lauantai 30. kesäkuuta 2018

BRATISLAVASTA

Näkymä kaverin asunnon parvekkeelta.

Jos joku vielä muistaa niin tämähän on alunperin ollut matkablogi. No tiedättekö mitä, nyt on kuulkaas pitkästä aikaa matkusteltu! Oikein kahden matkan verran. Matkojen väliin mahtui vielä sopivasti 2 viikon kertausharjoitus joten kotona tuli käytyä vain vaihtamassa repun sisältö seuraavan etapin kamppeisiin. Kyllä nyt oli niin menevää elämää että oksat irti! Tämän rutistuksen jälkeen pystyikin toteamaan, että I need vacation after this vacation. Onneksi pian tulikin juhannus ja pääsi taas matkimaan oman toteemieläimen eli laiskiaisen ominaista liikehdintää ilman, että kukaan olisi kyseenalaistanut moista sammaleen kasvattamista perskarvoihin.

Juutalaiskorttelissa

Slovakian Bratislavaan lähdin moikkaamaan palvelustoveriani, joka oli muuttanut sinne vuoden alussa vaihto-opintojen perässä. Tähän väliin onkin hyvä todeta, että oli siitä mitä mieltä tahansa, että jäikö tuosta palvelusvuodesta nyt muuta kuin rakkoja käteen, niin sen voi kuitenkin todeta, että muutama todella hyvä ystävä tarttui sieltä mukaan. Ja se tekee jo kaikesta vaivan arvoista. Heinäkuussa meillä on 2/16 naisporukan kanssa mökkiviikonloppu tulossa ja elokuussa taas suuntaan morjesteleen toista palvelustoveria/ystävää Sveitsiin. Tätä kansainvälistä meininkiä ei vaan voi estää! Toivottavasti sitten taas mahdollisimman moni tulee vastavierailulle Walesiin kun kökin siellä vuonoilla vuohien kanssa.


Neljän päivän perusteella kaupunki vaikutti symppikseltä ja sopivan piskuiselta (keskusta-alue) juurikin tällaiseen muutaman päivän reissuun. Sen keskeisen sijainnin ansiosta sieltä on helppoa ja halpaa tehdä matkoja ympäröiviin maihin (kaverini hyödynsi tätä loistavasti) ja itsekin lensin Suomesta Wienin ja siirryin bussilla rajan yli kaupunkiin kun tämä tuli halvemmaksi ja nopeammaksi kuin lentäminen Bratislavaan. Pienenä huomiona muille, että lentokentältä kulkee muistaakseni kolmen eri liikennöijän busseja Slovakiaan ja jos lippua ei ole ostanut etukäteen niin se on sitten aikamoinen lottoarvonta sen suhteen, että mihin bussiin pääsee. Mahduinkohan viimeisenä henkilönä mukaan vasta neljänteen bussiin. Kannattaa myös varautua aivan järkyttävään etuiluun ja sikailuun kun porukka tappelee viimesistä paikoista. We're not in Kansas anymore. Tosin uskoakseni tämä härdelli koskee vain turistikautta jolloin porukkaa on enemmän liikkeellä.

Pupsi, meidän karvainen ystävämme.

Tv-tornin huipulla.

Yleisen kaupungilla haahuilun lisäksi käytiin koirashelterissä ulkoiluttamassa koiraa, patikointiin metsän keskellä sijaitsevalle tv-tornille (hyvät näkymät kaupunkiin ja naapurivaltioihinkin), käytiin leffassa ja kuljettiin jokilaivalla lähellä sijaitsevan Devinin linnan raunioille (täältä myös pääsee tiirailemaan Itävallan puolelle).  Tuli myös seottua paikallisen dm-liikkeen meikkiosastolla kun kaveri esitteli mulle Alverde-luonnonkosmetiikkamerkin, jonka kaikki tuotteet ovat vegaanisia ja MIKÄ PARASTA, todella halpoja. Shut up and take my money! Matkustin tosiaan käsimatkatavaroilla, mutta otin niin monta putelia mukaani kun vain sain siihen surulliseen yhden litran pussukkaan mahtumaan. Samalla kaikki "ei osteta mitään, elämä simppeliksi, vain yksi rasva"- ajatukset liiteli kauas pois. Nyt kun sain vielä lisätäydennyksiä Puolasta (koska tämä sama meininki jatkui vielä siellä, samaan konkurssiin vaan kaikki) on mulla naamarasvoja seuraavaksi kolmeksi vuodeksi eteenpäin. Selvää säästöä!

