyt liikunnan suhteen? Läpiviennissä liikuntaa on ollut merkattuna meille niinkin ruhtinaallisesti kuin keskimäärin 1h/kk, mikä ei luonnollisestikaan ole riittävää millään tasolla. Mut hei, ei huolen häivää, onhan meillä ollut vielä iltavapaat! Paitsi että joka toinen viikko on kulunut metsässä ja joka toinen viikko ollaan maattu sitten sikiöasennossa punkassa keräämässä voimia taas tulevan viikon koitokseen. Olenkohan tämän viiden kuukauden aikana päässyt/jaksanut käydä 4 kertaa lenkillä/juoksemassa ja 3 kertaa uimassa. 

Joten kun meillä nyt viikolla 21 oli vuorossa kotiutumistestit cooperin ja lihaskuntotestin muodossa, eivät omat tavoitteet olleet hirveän korkealla asian suhteen. Oikein ärsytti tehdä niitä kun tiesi, että tulokset tulevat olemaan huonommat kuin p-kaudella. Vaikka me ollaan nyt sykitty metsässä kuin pienet oravat ja painavaa tavaraa on pitänyt siirrellä paikasta toiseen niin ei se korreloidu suoraan punnerrusten määrän kanssa tai kuinka hyvin pystyy juoksemaan 12 min putkeen. Olisi ollut tärkeää harjoitella myös sitä tekniikkaa jolloin punnerruksia varten olisi pitänyt tehdä ö hö höööö punnerruksia. Näin jälkiviisaana sitä voisi saivarrella, että myös viikonloppuvapailla olisi voinut käyttää hetkisen lihaskuntoharjoitteluun, mutta totean nyt käsi sydämellä, että meidän läpiviennin puitteissa ei siihen kyllä kyennyt, oli pakko levätä.

Omista p-kauden tuloksista kirjoitin täällä ja nykyiset tulokset olivat taas seuraavanlaiset:

Cooper 2475 m (p-kaudella 2510 m, huononi 35 metrillä)
Vauhditon pituushyppy 170 cm (p-kaudella 165 cm, parani 5 cm:llä)
Istumaannousut 36 kpl (p-kaudella 44 kpl, huononi 8:lla)
Etunojapunnerrus 25 kpl (p-kaudella 32 kpl, huononi 7:llä)
Että silviisii sitten niin.
Onneksi salijäsenyys oottelee siviilissä, samoin metsäpolut juoksemista varten.





keskiviikko 24. toukokuuta 2017

HAISEEKO TÄÄLLÄ LEIPÄ?




"Ja ellei ripulia erittynyt suolistosta,
elämän luonnistuminen
olosuhteissa näissä
ei napannut."

Sissimuonapakkaus ja wildu tulilla.

Jokainen palveluksessa oleva tietää punaisen pussin. Jokainen palveluksessa oleva myös kauhulla odottaa sitä päivää jolloin sellainen ojennetaan varusmiehen viattomaan käteen ja näin ollen anastetaan mahdollisuus mukavaan muke-ruokaan tai siedettävään pakkisafkaan. Jos olet onnekas, saatat törmätä punaiseen pussiin vain muutaman kerran palveluksesi aikana. Jos olet taas superonnekas (kuten me), pääset syömään punaista pussia usein ja paljon (mentiin juuri melkein 5 viikkoa putkeen sissimuonalla).

Kun kokonainen taisteluharjoitus vedetään läpi sissimuonan voimin, tapahtuu ihmisen fysiologiassa mielenkiintoisia asioita. Punaisen pussin tuotesisältöä tarkasteltaessa tarkemmin, huomaa että jokainen ateria (keltaista ja punaista kiisseliä lukuunottamatta) sisältää palmuöljyä. Sinänsä järkevää sillä palmuöljy tuplaa ruoka-annoksen kalorimäärän melkein automaattisesti. Mutta mitä muuta tämä ihana palmuöljymme saakaan aikaan?

Lyhyesti sanottuna: paljon paskaa.

Taistelijan elämä tiivistyy seuraamaan ruuansulatuksen pyhää kiertokulkua siitä asti kun trangia laitetaan tulille ja pistetään vähän wildua tai tacopataa lämpiämään aina siihen saakka kun tämä samainen ruoka-annos räjähtää varusmiehen pyrstöstä takaisin luontoon (monessa tapauksessa melkein samannäköisenä kun suuhun laitettaessa). Palmuöljy nimensä mukaisesti toimii kivana liukasteena saaden suoliston toimimaan paremmin kuin sen kuuluisan junan vessan. Olemme yhdessä tuumin päättyneet siihen lopputulokseen, että palmuöljy on itseasiassa aika turha aine ruoassa, se kun ei taida imeytyä ihmiskehoon ollenkaan vaan sen sijaan muodostaa pökäleen ympärille suojaavan kalvon saaden sen lentämään entistä suuremmalla paineella vapauteen. Loppuviikosta taistelija on jo niin hyvin rasvatussa tilassa, että kun tulee "se fiilis" niin siinä kohtaa on jo oikeasti syöksyttävä metsän siimekseen. Jokainen voi mielessään sitten miettiä, että kuinka tämäkin onnistuu siellä taistelujen tiimellyksessä kun eri joukkoja pyörii ympärillä eikä aluskasvillisuutta ole nimeksikään...

Tämän kaiken kivan lisäksi sissimuona saa ihmisen kehon mätänemään sisältä päin tarjoten ympärillä eläjille maukkaita hajuelämyksiä metaanikaasujen muodossa. Sitä on mukava maata yöllä makuupussissa omassa hiessä ja paskan hajussa marinoituen heräten aamulla vaan pieremään vähän lisää. Tämän tiimoilta meille syntyikin uusi lentävä lausahdus, tämän kirjoituksen otsikko. Ja nyt varmasti moni miettii, että mitä tekemistä leivällä on tämän kaiken kanssa. Kyseinen lausahdus on kuitenkin koko tämän perseenhajuisen tarinan ydin:

Olipa kerran kaksi kouluttajaa jotka ajelivat autolla paikasta A paikkaan B. Yksi heistä kysyi viattomasti: "Haiseeko täällä leipä?" jolloin toinen, pahaa-aavistamaton kouluttaja nuuhkaisi ilmaa nenän karvat väreillen. Jokainenhan tässä kohtaa jo osaa varmasti arvata, ettei autossa suinkaan haissut vastaleivottu leipä vaan ihan tavallinen perseestä karannut pieru. Joten nykyään meillä aina leivotaan, todetaan että kohta haisee leipä tai tuoretta leipää tiedossa. Nää on näitä hassunhauskoja porukan yhteisiä jerryjä.

Bon Apetit!
Jos metsään haluat mennä nyt niin takuulla yllätyt... Näkemiin jalkaväkimiinat, tervetuloa sissipaskat!