maanantai 23. huhtikuuta 2018

KOULUTTAJANA INTTI TUTUKSI NAISILLE-KURSSILLA




Viime viikonloppuna järjestettiin MPK:n kurssi Intti tutuksi naisille ja allekirjoittanut sai kunnian toimia yhtenä kurssin kouluttajista. Kävin itse saman kurssin vuonna 2016, juuri sopivasti pari kuukautta ennen oman palveluksen alkua. Olinkin ihan onnesta soikeana kun kurssin johtaja otti yhteyttä jo viime vuoden puolella ja kyseli olisinko kiinnostunut osallistumaan kurssille kouluttajana. TODELLAKIN! En ole tainnut sen pahemmin oman palveluksen aikaista johtajan roolia avata, mutta lyhyesti kerrottuna sitä ei ollut. Me emme päässeet toimimaan varusjohtajina ollenkaan ja ne harvat yksittäiset johtamissuoritukset jotka meillä oli, olivat aina vertaisille (ja jokainen intin käynyt tietää, että tämä on saatanasta). Joten kun tällainen tilaisuus tuli tarjottimelle, oli siihen tartuttava. Samalla tietenkin paniikki oli kova, koska mitä jos en osaa tai mokaan?


Onneksi meille pidettiin erillinen suunnittelu-kurssi jonka aikana jaettiin tehtävät (kuka toimii joukkueenjohtajana, kuka ryhmänjohtajana ja kuka taas kouluttajana. Oma tehtävä oli kouluttaja ja toimin joko pääkouluttajana tai apukouluttajana asekäsittelyssä, toimistokäyttäymisessä, maastoruokailussa, teltan pystytyksessä ja sulkeisissa. Suunnitteluviikonloppu oli aivan älyttömän hyvä veto, sillä sen aikana kouluttajilla oli mahdollisuus yhdessä käydä läpi tulevan kurssin läpivientiä, suunnitella koulutusaiheita sekä pohtia yksinkertaisesti mitä, missä ja milloin. Samalla konkretisoitui itselle kuinka paljon työtä (ja ajatustyötä) viikonlopun mittaisen kurssin järjestäminen vaatii. Aivan älyttömästi!

Teltan pystyttäminen ei onneksi ole ihan näin järkyttävää puuhaa kuin mitä ilme antaa ymmärtää.

Miten sitten lopulta meni?

Kaiken kaikkiaan oikein hyvin! Alussa jännitti niin paljon eikä viikonloppuna tullut nukuttua kuin parin tunnin verran kun kaikki yöt meni jossain oudossa psykoosissa missä ajatukset pyöri tulevien koulutusten ympärillä. Oppimiskäyrä koulutusten pitämisessä ei olisi voinut olla nousujohteisempi. Jo pelkästään se, että sai pitää koulutusta aiheista jotka oikeasti itse osaa ja tietää (toisin kuin palveluksen pitkälanka-antennigate, tietäjät tietää!) antoi varmuutta ja uskoa onnistumisen suhteen. Tämän viikonlopun jälkeen on myös astetta fiksumpi ja kokeneempi koulutuksen rakenteen ja sen läpiviennin suhteen kun vihdoinkin sai jonkinlaista "rutiinia" hommaan. Lisäksi oli tärkeää myös kokea niitä vastoinkäymisiä ja opetella pääsemään niistä henkisesti yli. Tällaisena itsensä soimaajana ja pahimpana arvostelijana sitä helposti jää märehtimään kaikkia väärin menneitä asioita ja "kun tämäkin olisi pitänyt tehdä toisella tavalla".

