perjantai 22. kesäkuuta 2018

RAHA JA PALVELUS

Asepalveluksen suorittaminen ja hyvä rahatilanne eivät missään tapauksessa mahdu samaan lauseeseen. Asepalveluksen suorittaminen, hyvä rahatilanne JA omistusasunto mahtuvat vielä huonommin. Vaikka meitä vanhemmalla iällä asepalveluksen suorittavia ei ole hirveitä määriä, on meitä kuitenkin jonkin verran aina jossain metsikön siimeksessä rymyilemässä. Iän ollessa korkeampi kuin 18-vuotta, on hyvinkin saattanut käydä jo niin onnekkaasti, että omaa asuntolainaa lyhennetään kuumeisesti kun palvelukseen astuminen koittaa.

Kysymys siis kuuluu: kuinka pärjätä eikä joutua sillan alle asumaan?

Koska oma asuntolainan lyhennyserä oli hyvinkin kohtuullinen, totesin ettei lyhennysvapaata kannata ottaa vuodeksi (se kun vielä riistopankki Danskessa olisi maksanut maltaita) vaan jo hyvissä ajoin ennen palvelusta päätin jättää sopivan summan rahaa säästötilille jolla kompensoisin palveluksen aikana hävinneitä tuloja. Harmi vaan, että ennen palvelusta oli tietenkin hyvä idea vielä matkustella mahdollisimman paljon jolloin Uusi-Seelanti, New York, Dublin sekä festarit Alankomaissa söivät aika iloista tahtia jo etukäteen kasattua säästöpottia. Muistaakseni itselläni oli rahaa vielä säästössä noin 1500-2000e ennen palvelukseen astumista. Arvioin, että nämä riittäisivät hyvin siihen saakka kun päiväraha oli vielä matala ja joulukuussa tulevat veronpalautukset (n. 1000e) taas sitten siivittäisivät omaa loppuajan palvelusta jolloin päiväraha olisi korkeampi.

No, kuinkas sitten kävi?

Ei hirveän hyvin. Vaikka olenkin aikamoinen penninvenyttäjä ja pihistelijä (oma lempinimihän on juutalainen ja se kertookin jo kaiken oleellisen) (ja jos jollekulle tulee nyt paha mieli tästä niin buhuu, vähän huumoria pyllyyn!) niin tämä oma lanttien kanssa taiteilu on aina ollut jollakin tavalla hyvin toispuoleista. Pystyn nipistämään menoni aivan ennätyksellisen alhaisiksi ja sitten taas samaan aikaan maksamaan 400e 15 minuutin helikopteriajelusta jäätiköllä silmääkään räpäyttämättä. Toinen käsi ei todellakaan tiedä mitä toinen tekee... Palvelusaika meni siis vähän samalla mentaliteetilla.

Vaikka aivot tiedostivat ettei nyt ole varaa mihinkään ylimäääräiseen niin jossain kohti oli aivan pakko ostaa vessaan uudet sisustukset (!), tilata Hennesistä alevaatteita (!!) ja palkita itseni rankan viikon jälkeen kebabilla jos toisellakin (!!!). Palveluksen päättyessä olin noin 3000 euroa miinuksella (onneksi velkaa oli tehty vain porukoille joten takaisinmaksuehdot olivat hyvinkin joustavat). Tuli huomattua, että vaikka olenkin suhteellisen aktiivisesti pyrkinyt taistelemaan elintasoinflaatiota vastaan (poislukien oma matkustelu joka nyt on tavallaan sellaista henkistä sijoittamista omaan itseensä) niin eipä sitä kuitenkaan pystynyt muuttamaan kulutuskäyttäytymistään tietyissä asioissa vaikka tiesi ettei olisi ollut varaa. Toisaalta tieto siitä, että pystyn varmasti maksamaan kaiken takaisin alensi kynnystä hyödyntää vanhempia luoton antajana. Velat on jo aikoja sitten maksettu ja laiskan pulskea elintaso taas saavutettu, joten hengissä onneksi selvittiin vaikka välillä kyllä ketutti huolella oma rahojen hassaaminen.

Mihin kaikkeen sitten rahaa kuluu palveluksen aikana jos ei omia idioottimaisia ostoksia oteta huomioon?

Itselläni kaikki laskut pyörivät normaalisti ja ne piti rahoittaa omasta pussista. Asuntolainan lyhennys, vastike, sähkö, puhelin, matkakortti, vakuutukset. RUOKA. Kotiin tullessa jääkaapissa odotti vain kirkas valo. Kahden päivän lomalle oli turha ostaa jääkaappiin mitään mikä olisi jäänyt sinne viikoksi homehtumaan. Mitään suuria ruoka-annoksia oli siis turha valmistaa sillä niitä ei olisi kerennyt syömään. Ja se, että ylipäätänsä olisi siinä hermoraunion tilassa edes jaksanut pahemmin ruveta kokkailemaan mitään olisi myös ollut jo liikaa vaadittua. Monesti tuli siis syötyä noutoruokaa joka tietenkin on aina kalliimpaa. Ette kuule tiedäkään kuinka onnellisia possuja ovat ne jotka pääsevät äidin ja isän ruokapatojen ääreen joka viikonloppu!


