tiistai 22. elokuuta 2017

BULLSHIT OUT

Olohuoneen seinien maalaamisen vuoksi pois kerätyt tyynyt jotka eivät edes mahtuneet kahteen jätesäkkiin. Mitä ihminen tekee niin monella tyynyllä??


Kun varusmiespalveluksen aikana kotona tuli vietettyä vain viikonloput sitä jotenkin pystyi etäännyttämään itsensä omasta kodista ja tarkastelemaan sitä uusin silmin. Vaikka mä olin jo monta vuotta uskotellut itselleni olevani kriittinen kuluttaja (rahanmenon suhteen) niin menneen vuoden aikana mun silmät aukesivat näkemään totuuden: hamsteri mikä hamsteri. Mä olin saanut jo paremman niskalenkkiotteen vaatteiden kulutuksen suhteen (mitä nyt urheiluvaatteiden kohdalla keksin aina jonkun tekosyyn uudelle ostokselle), mutta muissa kohteissa hoardaaminen jatkui: kirjoja, huonekaluja, kirjoja, sisustustavaroita ja lisää kirjoja. Mä löysin yhtäkkiä itseni "posliinikissoja takanreunuksella"-kodista enkä voinut kuin ihmetellä kuinka tuohon tilanteeseen olin päätynyt (tai no, turha ihmetellä: melkein 3 vuotta Ikeassa joista yksi vuosi sisustuspuolella kummasti madaltaa kynnystä ostaa kaikkea "ihanaa"). Hyvän kontrastin tähän heräämiseen antoi varmasti myös kasarmilla oleva yksi ainoa kaappi minne piti mahtua koko omaisuus aina pakkassaappaista makuupussiin. Sitä olikin hyvä verrata niihin kotona ryönällä vuorattuihin asuinneliöihin.

Alkoi ällöttää ja ahdistaa. Tuntui, että kotiin pusertuu.

Päätin jo puolessa välissä palvelusta varata aikaa reserviin siirryttyäni kodin kunnolliseen järjestämiseen joka käsittäisi jokaisen kaapin tutkimisen, siistimisen ja järjestämisen. Samalla otin tavoitteeksi toteuttaa ne pintaremontit joita olin aloitellut jo joskus pari vuotta sitten (kröhöm) repimällä tapetteja seinistä. Kai tätä projektia voisi kutsua myös maritukseksi (KonMarin mukaan), mutta vaikka oonkin lukenut kyseisen metodin toimintatavat, olen pakertanut kodissani hieman sovelletusti itselleni sopivalla tavalla ja ajalla.

Elokuun alussa pääsin vihdoinkin maalauspuuhiin ja olohuone muuttui paljon valoisammaksi ja avarammaksi vaikka yksi seinä maalattiin todella tummalla sävyllä.

En tiedä kuulostaako oma lausuntoni nyt jotenkin dramaattiselta, mutta nämä kaksi kuukautta ovat olleet yllättävän raskaita. Mulla on paljon tilaa kotona (kolmio jossa asun kämppiksen kanssa) ja mun kamppeita on makuuhuoneen lisäksi keittiössä, 20 neliön olohuoneessa, vaatehuoneessa ja kellarikomerossa. Omien henkilökohtaisten tavaroiden lisäksi mulla on asunnossa säilössä mun yrityksen tavarat jotka käsittävät kaikkea mahdollista ammattikirjallisuudesta kaapilliseen kankaita, toiseen kaapilliseen ompelutarvikkeita sekä rekillisen mallikappalevaatteita. Vaikka oon tässä asunnon omistamisen välissä asunut niin ulkomailla kuin kimppakämpässä Tampereen keskustassa, on tänne 8 vuoden aikana kertynyt kyllä jos jonkinmoista tavaraa ja kertymistä on varmasti edesauttaneet nopeat muutot joiden aikana on tavarat vain pakattu ja siirretty, mihinkään syväluotaavaan järjestelyyn ei ole ollut rahkeita (ja eihän hamsteri nyt halunnut aarteistaan luopua).

Nyt on sitten pitänyt yhtäkkiä jokaisen tavaran kohdalla miettiä tarvitsenko kyseistä tavaraa, onko sitä järkevää säilyttää, kannattaako se myydä vai onko se menossa kierrätykseen tai kenties jo roskiin. Lopulta sitä on päätynyt pohtimaan melkein vimmoissaan miksi edes on ostanut kyseisen härpäkkeen alunperinkään. Kun on vielä tällainen autisti niin sitä on kyllä joutunut sellaiseen tunteiden syöksykierteeseen tämän operaation aikana ettei mitään järkeä. Itseinhossa on pyöritty Välillä olen käynyt päivän aikana vain yhden laatikon läpi sillä jo sen jälkeen olo on ollut niin nuutunut ja rekan alle jäänyt etten ole pystynyt jatkamaan. 