Sulkeisten ja joukon viemiseen liittyvissä tehtävissä oli ensin omana tavoitteena kadota savuna ilmaan taustalle koska sulkeisten opettaminen on ehkä järkyttävintä puuhaa armeijassa ikinä. Sulkeiset ovat tiukan määrämuotoiset ja tietyllä kaavalla opetettavat jonka vuoksi yksikin pieni unohdus saattaa vaikuttaa oleellisesti joukon kykyyn ymmärtää ohjeita. Ja kun itse ei muista enää kunnolla miten tietyt käskyt menee (ja ehkä on jopa ihan tyytyväisenä pyrkinyt unohtamaan moisia vouhotuksia) niin tämä yhdistelmä ei olisi luvannut kovinkaan suurta onnistumisprosenttia. Lopulta löysin kuitenkin itseni opettamassa kurssilaisille tahtimarssia ja tahdintoistoja (miten siinä niin kävi, en osaa sanoa). Vaikka hommasta selvittiin hengissä niin täytyy sanoa, että oli kyllä aikamoista säätämistä välillä. Kiitos ja anteeksi! Toisaalta totuushan on yksinkertaisesti se, että noita juttuja ei opi kunnolla ellei niitä vain tee, joten asian pakoilu vain pahentaa tilannetta. Pitäisi vaan reenata niin paljon, että homma iskostuisi selkärankaan eikä aiheuttaisi kauhunväristyksiä.

Toinen kehittämisen kohde jonka oikeastaan tiedostin jo ennen kurssia, on vaikeus pysyä johtajan roolissa ja oikeasti johtaa tilannetta. Sitä jotenkin luonnostaan vaan menee auttamaan ja tekemään muiden rinnalla vaikka pitäisi olla vieressä ja käskeä muita tekemään vaadittavat asiat. Työukon roolista on vaikeaa päästä eroon. Tässä on ehkä myös eräänlaista "anna kun minä näytän miten se tehdään"-mentaliteettia, josta pitäisi päästä eroon ja luoda mahdollisuus jokaisen etsiä oma tapa tehdä käsketty asia. Tämä asenne on itsellä aika vallitseva siviilielämässä ja esimerkiksi kotona olen aikamoinen natsi sen suhteen miten tietyt asiat tehdään (it`s my way or the highway). 

Kaiken kaikkiaan vaikka kurssin jälkeen väsytti kuin pientä possua niin vielä maanantaina fiilis on ihan katossa. Toivon sydämeni pohjasta, että pääsen myös ensi vuonna kurssille ja silloin voisin jopa salaa haluta ryhmänjohtajaksi/tuvan vanhimmaksi niin pääsisi vuorostaan harjoittelemaan sitä roolia. Tämä kokemus myös lisäsi varmuutta siihen, että haluan jatkossakin kehittää kouluttajan taitoja ja seuraava luonnollinen askel onkin vihdoinkin osallistua MPK:n kouluttajakurssille. Loppuviisautena voisi vielä todeta eräs asia, jota pyrimme myös kurssin osallistujille tähdentämään: asepalveluksen suorittaminen ei ole vain puolen vuoden tai vuoden mittainen elämysretki vaan asia, johon henkilö sitoutuu 60-vuotiaaksi saakka. Omia taitoja voi/saa/pitää kehittää reservissä ja vaihtoehtoja siihen on valtavasti! Tämä on yksi niistä.


Lisää infoa ja kuvia kurssilta löydät somen ihmeellisestä maailmasta:
Kurssin oma sivu Facebookissa: Intti tutuksi Tikkakoskella 
Kurssin Instagram tili: @itntikkakoski

2 kommenttia:

  1. Hei! Itsekin intin käyneenä oon haaveillut, josko pääsisi kouluttajaksi vaikka intti tutuksi naisille-kurssille. Miten sinne käytännössä pääsisi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, laita mulle mailia osoitteeseen fatinbangkok@gmail.com niin mä sitten välitän viestiä tän kurssin johtajalle ja samalla kysyn neuvoa, että jos asut jossain muualla päin Suomea, että kuinka saisit yhteyden sen alueen kurssin johtajaan :)

      Mutta asia, millä ainakin pääsee hyvin alkuun on MPK:n järjestämät kouluttajakurssit jonka jälkeen saa valmiudet (ja luvan?) toimia kursseilla kouluttajana. Itselläkin on tuo tosin vielä käymättä, mutta silmä kovana tarkkailen josko sopiva löytyy vielä tän vuoden puolella.

      Poista

Nyt sitä kommenttia!