Lisäksi oma karkin ja suklaan kulutus kasvoi aivan järkyttäviin mittoihin palveluksen aikana. Sokerihumala oli kavala keino pitää itseään kasassa ja siihen hassahti hyvin helposti. Suklaapatukka omaksi palkinnoksi, piristämään, auttaa jaksamaan, oli pahaa ruokaa, oli paska päivä, oli hyvä päivä... Itse en sotkun ryöstöhintoja suostunut maksamaan vaan kannoin kaikki namit lomilta mukaani kassulle. Mutta näinkin niihin sai kulumaan paljon rahaa. Ja koska olen tällainen gourmee-herkkuperse niin jokaiseen harjoitukseen (ja niitähän oli lopussa joka viikko) piti ostaa omia ruokia n. 30-50 eurolla/harjoitus ettei yllättävä nälkäkuolema olisi korjannut sotilasta ennen aikojaan.


Lopuksi, mitä vaihtoehtoja palvelukseen menevällä asuntovelallisella siis on?

1. Säästä, säästä ja säästä

Säästä itsellesi kunnon potti jo ennen palvelusta. Laske tulot ja menot niin tiedät paljonko jää vajaata väliin. Älä aliarvoi menojasi, ennemminkin liioittele niitä ja varaa vähän ekstraa vielä päälle.

2. Hae sotilasavustusta

Sotilasavustusta on mahdollista saada ainakin vastikkeeseen ja asuntolainan korkoihin. Sekä tietenkin sähkölaskuun ja vesilaskuun.

Itselleni tämä ei ollut vaihtoehto sillä sotilasavustuksen määrää vähentää niin ansio- kuin pääomatulot joita sain molempia tasaisesti vuoden aikana. Kävin lomilla tekemässä muutamia työvuoroja ja itselläni asui myös vuokralainen koko palveluksen ajan toisessa makuuhuoneessa jolta sain tuloja vuokran muodossa. 1 € tuloja on 1 € vähemmän sotilasavustusta. En olisi saanut sitä euroakaan.

3. Ota lyhennysvapaata

Pankista saa lyhennysvapaata jolloin maksettavaksi jää vain lainan korot (ja näihin on mahdollista saada sitten sotilasavustusta). Ikävää on vain se, että kun lainan ehtoja mennään sorkkimaan niin se maksaa usein. Itse en jaksanut lähteä tälle tielle vaikka tottakai jälkikäteen voisi kysyä, että olisiko kenties kannattanut.


Mutta kyllä vuodesta selviää vaikka se tiukkaa tekeekin. Olen kyllä mielenkiinnolla seurannut aina välillä eri medioista putkahtavia Varusmiesliiton avauksia sen suhteen, että varusmiehen tukiin sekä vuoden mittaiseen tulonmenetykseen kiinnitettäisiin enemmän huomiota. Se on kuulkaas kuitenkin niin, että jokainen vuoden palveluksessa ollut menettää abouttiarallaa 24-30 000 euroa (arvio vuoden tuloista) sillä, että lähtee metsään leikkimään sotaa. Ehkä nuori ei sitä niin osaa ajatella, mutta näin vanhemmiten se on jo todella tietoinen päätös siitä, että oma taloudellinen tilanne kokee totaalisen hävityksen vuodeksi. Ja täytyy vielä lopuksi sanoa, että jos joku työtön tai opiskelija alkaa inisemään omasta köyhästä elämästään ja rahan puutteesta niin ei kyllä armoa heru tästä suunnasta. Tervemenoa varusmieheksi, siinä vasta päästäänkin minimaalisiin tuloihin käsiksi. 

Varusmiesten päivärahat ovat seuraavanlaiset:
  • 5,10 euroa (1–165 pv)
  • 8,50 euroa (166–255 pv) ja
  • 11,90 euroa (256–347 pv)
Lisäksi naisille maksetaan 0,50 e/päivä kattamaan niitä varusteita joita Puolustusvoimat eivät tarjoa.
Kuukaudessa nämä määrät tekevät:

  • 153 euroa, naisilla 168 euroa
  • 255 euroa, naisilla 273 euroa
  • 357 euroa, naisilla 372 euroa
 Champagne showers!

4 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista! Mitenköhän tämä mahtaisi olla niillä naisilla, joilla on miehen/puolison kanssa vuokrakämppä, saisiko siihen tukia edes sem verran kuin opiskelijana/työttömänä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa, jos on oma vuokrasoppari niin varmasti saa tukea vuokraan ja noihin muihin kiinteisiin menoihin (ettei se sopimus ole vain toisen puolison nimissä). Sitä en osaa sanoa kuinka puolison tulot vaikuttaa tukiin ja jos kyseessä olisi kaverikämppä niin millaisen taistelurumban läpi pitäisi itsensä mankeloida jotta tämä uskottaisiin Kelassa.

      Vuokralla asuminen on kyllä paljon helpompaa palveluksen aikana. Kaveri sai tuet helposti ja pärjäsi ihan ok vaikka uskoakseni kyllä hänenkin piti välillä käydä säästötilillään. Esim. kotivakuutus kai oli sellainen maksu jota kela ei enää pidäkään pakollisena menona ja se on sitten maksettava itse. Noilla tuloilla se 50-70e on jo iso lovi budjettiin.

      Poista
  2. Nyt en tähän hätään muista paljon me saatiin kun olin intissä, mutta ihan silleen kiitettävästi kuitenkin, ottaen huomioon että mulla oli täysi ylläpito firman puolesta viitenä päivänä viikossa. Vuokralla asuttiin siis, mut vissii ton sotilasavustuksen määrään vaikutti myös yhteinen lapsi. Oiskohan se ollu jtn 500e/kk plus asumistuki joka piti toki hakea erikseen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kuulostaa jo kohtuulliselta! :)

      Poista

Nyt sitä kommenttia!