keskiviikko 20. syyskuuta 2017

SURKEAN POLITOLOGIN KUVATUS

Kesällä 2014 pääsin Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakouluun opiskelemaan Politiikan tutkimusta. Nyt on vuoden 2017 syksy ja suunnitellun opiskelutahdin mukaan kanditutkielma olisi pitänyt pukeltaa jo maailman (tai ainakin vähintään tutkielman arvioijan) nähtäville. Missä vaiheessa opintoni sitten ovat?


Eivät missään hyvässä ainakaan, sen mulle teki selväksi opon ilme kun hän näpytteli tietoni viime viikolla auki ja näki opintopistemääräni. Melkein tunsin kuinka kuvitteellinen LUUSERI-leimasin iski otsaani merkinnän.Opintosuorituksissa komeilevat häpeilevät vaivaiset 44 opintopistettä. Miten tässä näin kävi?




Kun opinnot alkoivat vuonna 2014 syksyllä oli tutkinto TAMK:ssa vielä kesken. Koska mistään turhasta syystä ei ensimmäisen vuoden opintoja saanut siirtää vuodella, päätin että ilmoittaudun läsnäolevaksi ja koitan kekkuloida edes muutaman kurssin kasaan. Tuona syksynä aloitin työharjoittelun (joka oli tietenkin palkaton) jonka lisäksi oli vähän pakko käydä myös oikeissa töissä. Muistan, että kävin kv-politiikan aloitusluennolla, mutta en sitten kuitenkaan edes lähtenyt yrittämään kurssin suoritusta. Näin jälkikäteen voisi kysyä, että miksi oi miksi.

Seuraavan keväänä koitin saada loppuja TAMK:n kursseja kasaan ja niiden rinnalla sain tehtyä yhden (YHDEN) yo-kurssin. Syksyllä 2015 taas oli vuorossa opinnäytetyön tekeminen (päivätöiden rinnalla, tottakai!) joten yliopiston opintoja ei voinut edes kuvitella tekevänsä samalla. Vuoden loppuun mennessä kerkesin kokea pienet työuupumukset, valmistua kuin ihmeen kaupalla ajoissa TAMK:sta ja lähteä reppuseikkailulle Uuteen-Seelantiin.

Vuoden 2016 tammikuun piti olla se hetki kun opinnot alkaisi oikein toden teolla ja noppia vaan satelisi koriin apinanraivolla suoritettujen kurssien jälkeen. Juuu, ei mennyt ihan niin. Kyllä se työssä uupuminen ja henkinen pahoinvointi mistä sai kärsiä yli puoli vuotta otti oman aikansa poistua kehosta. Kevään aikana tuli jätettyä kesken aika monta jo aloitettua kurssia, mutta muutaman jaksoi pakertaa loppuun saakka. Hyväksiluin myös joitain tylsiä pakkokursseja tradenomin papereilla ja  tuo edellä mainittu 44 op tuli kasaan nyt syksyllä kun viimeisetkin suoritukset merkittiin järjestelmään.


Kolmas kerta toden sanoo! Jos nyt saisi tämän peruskurssinkin vihdoinkin suoritettua.

Tein nyt kesällä hyvät läpiviennit itselleni ensimmäiselle periodille ja katselin myös tulevia opintoja. Tämä syksy olisi vihdoinkin se hetki jolloin alkaisi tapahtua edistystä opintojen suhteen. Kaksi viikkoa sitten alkoivat ensimmäiset luennot ja alku vaikutti lupaavalta. Ja sitten tapahtui jotakin mitä en oikein osannut odottaa. Sain töitä. Ja kaiken lisäksi, oman alan töitä. Mun vakaa suunnitelma sosiaalipummin elämästä lensi ikkunasta ulos ja ensi viikon maanantaista eteenpäin käyn töissä kuin kuka tahansa sivistynyt ihminen. Toimistossa. Sihteerinä. Kääk.

Vaikka idealisti sisälläni vierittääkin yksinäisen surun kyyneleen peruuntuneen opiskelusyksyn johdosta, realisti iskee kylmää faktaa tiskiin tämän yllättävän käänteen hyvistä puolista. Vaikka töissäolo tarkoittaakin nyt opiskelua vain vapaa-ajalla, siihen antaa oman motivaationsa opolta tullut tieto uudesta muutoksesta pääainevalinnan suhteen, joka astui voimaan palveluksessa ollessani (yllärii).

Nykyään pääainetta haetaan 2. opiskeluvuoden 2. periodissa kun opintoja on takana noin 1,5 vuotta. Jos syystä taikka toisesta ei ole opiskellut normaaliin tahtiin niin se on buhuu, oma vika. Jokaiselle opiskelijalle lasketaan jo suoritetuista opinnoista indeksi jolla porukka rankataan paremmusjärjestykseen ja määrätään kumpaa pääainetta, valtio-oppia vai kansainvälistä politiikkaa, luetaan. Sanomattakin selvää, että omalla opiskeluhistoriallani en taida tehdä kehenkään vaikutusta.


Kv-politiikkaa ja pientä napostelua

Joten mulla on tämä syksy aikaa riipiä niin paljon opintoja kasaan kuin mahdollista ja vielä tietenkin mahdollisimman hyvin arvosanoin. Näin lisään edes vähän mahdollisuuksia siihen, että pääsen jatkamaan kv-politiikan parissa, joka on ollut oma toive numero uno aina. Jokaisella vuosikurssilla suosio kahden pääaineen välillä vaihtelee, mutta uskoakseni kv-politiikka on useimmiten ollut halutumpi vaihtoehto. No, aina saa haaveilla että tänä vuonna kaikki haluaisi pakertaa valtio-opin parissa., hehe.

Vaihteen vuoksi sitä siis löytää itsensä tilanteesta jossa pitää painaa hommia tuplamäärä normaaliin verrattuna. Vietin viime viikon infernaalisissa ahdistuksissa asian suhteen, mutta nyt alan pääsemään jo tilanteen herraksi. Loppujen lopuksi, eihän sitä muutenkaan oo pahemmin mitään elämää joten vapaa-ajan käyttäminen opiskeluun ei ole mikään kovinkaan suuri myönnytys. Kunhan saa hommat aikataulullisesti hyvään jamaan niin, että työlle, opiskelulle, liikunnalle ja löhöilylle on oma tietty aikansa niin sitten ei muuta kuin vaan sukkana sisään ja pistetään hamsterin pyörä pyörimään!

Todetaan tähän vielä, että omien opintojen jatkaminen ei todellakaan ole mennyt mitään suoraa lineaarista reittiä eteenpäin, mutta sellasta se elämä on. Välillä tulee mutkia matkaan ja silloin mennään kiertoreittiä. Pääasia on, että suunta on eteenpäin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Nyt sitä kommenttia!