Monet tavarat on varastoinut itseensä muistoja ja "energiaa" menneeltä ajalta ja ne kaikki on pitänyt käsitellä tässä samalla. Myös luopumistyö on ollut välillä raskasta ja monia tavaroita olenkin renkuttanut säästettävien ja eteenpäin menevien laatikoiden välillä monta kertaa ennen lopullista päätöstä. Tämän vuoksi välillä on pitänyt pitää myös vähän pidempiä taukoja siivoamisen kanssa sillä inhoreaktio on iskenyt hyvin helposti tässä puuhassa ja vaarana on ollut, ettei ole nähnyt enää mitään hyvää tai toimivaa omissa tavaroissaan. Mun on tehnyt niin monta kertaa mieli vaan kipata kaikki kamat jätesäkkiin ja viedä roskikseen ja säästää aivojani tuolta rasittavalta pohdintatyöltä.

Tuo samettisen muhea vihreä on niin ihana sävy, että siinä tekee mieli pyöriä!


Sitä tottakai myös jotenkin lapsellisesti haaveili, että tämän saisi nopsaa tehtyä ja sen jälkeen olisi asunto ja kaikki tavarat tip top. Vasta nyt on ymmärtänyt kuinka iso projekti tämä oikeasti on. Sitä vähän kuin kuorii asunnosta pieniä kerroksia pois ja jokaisen kerroksen jälkeen kuva selkeentyy ja pystyy tarkemmin ymmärtämään mitä tarvitsee ja mitä ei. Tämä vaatii aikaa ja totuttelua sekä myös pohdiskelua ja suunnittelua. Maalaustöiden vuoksi on pitänyt myös siirrellä paljon huonekaluja, joten mun koti on ollut kuin tetris-peli jossa on pitänyt ees taas raahata eri näköisiä ja -kokoisia palikoita paikasta toiseen. Tämä on myös turhauttanut sillä paikat näyttävät enemmän varastolta kuin miellyttävältä paikalta asua, mutta sille ei vaan nyt voi mitään (vaikka sielu kuinka huutaa että kaiken pitäisi olla täydellisesti hetinyt).

Mun kauhistus tällä hetkellä olisi se, että ensin nopsaan raivaisin asuntoon tilaa ja laittaisin eteenpäin suurimman osan tavaroistani vain huomatakseni hetken päästä, että tarvitsen tätä, sitä ja tuota ja ei aikaakaan kun olisin hankkinut jo uudet kakkakikkareet kotiini tukkimaan niin fyysistä kuin henkistä tilaani. Roikun tässä ajatuksessa kuin hukkuva pelastusrenkaassa ja se on auttanut hyväksymään  keskeneräisyyden joka tällä hetkellä täällä vallitsee. Myös jo tehdyt ja onnistuneet muutokset (mitä nyt seinien maalaaminen oli pieni kauhujen operaatio) motivoivat pysymään lujana. 

Jonkun sellaisen mielestä joka ei hirveästi ajattele sisustamista tämä meuhkaaminen saattaa olla absurdin kuuloista ja sitä kuuluisaa paljon melua tyhjästä, mutta toiset hamsterit ja kotihiiret voivat varmasti samaistua fiiliksiini ja ajatuksiini. Ja vaikka sitä onkin elänyt koko omaisuus rinkassa tai pahvilaatikossa, on koti (missä se ikinä sillä hetkellä sijaitseekaan) mulle aina ollut tärkeä paikka. Se on paikka jossa olla turvassa, voi rauhoittua ja rentoutua. Se on paikka jossa voi puuhailla omia juttuja pyjamahousut jalassa juuri niinkuin haluaa. Jos koti on ihan mullin mallin ja siellä oleminen ahdistaa, on silloin asiat huonosti.

Mun suuri haave on saada kodista nyt sellainen paikka jossa on mukava olla, jossa on kaikki mitä tarvitsen ja jonka seuraava "suuri" uudistus rajoittuisi siihen, että pohtisin minkä väriset sisustustyynyt hankkisin olohuoneeseen. Niin että keskeneräiset asiat eivät enää veisi kaikkea energiaa eikä ympärille katsoessa tulisi mieleen tusinaa asiaa jotka pitäisi muuttaa, vaihtaa tai ostaa. 

Tätä kohti!





2 kommenttia:

  1. Kiva lukea sun remppailuista ja aatoksistas! Ite oon asunut pian kaks kuukautta sekamelskan keskellä kun kumppani roudas romppeensa mun tykö ja tunnistan ton kaikkihetinyt- tunteen kun siellä täällä on pahvilaatikoita ja toisen vaatteita ympäriinsä. Kaikkea ei viittinyt väliaikaisuuden vuoksi purkaa ja järjestellä. Onneks ens viikolla on muutto ja päästään laittaa tavaroita taas paikoilleen. Toivotan hei kärsivällisyyttä muutoksen keskelle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitoksia ja mukavaa muuttoa/sisustamista sinne myös! Varmasti olo on helpottuneempi kun pääsee miettiin kaikille tavaroille omaa paikkaa eikä tartte pahvilaatikoiden keskellä asustella :)

      Tää on kyllä ollut "mielenkiintoinen" työmaa ja välillä ollut jo sellainen olo että kohta musta tulee mökkihöperö kaiken kamppeen keskellä.

      Poista

Nyt sitä kommenttia!