Sininen kirkko
Maailmanloppu tulossa, mutta päästiin pakoon leffateatterin sisälle.

Devinin linna.

3 kommenttia:

  1. Moi,

    Lupailin tuolla toisessa keskustelussa palata kommenttikentille, kunhan ehdit naputella Puolan kokemukset kasaan, mutta otankin varaslähdön, koska tämäkin kaupunki on tuttu - tosin vain pikavisiitiltä, eli kasasin pari kesää taaksepäin itselleni tiiviin Wien-Bratislava-Budapest -kaupunkihyppelyn.

    Bratislavalle jäikin tässä jaossa vain yhden yön välipysähdyksen verran peliaikaa lähtö- ja tulokaupunkien kahden yön sijaan. Alkuperäinen suunnitelma oli taittaa matka Wienistä Bratislavaan maateitä eksoottisemmin Tonavaa pitkin ja jokimaisemia ihaillen, mutta mieli muuttui sekä heränneiden epäilysten (ei kauheasti löytynyt ylistäviä kommentteja jokimatkan upeudesta) että aikataulusyiden vuoksi (eli taidemuseovisiitin mahduttamiseksi lähtöpäivän aamupäivään, jottei Wienissä kertyneiden kulttuurikokemuksien listaan tarvitsisi kirjata yksinomaan etuliitettä olut-). Näinpä siis saapuminen tapahtui arkisemmin paikallisjunalla Tonavan länsipuolella olevalle sille kaupungin rujommalle eli korkeista neukkukuutioista koostuvalle puolelle.

    Majoittumisen ja huokean pizzaillallisen nauttimisen jälkeen ehti vielä kavuta Bratislavan linnan muureille seuraamaan auringonlaskua, ja palata sitten vanhankaupungin illan vähän Tallinna-tunnelmaiseen menoon, jossa matkamuistokojuja suljettiin ja baarien sisäänheittäjät kalastelivat brittiläisiä polttariporukoita shottiapajien ääreen.

    Erkanin turistivirrasta musiikkipubiin, josta löytyi katutason cover-trubaduuriduon lisäksi vielä kellarista paikallinen bändi soittamassa keikkaa pienehkölle ilmeisesti voittopuolisesti kavereistaan koostuvalle yleisölle. Nuoresta naissolistista ja miesinstrumentalisteista koostuvan bändin slovakinkielisessä funkypunkpopissa oli sen verran autenttista intoa ja asennetta, että keikkaa tulikin sitten seurattua loppuun asti.

    Seuraavana päivänä palasin vielä vanhankaupungin alueelle lounaalle ennen kuin olikin jo aika rontata reppu seisovassa 35-asteisessa ilmassa itäpuolen päärautatieasemalle ja odottamaan Budapestin junaa. Siitä ei näkynyt lippuun merkittyyn aikaan mennessä jälkeäkään, ja ilmeisesti tähän liittyen asemalla kuuluteltiin ahkerasti jotain slovakiksi odottelun venyessä lähemmäs puoleen tuntiin, mikä tietysti sai mielikuvituksen ja vatsahappojen erityksen liikkeelle, ennen kuin veturin hahmo ilmestyi väreilevään horisonttiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teit siis juuri sellaisen toimivan yhden päivän/yhden yön pyrähdyksen kaupunkiin!

      Noita jokilaivoja siellä näkyikin menevän joka päivä ja matkustusmuotona sellainen kyllä tuntuisi metkalta. Kuten kirjoitit niin maisemat ei nyt hirveästi sävähdyttäneet (ainakaan tuolla matkalla Devinin linnaan), mutta mä näkisin kyllä jokilaivailun sellaisena leppoisana matkustusmuotona, erityisesti siis jos hintaan kuuluu oma hytti jossa voisi rauhassa ihmetellä maailman menoa:P

      Poista
    2. Joo, eri matkustusmuodoilla on puolensa, ja kertaalleen olen varta vasten mennyt laivalla Helsingistä Gdanskiin juuri kiireettömyyden ja kokeilunhalun merkeissä. Oli hyvä valinta, sain punkkapaikkalipulla ison hytin lopulta ihan vain itselleni, ja merikin oli likimain tyyni.

      Kuvauksellinen paikka tuo Devlin, siellä olisi voinut käydä, jos aikaa olisi ollut enemmän.

      Poista

Nyt sitä kommenttia!