tiistai 13. maaliskuuta 2018

HEY, IS IT ME YOU LOOKING FOR?



Jos et lukenut otsikkoa Lionel Richien biisiä mukaillen niin lue se uudestaan. NYT.



Apuaaa, mun blogi sai kommentin ja vielä sellaisen joka ei ollutkaan jonkun botin kirjoittama salamainos Viagran sivulle! Joku siis vielä muistaa, että tämäkin höperöityvä otus on olemassa. Snif. Tässä oman elämäni suuressa ahdistuneisuusdraamassani (katso edellinen kirjoitus) kyseenalaistin kaiken muun lisäksi myös tämän blogin pitämisen ja siihen kirjoittamisen. Mietin jossain vaiheessa jopa, että piilottaisin koko homman kun tuntui, ettei tässä ollut oikein enää mitään annettavaa puolin eikä toisin. Ainakaan puhdas matkablogi-orientoituminen (tai siihen paluu) ei tunnu nyt yhtään omalta jutulta kun tässä on parissa vuodessa tippunut ihan täysin koko skenestä enkä oikein koe siihen enää myöskään kuuluvani. 

Samaan aikaan oon kuitenkin koko ajan salaa ollut sitä mieltä, että tämän blogin arkistojen kätköistä löytyy monta timanttista juttua jotka saattavat piristää ja naurattaa lukijaa. Olisi siis tavallaan rikos ihmisyyttä vastaan vain antaa kaiken olla tai pahimmassa tapauksessa tuhota koko surkuhupaisa historia, joka myös omana elämänäni tunnetaan. Aina pitää olla referenssejä siitä, että asiat ei välttämättä suju juuri niin kuin on itse ajatellut ja siihen tämä blogi antaa viitteitä omalla nöyrällä tavallaan. Ehkä olisi siis vihdoin aika karistaa kaikki alemmuuden tunteet ja vaan kirjoittaa siitä mistä huvittaa. En voi, en kykene, en pysty enkä halua yrittää saada tätä näyttämään tai tuntumaan superammattimaiselta ja visuaalisesti täydelliseltä tuotokselta. En edes osaa enkä halua opetella, sillä haluan käyttää aikaani aivan muihin juttuihin. Mutta haluaisin kuitenkin välillä kirjoitella näistä muista jutuista. Koska ne ovat mulle tärkeitä ja ne saattaisivat olla myös jollekin toiselle tärkeitä ja sitten jopa saattaisi syntyä jonkinlaista keskustelua. Tai sitten ei.

Palatakseni vielä edellisen kirjoituksen tunnelmiin, niin vuoden vaihduttua tein päätöksen sen suhteen kuinka homma jatkuu. Vaikka olisin töissä päässyt nyt maaliskuun jälkeen tekemään vuorotteluvapaan sijaisuutta kansainväliselle puolelle (olisin oppinut uusia asioita, päässyt tekemään vaativampia hommia ja käyttämään enemmän kielitaitoa, toisin sanoen siis porskuttanut taas pykälän ylemmäs työelämässä) niin ilmoitin esimiehelleni, etten pysty ottamaan työtä vastaan (ja samalla tuli lusikallinen kakkelia housuun koska kuka hullu oikeasti sanoisi töissä etenemiselle Nein?). Meillä oli kuitenkin onneksi oikein hyvä keskustelu omasta tilanteestani joka valoi lisää uskoa siihen, että kaikki kyllä lutviutuu sitten aikanaan.

Ja kyllähän se lutviutuu. Maaliskuun jälkeen siis kokoaikatyöni loppuu ja aion panostaa 110% opintoihini. Kerjäämään ei onneksi kuitenkaan tarvitse ryhtyä sillä sain 40% sopparin (pyysin itse näin vähän tunteja) vielä puoleksi vuodeksi eteenpäin. Käänsin siis nykyisen tilanteeni nurinpäin ja olen pian vain kaksi päivää viikossa töissä ja lopun ajan opiskelen perse ruvella (katson siis Netflixiä). Tämä tuleekin oikeasti tarpeeseen sillä opinnot ovat lähteneet todella tahmeasti liikkeelle vuoden vaihtumisen jälkeen. Toisaalta en jaksa nyt piiskata itseäni tekemään yhtään enempää sillä olo on niin väsähtänyt koko ajan. Odotan ja oletan, että vauhti kiihtyy sitten keväällä kun töiden sijaan energiaa voi käyttää opintoihin (ja samalla oma henkinen hyvinvointi kasvaa kun pääsee panostamaan siihen mikä on itselle tärkeää).

Kevään ja kesän tavoitteena on saada opintopistemäärä ainakin 110 op saakka kasaan jolloin voidaan hyvän hengen nimissä jo puhua 2 vuoden suoritetuista opinnoista. Tällä hetkellä tilanne on 70 op ja 13 op on työn alla joten tämä ei mielestäni ole edes kovin suuruudenhullu suunnitelma. Sellaiseksi se muuttuu sitten kun kasvan kiinni sohvaani kun "piti katsoa vain yksi jakso Ru Paulia lukemisen välissä, mutta kuinkas sitten kävikään...".

2 kommenttia:

  1. Oho, en minä ajatellut että se kommentti ihan noin vaikuttaisi! :D

    Onhan se hyvin ymmärrettävää, että kun elämässä on kiirettä ja stressiä, jää blogi aika viimeiseksi listasta, että mihin sitä aikaa ja energiaa haluaa laittaa. Tsemppiä opintoihin ja muuhun elämään, postaile silloin kun jaksat, mutta elä ota turhaa stressiä! Aurinkoista kevättä! :) - Minja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli juuri oikeanlainen isku persuuksille! :)

      Eikä mitään stressiä vaan lisää kirjottamista. Siitä se sit lähtee taas.

      Fat in BKK

      Poista

Nyt sitä kommenttia!