torstai 28. joulukuuta 2017

YKSI KRIISI, POR FAVOR

 "On omituista että ihmisten on niin vaikea olla tekemättä mitään, 
istua hiljaa, vaipuneena väsymykseensä, paikkaansa maan rajassa. 
He eivät halua lähemmin tutustua tilaan jossa ollaan voimattomia 
ja vailla sidettä oman sisimmän parhaaseen. 
- - 
Ja kuitenkin juuri siinä tilanteessa missä ihminen on, 
siinä yksitoikkoisuudessa josta ei ole hakeutunut pois, 
voi kokea myös käännekohtia ja muutosta. 
Mitättömyyden tunne voi kadota, 
kun ihminen on olemassa siinä hetkessä jonka ainoa sisältö on tyhjyys, 
kun huomaa tuulen ja sateen miltei olemattomat äänet. 
Silloin lähenee kasvimaista tilaa, kasvua, 
jolloin juuret hitaasti haparoivat eteenpäin tuntemattomissa multakerroksissa." 

Näin kirjoittaa Carl-Erik af Geijerstam jota Mazzarella lainaa kirjassaan Täti ja krokotiili. Teksti sanoittaa niin paljon kauniimmin ja paremmin tätä olotilaa jota itse on kuvaillut vain toteamuksella "tuntuu pahalta, mutta en tiedä miksi" ja jos ihan totta puhutaan niin "kaikki tuntuu ja on paskaa". Tämä eksistentiaalinen hämmennys alkoi kesällä ja on syksyn mittaan vain salakavalasti vahvistunut jo siihen voimakkuuteen, että kun illalla makaan sängyssä ja koitan nukahtaa, ääni pään sisällä sanoo "kaikki on turhaa, elämäsi on niin turhaa" ja rintakehä puristuu kasaan ja sydämeen sattuu hengittäessä.


*****


Eilen  hyvä ystäväni totesi että mullahan on kolmenkympin kriisi.

MINULLA?!?!?!

Ensinnäkin, kun ihminen on elänyt yhtä kriisiä jo vuodesta -87 niin joku kolmenkympin kriisi kuulostaa vaan niin järkyttävän banaalilta asialta. Toiseksi, eikös tämä kriisi koeta yleensä siinä kohtaa kun koulut on käyty, nousukiitoinen ura aloitettu, mies hankittu ja lapsi pukellettu? Kysytään, mitä seuraavaksi. Itsehän olen vielä tuossa vaiheessa yksi: hankitaan koulutusta, joten what´s the problem?

Mutta kävinpäs vähän internetsissä lukemassa muiden ihmisten kokemuksia. Ja alkoi jo hieman naurattamaan. Ei ole olemassakaan niin spesiaalia ahdistusta etteikö joku muu olisi kokenut samaa. Eli kyllä tällainen "en ole saavuttanut mitään ja haahuilen vieläkin elämässäni"-kriiseily myös sujahtaa aika mukavasti tämän iän panikointiin.

Mikä tästä sitten tekee niin epämukavaa itselle?

Yleensä kun tuntuu siltä, että seinät kaatuu päälle niin silloin oikeasti on joku hirvee paskanakki menossa elämässä. Silloin voi ajatella, että "nyt tuntuu kamalalta, mutta sitten helpottaa kun tämä on ohi". Sitä on helppo asennoitua raatamaan hetkellisesti perse ruvella tai itkemään joka ilta itsensä uneen.

Mutta tämä on aivan sietämätöntä, sillä nyt itsellä on kaikki hyvin. KAIKKI ON NIIN HYVIN ja silti tuntuu pahalta. Ja tuntuu vielä pahemmalta sanoa sitä ääneen ihmisille. Millainen kiittämätön sika valittaa - jos ei nyt kultalusikka, niin vähintään ruostumattomasta teräksestä valmistettu lusikka persuuksissa että kaikki on niin rankkaa. Elämä on niin rankkaa.

Mun elämä on niin rankkaa, kun oon töissä joista jää hyvä mälli rahaa säästöön joka kuukausi.

Mun elämä on rankkaa, kun oon onnistunut saamaan ekan vuoden opinnot kasaan ja pääsin opiskelemaan unelmieni pääainetta eli kansainvälistä politiikkaa.

Mun elämä on niin rankkaa, kun on mahdollisuus halutessa nähdä ihania ystäviä joiden kanssa voi harrastaa ja matkustella tai sitten vastavuoroisesti voin linnoittautua kotiin lukemaan kirjoja. 

Tää vaan on niin rankkaa kuulkaas ihmiset.




Mutta eipä sitä oikein omille ajatuksille ja tunteilleen voi mitään. Eletään ne läpi ja seilataan sitten kohti sitä kuuluisaa keski-iän kriisiä. Eli vuosi 2018 ja uudet kriisit, tervetuloa!













2 kommenttia:

  1. Hei! Millonka tulisi uutta postausta, kirjoitat niin ihanan vttumaiseen sävyyn mikä erottuu positiivisella tavalla muista! - Minja

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Ajatuksia pyörii päässä vaikka kuinka paljon ja ties mistä asoista, mutta jotenkin sitä on onnistunut kirjoittamisen suhteen menemään vähän lukkoon. Kiitoksia siis tästä rohkaisevasta kommentista! Ehkä mä tässä kevään lähestyessä ja elämän pikkuhiljaa voittaessa kaivan sulkakynäni esiin ja raapustan jotakin mukamas fiksua sanottavaa :)

      PS. Nyt tämä perseenhajuinen Blogger ei anna edes mun kommentoida omaa kirjoitusta omalla nimimerkillä :P

      Poista

Nyt sitä kommenttia!