torstai 27. heinäkuuta 2017

6 VIIKKOA RESERVISSÄ



"Miltä se elämä maistuu nyt reservissä?"

Siltä, ettei missään olisi ikinä ollutkaan. Aika on siitä jänna asia, että se venyy ja paukkuu, kutistuu ja hidastuu ja toimii useimmiten juuri päinvastoin kuin haluaisi. Ah, kestäisipä tämä hetki ikuisuuden. Pam, meni jo! Hyh, menisipä tää viikko nopeasti. Se ei lopu koskaan. Kuten ei niiden kuuluisien aamujenkaan kuulunut koskaan loppua, mutta sinne ne meni.


Tässä ollaan nyt kesän ajan vietetty sellaista laiskanpulskeata laiskiaisen elämää. Nap all day, sleep all night, party never. Päivät seuraavat toisiaan ja on hankalaa pysyä kartalla mikä viikonpäivä on kyseessä. Vaikka sitä koittaakin antaa itselleen anteeksi tietynlaista saamattomuutta koska armeija, rankka vuosi, niiiin paljon sykkimistä, kyllä se raja jossain menee makoilussakin. Kun on tällainen on/off-ihminen niin sitä joko painaa menemään sata lasissa tai sitten taantuu sohvan perälle katselemaan Game of Thronesia 8 h päivässä. Missä ei siis missään nimessä ole mitään vikaa, mutta ei sellanen voi kenenkään mielestä olla järkevää tekemistä viikosta toiseen kun perse alkaa saamaan jo sammalpeitettä päälleen.


Kesä on itselle yleensä henkisesti vaikeata aikaa. Silloin pitäisi nauttia elämästä, olla ulkona, ottaa ilo irti auringosta. Sitä tuntee itsensä maailman suurimmaksi rikolliseksi jos haluaakin jäädä kotiin lukemaan tai katselemaan elokuvia. Kerää ihan itse itselleen hirveitä paineita ja syyllisyyden tuskia siitä millainen pitäisi olla ja millainen oikeasti on. Toisaalta säänsä puolesta tämä kesä on kyllä ollut sellainen, että ei tässä muutenkaan ole oikein voinut muuta kuin levitellä ihmeissään käsiään.

Päässä pyörii miljoona vielä jäsentelemätöntä ajatusta kaikesta mahdollisesta. Elämästä, itsestä, opiskelusta, työstä, tulevaisuudesta. Tuntuu kuin olisi jossain oudossa välitilassa, odottamassa jotakin. Mun sisälle pakkaantuu koko ajan energiaa jota ei pääse purkamaan mihinkään. Oon kuin vinttikoira joka odottelee lähtökopassaan, että luukku vihdoinkin aukeaisi. Tämä tarkoitukseton olotila hämmentää ja hieman ahdistaa. Toisaalta ehkä tälläkin on oma tarkoituksensa, virittäytyminen tulevaa varten niin että oikealla hetkellä voi lähteä ruopimaan oikein kunnolla.

Pääsee sitten syksyllä ruopimaan itselle opintopisteitä, hah.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Nyt sitä kommenttia!