torstai 17. elokuuta 2017

SE FIILIS KUN AJATTELET ETTÄ NYT KIRJOITAT JOTAKIN

ja meet koneelle,
tuijotat näyttöä,
kirjoitat muutaman rivin.

Toteat että ompa hirveetä shaibelia,
ja päätät jatkaa myöhemmin.

Koet järkyttävää ahdistusta joka kerta kun avaat luonnoksen uudestaan
ja yrität jatkaa kirjoitusta.
Toteat parin viikon jälkeen,
että kirjoitus on edelleen kesken,
ja se juna taisi mennä jo muutenkin.

Päätät, että antaa tämän kirjoituksen olla,
koska "seuraava juttu onnistuu varmasti".

Mutta seuraava juttu alkaa aivan kuin tämä edellinenkin juttu ja
kierre on valmis ja se jatkuu,
se jatkuu
ja jatkuu.

Mä haluaisin kirjoittaa.
Mulla olisi paljon mistä kirjoittaa,
mutta henkinen ummetus ei päästä mua otteestaan ja
inspiraatio antaa odotuttaa itseään.

Ja mä mietin,
onko tässä mitään järkeä?


Lammas jonka päätä ei tällaiset tyhmät ajatukset pakota.


2 kommenttia:

  1. No hyvinhän tuo kirjoittaminen näkyy sujuvan, siitä vaan asiaan, täällä jo innolla odotellaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se henkinen tuska jonka jokainen kirjoitus aiheuttaa ei tämän kautta välity (mikä on itseasiassa vain hyvä asia). Mutta niin, kaikki esteet on vain tuolla omassa pikku pääkopassa, niistä kun pääsisi eroon! :D

      Poista

Nyt sitä kommenttia!